1.6.2010

Väsyttää

Olis vaikka mitä päivitettävää. Paljon on tapahtunut ja kivaakin on ehtinyt olla. Eilen tuli tehtyä 23h työpäivä. Aloitin eilen maastokeikalla Valtimossa kuuden jälkeen aamulla ja ennen kuin sain (aamu kuudelta tän vuorokauden puolella) painaa pään tyynyyn oli ajettuja kilometrejä kertynyt reilut 1100 ja työtunteja maastossa reilusti. Yhden tunnin verran käväisin sängyssä ja sitten kouluun opettajan hommiin. Niissä hommissa vedetään vielä lauantaille ja sitten maasto voittaa. Metsään hävitään koirien kanssa koko kesäksi.


Nurmes-Lieksa-akselilla tuli vettä ja paljon.. :/

No.. mikäs pointti tuossa nyt sitten oli.. No se, että kiire on ollut huikea. Viikot koululla ja viikonloput maastossa. Melkein joka arki-illalle jotain koiratreeniä. Telkkaria ei ole muutamaan viikkoon avattu lainkaan ja tietokonettakin lähinnä vain työn vuoksi. Eli väsyttää. ;) Mutta kyllä se tästä taas helpottaa.

Koirien kanssa on mennyt oikein mukavasti. Mion kanssa on käyty flyballaamassa. Se tekee sitä hommaa niiiiiin täysillä. Täytyypi palkata joku joskus kuvaamaan sinne. Treenikamu sanoi, että se iskee niin täysillä siihen lautaan, että siinä joutuu tekee töitä, ettei kaadu itsekin. :D No, sellainen Mio on. Sit ku tehdään ni tehdään kans.


Noa on niiiiiiin komea. Kunhan tässä ehtisi asiaan perehtyä,
niin näyttelyt-näyttelyt.. täältä tulemme.

Koirat on nauttinut tuosta maastoilusta. Niille tuntuu riittävän maastopäivinä virikettä ihan siinä, että me ollaan vaan ulkona, vapaana, koko ajan ja että ne saa olla mun kanssa. Frisbeen kopitusta olen treenaillut näiden isompien kanssa vaihtelevalla menestyksellä. Tykkäävät kyllä kovasti. Eräs pieni käy sitten välillä ottamassa (aivan.. ottamassa.. kävelee sinne isojen kundien keskelle ja ottaa suuhunsa sen frisbeen jolloin isommat vain simppelisti päästää irti) frisbeen ja ei sitä sitten hevillä annakaan takaisin.


Minä mitään sellaista kyllä tee, ku oon kiltti ja ihana aina vain...

Meidän pieni on saanut jo lukuisia lempinimiä kuten arvata saattaa. Mainittakoon niistä pari: Punainen kIRPPU eli Pirppu ja Red Devil, sillä pikku riiviön tuholista sisältää jo ainakin tusinan pykäliä ;D. Tänään se oli autossa tunkeutunut kauppakassiin ja tyhjentänyt creme bonjour-rasian. Saas nähdä onko huomenna vatsanpuruja.


Mun pikku touhu-ipana. lovee lovee lovee. Huom.. paimenen elkeet!

Mulla oli nyt tässä viimeisimmässä reissussa mukana myös kissat. Saivat kanssa totutella autoiluun pidemmän kaavan mukaan ja taukopaikoilla ulkoiluun. Hyvin meni. Afia pänni alkumatkasta ihan hirveästi, mutta sitten kun se hyväksy asian, loppumatka meni hyvin. Lue: hiljaisesti. Siamilainen rääkymässä korvan juuressa.. huoh.. nyt tiedän mitä se voi olla, kun se ei ole kivaa. :D Muuten ei voi kuin kehua poikia. Hyvin ovat voineet ja ihania ovat.

Simka kävi luopumassa perhekalleuksistaan, jotka ell mukaan olivat köhöm.. isot. Noh.. niin on Simkakin. Sim toipui kauheudesta todella nopiasti ja leikkauskin oli sujunut aivan nappiin. yksinkertainen operaatiohan se kyllä onkin. Afi oli tosiaan samalla keikalla mukana testeissä ja nyt se on todettu terveeksi. Ihailivat siellä Afia koko ell-asema. :D Sen safiirisilmiä ja luonnetta. Simka nyt ei luonnollisesti hirveästi unilääketuiterissa edustanut. ;)
Tsaash nährä että milloin Afi pääsee ensimmäisen kerran riiulle. Pian kaiketi. :) Jännää.


Komea kastraattikollimme.

Mutta koska mua yhäkin väsyttää ja huomenna on kaivariin picnikille oppilaiden ja BENNOn kanssa-päivä.. niin mää en tän enempää tähän laarittele.

Laitan tähän muutaman kuvan ja useamman Afista, kun jo aikaa sitten niitä lupailin laittaa. Kuviahan olis vaikka kui.. mut kattoo ny milloin sitä kerkiää katsella niitä läpi.
















Aivan adorable Afi.

Jatkoa seuraa.......