Huhtikuuta viedään..

Olikin aikamoinen pääsiäinen. Riitti menoa ja meininkiä. Siitä, kun selvittiin alkoi seuraavan viikonlopun odotus. Pääsee nääs taas pentuja katsomaan. ;)

Koirien kanssa ollaan aloitettu kuulokoirailut. Eli opetan molemmille poitsuille nyt puhelimen ilmaisua. Sehän tapahtuu osissa. Eli opetetaan koira ilmaisemaan, opetetaan se reagoimaan toivottuun ääneen ja opetetaan näyttämään. Nämä kolme osiota yhdistetään sitten kun kukin osio on huippu hyvin hallussa. Ollaan edistytty sillä viisii.. että näytä-käsky osataan. Ilmaisu osataan. Ja ääneen reagointia harjoitellaan. Kohta voidaan ruveta yhdistämään nuo osiot. Ja Voilá mulla on kohta kaksi aktiivista kuulokoiraa täällä. :D Miollahan näitä oli hallussa jo ennestään, mutta Noalle nämä on ihan uutta. Ja tosi hyvin ja innolla se kyllä tekee tätäkin hommaa.

Agilityssä käydään vähintään kerta viikkoon. Ensi viikolla ehkä jopa kolmesti. Ollaan kavereiden kanssa vuokrattu hallia muutaman kerran kuussa ja käyty yhdessä vapaasti treenailemassa tuon kertaviikkoisen normiagivuoron lisäksi. Ensi viikon torstaina päästään tekee rataa vähän erilaiselle pohjalle (hiekka) Agilityakatemian hallille. Tulee olemaan erittäin mielenkiintoista. Viime treeneistä muuten tuli meille Nompun kanssa yks juttu treenattavaksi. Noa nimittäin kääntyy vähän heikosti oikeaan suuntaan. Vasemmalle päin menee kovin sutjakkaasti. Joten saadaan treenailla pyörimistä kumpaankin suuntaan. Noa taitaa olla "vasenkätinen" koira. :)

Afi puolestaan on kotiutunut meille loistavasti. Vaikka alkuun olikin tännäköistä naamaa. :O

Koirat se on hyväksynyt mainiosti laumansa jäseniksi, siihen nähden, että se ei ole ikänään nähnyt koiraa. Alkuunhan niitä piti vähän läpsiä ja juosta karkuun jos koira teki äkkinäisen liikkeen. Nyt ei enää koiruudet jännitä, vaan tuntuvat olevan mielenkiintoisia yhtä kaikki. Afi on aivan tykästynyt meidän isoon kissapuuhun ja jos luulin Simkan olevan aktiivisesti mukana kaikessa.. Afi on kymmenkertaisesti sitä.

Ja sitten kun touhut on touhuttu, hypätään syliin kehräämään. Käväistiin tänä iltana vähän ulkonakin. Ja Afi oli hurrrjan kiinnostunut kaikesta ympäröivästä. Viluhan molemmille tuli nopiasti ja Simka varsinkin oli sitä mieltä, että vois jo mennä sisälle. (huom. Simka oli se joka ulos alunperin tahtoi :) Noh.. antaas olla ku kelit muuttuu oikeasti lämpimiksi.. kyllä poitsut varmaan sitten on yyber innoissaan ulkoiluista. Simka ja Afi tulevat myös toimeen keskenään mainiosti. Jotain leikin yritystäkin on ollut jo havaittavissa. :)

Nyt taitais olla järkee mennä nukkuu.. töitäkin huomenna olis.

Säätiedotus tänään: talvi jatkuu...

Niin se vaan on, että puhtaan valkoinen hanki is gone. Tältä näytti lumipeite tänään lenkillä. Kyllähän se, ehkä vähän on haikeata, että lumi lähtee.. mutta ei niin haikeata, etteikö sydän sykkisi jo kevään tulolle ja lintujen laululle. Ihanaa, että kevät tulee!!! (Toivottavasti se tulee, eikä tämä talvi ole tullut jäädäkseen.. uusi jääkausi tai jotain :=)

Riehuttiin tänään lenkillä oikein kunnolla. Polulta kun astuu ulos, on hankea vielä haaroihin asti (siis minulla, koirat pysyy hangen päällä). Miimu odottaa, että keppi lentää.











Miimun ilme. :D Miimu viestittää Noalle, et on turha tulla ottaa Miimun keppiä.












Mutta kuten tavallista. Noa ei usko. ;) Sitten mietitään, että kenen se keppi oikeasti on.










Niin usein siinä käy lopulta näin. Vastaus edelliseen kysymykseen siis on, kuten Noa sen itse ilmaisee: Kaikki mulle, heti mulle, heti tänne ja nyt. Mä en jaksa odottaa. Kaikki mikä on sun, on oikeasti mun. Sä voit ottaa mun kepin, se on ihan tylsä keppi. Sun keppi on parempi. Mä huudan vaikka suoraan sun korvaan ja kovaa, että sä ihan varmasti tajuut, et heti mulle tänne ja nyt. ;)











Tässä sitä agiliidetään. Noan kanssa ollaan harjoiteltu irtoamista. Ja koko ajanhan se irtoaa paremmin. Putkeen lähtee jo vaikkei suu oliskaan tarjolla, vaan sinne pitää kiertää. Ja "kasirata", jossa harjoitellaan ohjaamista sekä irtoamista sujuu hienosti.
















