Vaikka mitä...

Mun pikku hirmulisko kurittaa mun pikkuista veljeä <3

Tiedättekö mikä on kauheata?! Se, kun menettää jotain itselle tärkeätä, jotain mitä ei ole tajunnut omaavansa. Mulla on ollut inho räkätauti nyt muutaman viikkoa. Äitienpäivän iltana rupes tuntuu siltä, että nyt se lähtee. Ja sehän lähti. Maanantaina ei tullut enää pihaustakaan. Tiistaina pois töistä. Keskiviikko-- yhäkin hiljaista. Torstai.. no, nyt pihisee sentään vähäsen. Kyse on siis äänestä, mun rakkaasta, mulle niin tärkeästä äänestä. Olen ollut kohta siis viikon mykkä. Ja kas kummaa.. olen huomannut kuluneen viikon aikana, että käytän ääntäni paljon. Usein. Ja vaikka minkälaisissa tilanteissa. Olen huomannut sen siksi, että elettyäni viikon ilman, olen törmännyt erilaisiin haasteisiin, joista osan olen saanut ratkaistua... osaa en.

Iiik.. tota katsetta. Kuolettavan söpö, vai mitä?! :D

Ensinnäkin.. miten kutsua koiria metsässä ilman ääntä? Miten ohjastaa koiria lenkillä ilman ääntä? Miten kehua koiria ilman ääntä? Miten saada koirien huomio ilman ääntä? Miten vastata puhelimeen ilman ääntä? Miten soittaa tärkeitä työpuheluita ilman ääntä? Miten tilata itselle lääkäri ilman ääntä? Miten teettää temppuja koirille ilman ääntä ja käskysanoja? Miten opettaa oppilaita ilman ääntä? Miten harrastaa sosiaalisia kanssakäymisiä ilman ääntä?

Noh.. sosiaaliset kanssakäymiset-- niitä ei tällä viikolla ole ollut. Mykkänä ei pysty juttelee, vain kuuntelee. Ja on ahdistavaa, kun ei voi kommentoida tai ottaa osaa keskusteluun. Agility jäi väliin tällä viikolla. Ok. kyllä koiraa voi ohjata ilman ääntä, mutta on siinä monia tilanteita missä ääni on tarpeen. Koirien huomion saamiseksi rupesin tamppaamaan jalalla maata. Se toimii. Ne kääntyy silloin lenkillä katsomaan mua, jolloin voin antaa niille käsimerkeillä lisää ohjeistusta. Sen sijaan vapaana metsässä oloa ei voi harrastaa. Nimimerkillä kokemusta tuli. Milläs huudat "paikka".. kun tuskin pystyt edes kuiskaamaan. Muutaman tärkeää puhelua hoidettiin kaverivoimin. Lääkäriaikaa ei vielä varattu. Mutta jos ei mene ohi.. niin sitten kyllä (kaverivoimin). Koirien kehumista olen yrittänyt harrastaa ilmeillä ja silittelyllä.

Vanhempien partsilla on aika jännää.

Ja kyllä vain.. opeteltiin Bennon kanssa antamaan tassua, ilman että mää sanoin sanaakaan. Son fiksu mies. Kun se oli kaksi kertaa vahingossa antanut tassun minulle. Kolmannella kerralla se jo tiesi mitä pitää tehdä, kun laitan nyrkin sen eteen.

Pikku-Pirpana touhuaa.

Noan kanssa on treenailtu hiljaa olemista ja kärsivällisyyttä. Tänään käytettiin siihen paljon aikaa aamulenkillä. Ajatuksena tämä.. mitään kivaa ei tapahdu ennen kuin osataan odottaa maltillisesti ja hiljaa. Ja onnistuihan se. Noa oli lopulta hiljaa kaikissa kepin heiton vaiheissa. Se oli hiljaa myös silloin, kun sen piti odottaa vuoroa, kun tein Mion kanssa tokoa. Se oli hiljaa myös siinä kohtaa, kun palkkasin Mion kepillä. Tässä vaiheessahan se yleensä hajoaisi pöksyihinsä... "kääk kääk.. Miks Mio saa leikkii mut mä en!" Yesh!! Tätä treeniä täytyy kyllä tehdä sen kanssa ja paljon.

Mion jalka voi koko ajan paremmin. Kynsi on kamalan muhkurainen ja ruma. Mutta voidaan jo puhua kynnestä! :)

Tänään meillä on eläinlääkäri klo 8.30. Mennään päivittämään Mion rabies ja Bennolle mennään hakemaan ensimmäiset rokotukset. Täytyykin sitten kysäistä eläinlääkäriltä Mion kynnen tilasta, että kuinka kauan sitä pitää vielä suojella.

