25.10.2011

Kissoista koiriin ja kaikkea siltä väliltä

Mistä tässä aloittaisi?! Niin paljon hienoja juttuja on tapahtunut.



 Aloitetaan vaikka uusista perheenjäsenistä (don't worry.. ei siis ole tullut uusia.. vaan kyse on ihan vain näistä viimeiseksi tulleista).


Käymme yhdessä ain, aina rinnakkain..


Isak on sopeutunut meille erinomaisesti! Mä olen head over heals in love iipanaan. Sen kanssa harrastukset ovat lähteneet sujumaan mallikkaasti. Hyvällä fiiliksellä voi mennä treeneihin ja hyvällä fiiliksellä sieltä tullaan poikkeen. Tällä hetkellä harrastuksiin kuuluu agility HSKH:n penturyhmässä ja ID-jälki Sipoossa. Molemmissa Isak pärjää hyvin ja sillä on intoa vaikka kuinka. Mutta mikä ihaninta... sen into ei kiehu yli kattiloista. Se tekee asiat maltilla ja keskittymiskyky on oiva.


Isakin korvat on iiiiisot ja tooosi lupat...
...mutta kas tarvittaessa hän on näin valpas!


Isak kävi kokeilemassa paimennusta Sikka-Talun tilalla sisarusten kanssa. Saivat ipanat paimentaa isänsä Maximuksen kanssa. Isak osoitti vahvaa paimennusviettiä ja Maximuksen ihminen kertoipi meille, että Isak paimentaa kuten isänsä. Ts. Vahvasti silmällä ja pysäyttäminen on vahvasti sillä verissä. Oli aivan mahtava päivä ja upea kokemus!

Raution Sannan ottama kuva Isakista paimentamassa (tässä tapauksessa tosin sisaruksiaan-ei lampaita ;))


Mää pitkään toivoin, että saisin semmoisen olkapääkissan. Afi ei ole sellainen, vaikka kaikin puolin muuten ihanuus onkin. Vaan Lillana on juurikin sellainen! Lilliputti on ensinnäkin varsinainen sylimyyry, mutta olkapäällä se keikkuu aina silloin kun se ei ole Afin kanssa sykkyrällä tai minulla sylissä. Se on hurjan suloinen pikku kisu, aina kehrääväinen. Käytiin eilen sen kanssa eläinlääkärillä testeissä. Felvit, fivit, sieni, Pra ja napatyrättömyys-todistus. Nyt sit jännäillään. Pra:ta Lillan voin 25% tod.näköisyydellä kantaa, mutta sairas se ei voi olla. Toivotaan kuitenkin, ettei edes kanna!! :) Lillan käyttäytyi aivan käsittämättömän hyvin lääkärillä. Siltä suorastaan joutui kiskomaan karvaa (se on niin sileä ja hyväkuntoinen, ettei sitä liiemmin kiskomatta lähde) ja vertakin jouduttiin nuita testejä varten jos jonkin verrran valuttamaan. Pikkuisen surkeana sanoi, että sattuu. Mutta voi miten hienosti se käyttäytyikään. Heti kun kidutus oli ohi ja tassut hyi-aineista nuoltu, se kävi tutustumaan toimenpidepöytään ja kehräsi minun sitä siinä samalla silittäessä.

Lillan on niiiiin kaunis! <3

Lillanin pikkiriikkililliputti-projektikin on edistynyt niin paljon, että sulhoa on jo kosittu. Ja sulhon suunnassa ollaan myöntyväisiä. Mutta siitä enemmän sitten, kun nähdään että onko kohtalolla jotain nokan koputtamista näille suunnitelmille! ;) Mutta jos kaikki menee kuten tässä alustavasti toivotaan, niin pikkuisiä itämaisia on tiedossa ensi keväälle! <3

No sitten pitää vielä mainostaa, että Nomppu-poika on tätä kirjoittaessa käynyt neljissä kisoissa, suorittanut 8 agirataa ja tehnyt 5 radalla tulokset. Viimeisimmät kisat olivat Kotkassa muutama viikko sitten. Sieltä 2 vitosta (yksi rima ja toisella meinas kiertää kepeille väärältä puolelta, korjaamisesta tuli lisäksi pari sekkaa aikavirhettä) ja yksi 15. Nyt pidetään ehkä vähän kisataukoa. Jos vaikka jostain joskus irtoaisi meille treeniryhmä!! Olisi totisesti tarpeen semmoinen saada myös Noalle.

Noa- meidän harjakoiramme!


Tulevan syksyn aikana tiedossa on vielä jos sun sitä ja tätä. Mutta mainitakseni pari juttua, niin Noalla on ekat aikuisten oikeat näyttelyt 20.11 Jyväskylässä ja Lillanilla sen ekat näyttelyt 26.11.Turussa. Niitä odottaen ja hurjasti jännäten!!

Sitten vielä vähän kurjemmasta asiasta asiaa. Bennon sairaus taitaa sittenkin selvitä. Benin sisko on oli muutama viikko sitten laajoissa tutkimuksissa. Siellä selvisi jo kaikenlaista, mutta lähiaikoina pystyn ehkä päivittämään tänne oikeasti mistä oli kyse. Se tulee luultavasti olemaan hyvin surullinen päivitys! :(

Pieni/Iso muutos saattaa kyllä lauman kokoonpanossa vielä tapahtua. Kovasti olen päätäni vaivannut Tomon tulevaisuudella. Tomo on niin lutuinen pieni pupu-tyttö.

Tomo pieni murmelityttömme <3

Se sinällään varmaan pärjäisi yksinäänkin.. jos asuisi sellaisessa kodissa, missä jollakulla olisi sille tarjota lukuisia helliä hetkiä päivässä. Mä en pysty tarjoamaan sille puoliakaan siitä, mitä se mielestäni tarvitsisi. Toista kania en enää halua tähän laumaan sopeutumaan halua ottaa. Ja olenkin kovasti kahden vaiheilla josko pikkuiselle olisi etsittävä uusi koti. Sellainen missä ihanan pikkumurmelin olisi maailman parasta olla!



Mutta kaiken kaikkiaan pienessä punaisessa tuvassa voidaan hyvin ja ollaan onnellisia!  :)