Alkuun kummasteltiin ja ihmeteltiin jonnin verran toisia koiria ja koko touhua tuommoisessa ihmeellisessä hallissa. Mutta nyt on kontaktit kohdillaan. Ihan sama mitä muut tekee.. maamulta saa namia, Noa tietää. :D Sitä paitti myö ei meinata pysyä edes pöxyissä, kun autossa huomataan, että minne ollaan matkalla.







Simka sai tosiaan uuden lattiasta kattoon kissapuun. Se tykkää siitä kovasti.
Ja varsin näppärästi/vauhdilla se kipuaa tuonne katon rajaan saakka. Kerran itse asiassa oli kovasti menossa vieläkin korkeammalle, kunnes totesi, että ei se katto väistä vaikka kuinka kovaa päällä työntäis. :D












Antaiskohan toi maamu kohta mäymöriii.. ku olis jo vähän nälkä?











Pupsit voi oikein hyvin. Ei ole varmaankas mitään niin harmonista, kuin kaksi hyvin toimeentulevaa pupua. Ei avioriitoja, pelkkää hellyyttä ja yhteenkuuluvuutta.















Tässä potrettia komeista koiranpojista. Tossa Nompun kuvassa näkyy, jos tarkkaan katsoo vasemmassa silmässä alanurkassa oleva vaaleansininen täplä. Nompun Alli-siskollahan on koko toinen silmä sininen (http://www.eratuvankennel.com).
















Kauhukseni tajusin, että Miimu täyttää tänä vuonna 6 vuotta. Vastahan se oli pentu. :0 Noh.. ei sitä ikä paina vielä lainkaan!








Siinä on JÄRRRRRJETÖN draivi, kun se pääsee töihin. Hyvässä kuin pahassa. Nopeutta riittää, mutta agissa se kuumenee, ehkä vähän liikaakin. Kun se on poppana, se ei keskity, vaan menee
vaikka esteiden läpi, kunhan se saa mennä. Mutta eipä siinä, kunhan on hauskaa.














Noa ottaa ikäänkuin rennosti. :D











Simka kävi vähän partsilla kokeilees, miltä lumi tuntuu.













Se on tehnyt niin monta kertaa.




















Ja joka kerta se tulee sieltä myrtyneenä. Lumi on kuulemma märkää ja kylmää. ;D




Käytiin muuten eläinlääkärillä eilen Simkan kanssa, kun olen jo jonkin aikaa epäillyt, että sillä on napatyrä. Ja näinhän se on: Simkalla todettiin eilen (10.3) pieni napatyrä (tyräportti 0,5cm). Ei ole lainkaan haitallinen, koska se on niin pieni. MUTTA jalostuskäytön se estää. Eli Simkasta tulee meidän kissa ja siitä ei tule raggis-pappaa. :(

Harmillista. Muuten koltsu voi hyvin, elopainoa oli toissapäivänä 4.9kg ja se on semmoinen touho ja kaikessa mukana koko ajan. Ihana! :) So What pienet napatyrät.. son meiän pallero-lemmikki aniwei. <3

Juoksemaan pitäis päästä Miimun kanssa, ja kohta mennäänkin. Flunssaa ollut nyt pari viikkoa ja nyt siellä on toooosi liukasta. mutta mutta mutta.. pian! Että sellaista tällä kertaa. :)

Kissanäyttelyt ja agility

Jeh.. Nyt on ollut kiirettä! Näyttelyt meni ja agilityt alkoi. Agility menee mahtavasti. Noa on nerokas, helppo ohjata ja varma suorittaja. :D

Kissanäyttelyt meni vähän vähemmän mahtavasti. Pikkuinen oli tosi stressaantunut, ja juuri ennen tuomarille vientiä sai aivan karmaisevan kammotuskohtauksen. Sen mouru kuului varmaan Rovaniemelle asti :O. Ei sitten voitu viedä tuomarille. Eli harmillista kyllä ei voitu arvostella :(. Sen sijaan Simpun sukulaisilla meni oikein hyvin. Sieltä tuli kotiin kaksi uutta Championia ja ex1:stä. Toivottavasti seuraavalla kerralla menee paremmin. Kuvassa meiän pikku stressipapana.

Käytiinpäs nyt sitten koikkujen kanssa juoksemassakin, näin kun pakkaset vähän notkahti. Hyvin kulki, mutta tänään on saanut kyllä totisesti irvistellä rappusissa ja tuolilta noustessa. :D Sitä se reilun kuukauden tauko tekee lihaksille.