Meillä oli viime vloppu oikein yyber action viikonloppu. Oltiin koko vloppu menossa. Aloitettiin lauantaina Tuusulan metsissä pitkällä lenkillä ja makkarajäljillä. Tehtiin tosi helpot jäljet pitkän talven jäljiltä. Benno sai tehdä nyt ensimmäiset jälkensä. Kovasti oli poitsuille jäljen teko mieleen. Bennohan käyttää nenäänsä tosi paljon jo muutenkin. Enemmän kuin Mio ja Noa tuon ikäisenä. Joten ajattelin, että se saattais pitää jäljestä. Ja jo vain. Siinä se meni jälkiä kuin isotkin. Tein sille kaksi helppoa ja lyhyttä jälkeä.. ajatuksella sillä ettei noin pieneltä voi vielä paljoa odottaa.. Ja vielä mitä! Sehän teki huolellista nenätyötä häntä heiluen ja valtaisalla pitkäjänteisyydellä. Lopulta annoin sen tehdä yhden isoille poitsuille tarkoitetun jäljenkin. Ja menestyipä poika sielläkin. :) Mulla on pari videotakin jäljeltä. Tosin tuo Bennon video on siltä tosi lyhyeltä aloitusjäljeltä. Mutta näkee siinäkin vähän miten tarkkaa työtä poitsu tekee.

Otettiinpahan sitten kaveruksista ja ystäväni cavalierista Artusta yhteiskuva. Toisen kuvan copyt on RK:lla.

Yhteiskuvan saaminen näin monesta palikasta vaati ennakkotyötä.


Mutta kärsivällisyydellä saatiin kuva, jossa kaikki ovat a. paikalla, b. paikallaan, c. silmät auki, d. kielet suun sisällä, e. katse suurinpiirtein kameraan. :D

Noh.. kun jäljet oli saatu pussiin, mentiin Helsinkiin ja vietettiin yö siellä kaiffarin luona. Äitienpäivän aamuna käytiin nappaamassa velipojat kyytiin ja ajeltiin Porvooseen vanhempien luokse. Käytiin sukuloimassa vanhainkodissa Bennon kanssa ja vielä illan päätteeksi sedän luona Porvoon kirkon kupeessa.

Beni ja Porvoon kirkko.

Sai siinä Benno totisesti edustaa ja kovasti se oli kaikkien mieleen! Ihan loppuviimeksi käytiin vielä isojen poikien kanssa vetäseen pikaiset agitreenit Porvoonjoen varrella sijaitsevalla treenikentällä. Esteet on säänpieksemät, mutta sai siinä irtoamista ja ohjausta vähän treenata. Hyvin meni! Huomaa tosin, että Noa on treenannut agia enemmän. Se irtoaa tosi hienosti ja kestää takaaleikkaukset kuin mies. Mioa pitää ohjata lähempää.

Tarkoitus oli tällä viikolla viedä koko lauma treenaamaan agia meidän vuokrahalliin... vaan jäi nyt tämän äänettömyyden vuoksi väliin. Olis päässyt Bennokin kokeilemaan putkea yms. Mutta se siirtyypi nyt varmaan viikolla etiäppäin.

Kissakuulumisia:

Kissatappelu.

Afia on kyselty jalostukseen. Ja näinpä se taitaa olla, että sen pallosia ei vielä leikata poikkeen. Sen sijaan Simkalle olen ajatellut tilata leikkuriajan tänään, kun eläinlääkäriin mennään. Jos vaikka ensi viikolle sais ajat, niin vois viedä molemmat poitsut samalla iskulla. Toisen testeihin, joista selviää sen siitoskelpoisuus ja toisen mukkelit pois-operaatioon.

Poitsut, joiden päänmenoksi suunnitellaan vaikka mitä.

Nonnis.. tässähän sitä asiaa taas oli.

Viimeisiä viedään...

5 päivää vielä.. nyt vois aloittaa vaikka virallisen countdownin. :) Benno tulee perjantaina. Jännittää, mutta vain sillai mukavalla tavalla. Käytiin tänään velipoikien kanssa pentuja katsomassa ja ihailemassa. Että ne on itsenäisen oloisia pentuja. Ottavat hyvin kontaktia ihmiseen, mutta lähtevät varsin pelottomasti pidemmällekin taipaleelle metsässä aivan yksin. Tässä muutama maistiainen, mutta lisää kuvasatoa löytyy galleriasta. Lievän Benno- painotteisia kuvia (köh köh), mutta galleriassa tosiaan muistakin. Jäljellähän oli enää kolme pentua, ja kumman hiljaiselta se meno tuntui verrattuna viiden vipellykseen.

Muutamia hurrrrjastelu-kuvia. Pieniä petoeläimiä. :)

Mutakuonojen taistelu.

Ja pikkuisen söpistelyä a'la Benno. :)

Kissojen yhteiselo on käynnistynyt oikein kunnolla viime aikoina. Riehuvat välillä niin että kolina käy. :D Ja tässä vähän maistiaisia siitä, miten meillä yhteiselo muuten sujuu.

Kuin kissa ja koira.. vai mitens se meni?!

Agilityn saralla semmoisia kuulumisia, että käytiin tosiaan kokeilemassa hiekkapohjaisella kentällä agia. Ja oli kyllä erilaista! Ensin hermoiltiin yhdessä Noan kanssa sitä melua (useita ryhmiä samaan aikaan), kun koko ajan joku haukkui jossain (Noa kyllä avitti omalta osaltaan siinä metelin luonnissa), ja pöhköiltiin sitten eka rata oikein kunnolla. "Ai mikä este, ai missä este, nyt meni kyl hermot, mää lähren ny..." Mut tokalle radalle rauhoituttiin. Kun startattiin rata, kaikki muu jäi ulkopuolelle ja molemmat keskittyi pelkästään rataan. Ja sitten se menikin täysin nappiin, samoin kuin kaikki muutkin radat. Täysmittaista rataa ei vielä tehty vaan pitäydyttiin möllimittaisessa. Itseasiassa, kunhan pari viimeistä estettä saadaan kunnolla haltuun (keinu ja kepit) niin voidaan ruveta harkitsemaan kisoja. Mutta sitä ennen pitkä, kuuma (toivottavasti) kesä täynnä treenin ja innon täyteisiä päiviä. :) Ja pennuntuoksuisia. Jippei.. perjantai......... :D

Huhtikuuta viedään..

Olikin aikamoinen pääsiäinen. Riitti menoa ja meininkiä. Siitä, kun selvittiin alkoi seuraavan viikonlopun odotus. Pääsee nääs taas pentuja katsomaan. ;)

Koirien kanssa ollaan aloitettu kuulokoirailut. Eli opetan molemmille poitsuille nyt puhelimen ilmaisua. Sehän tapahtuu osissa. Eli opetetaan koira ilmaisemaan, opetetaan se reagoimaan toivottuun ääneen ja opetetaan näyttämään. Nämä kolme osiota yhdistetään sitten kun kukin osio on huippu hyvin hallussa. Ollaan edistytty sillä viisii.. että näytä-käsky osataan. Ilmaisu osataan. Ja ääneen reagointia harjoitellaan. Kohta voidaan ruveta yhdistämään nuo osiot. Ja Voilá mulla on kohta kaksi aktiivista kuulokoiraa täällä. :D Miollahan näitä oli hallussa jo ennestään, mutta Noalle nämä on ihan uutta. Ja tosi hyvin ja innolla se kyllä tekee tätäkin hommaa.

Agilityssä käydään vähintään kerta viikkoon. Ensi viikolla ehkä jopa kolmesti. Ollaan kavereiden kanssa vuokrattu hallia muutaman kerran kuussa ja käyty yhdessä vapaasti treenailemassa tuon kertaviikkoisen normiagivuoron lisäksi. Ensi viikon torstaina päästään tekee rataa vähän erilaiselle pohjalle (hiekka) Agilityakatemian hallille. Tulee olemaan erittäin mielenkiintoista. Viime treeneistä muuten tuli meille Nompun kanssa yks juttu treenattavaksi. Noa nimittäin kääntyy vähän heikosti oikeaan suuntaan. Vasemmalle päin menee kovin sutjakkaasti. Joten saadaan treenailla pyörimistä kumpaankin suuntaan. Noa taitaa olla "vasenkätinen" koira. :)

Afi puolestaan on kotiutunut meille loistavasti. Vaikka alkuun olikin tännäköistä naamaa. :O

Koirat se on hyväksynyt mainiosti laumansa jäseniksi, siihen nähden, että se ei ole ikänään nähnyt koiraa. Alkuunhan niitä piti vähän läpsiä ja juosta karkuun jos koira teki äkkinäisen liikkeen. Nyt ei enää koiruudet jännitä, vaan tuntuvat olevan mielenkiintoisia yhtä kaikki. Afi on aivan tykästynyt meidän isoon kissapuuhun ja jos luulin Simkan olevan aktiivisesti mukana kaikessa.. Afi on kymmenkertaisesti sitä.

Ja sitten kun touhut on touhuttu, hypätään syliin kehräämään. Käväistiin tänä iltana vähän ulkonakin. Ja Afi oli hurrrjan kiinnostunut kaikesta ympäröivästä. Viluhan molemmille tuli nopiasti ja Simka varsinkin oli sitä mieltä, että vois jo mennä sisälle. (huom. Simka oli se joka ulos alunperin tahtoi :) Noh.. antaas olla ku kelit muuttuu oikeasti lämpimiksi.. kyllä poitsut varmaan sitten on yyber innoissaan ulkoiluista. Simka ja Afi tulevat myös toimeen keskenään mainiosti. Jotain leikin yritystäkin on ollut jo havaittavissa. :)

Nyt taitais olla järkee mennä nukkuu.. töitäkin huomenna olis.