4.12.2012

Lumen tulon kunniaksi slalomia!

Tässä vähän maistiaisia meidän talvipäivän vietosta.. keppitreeniä Noan, Isakin ja lainakoira Gindan kanssa. Noa pääsi tänään eroon verkoista! Nyt jatketaan treenejä.. lisätään suoritusvarmuutta ja nopeutta. Samsamkin treenasi kujaa.. siitä ei tällä kertaa videota.

Tästä klikkaamalla videoon..

9.11.2012

Ohhoh

Viimeisestä päivityksestä on aikaa laittoman paljon!! On tapahtunut niiiiiin hirveästi tässä välissä. Olen muutaman kerran yrittänyt jotain tänne riipustaa, mutta yritys on kaatunut omaan mahdottomuuteensa. Mistä lähteä edes liikkeelle kaiken tapahtuneen kanssa.

Kissanpennuista on viimeksi iloittu ja niiden siirtymistä uusiin koteihinsa surettu. Kaikin puolin hyvää on kuulunut kaikista Lilliputeista. Nähnyt olen melkein kaikkia muutamaankin kertaan uusissa kodeissaan. Olen niistä kovin ylpeä. Ovat niin kilttejä, avoimia ja iloisia pieniä kissan alkuja. Poikia saa muuten kysellä kasvatukseen! ;-)

Surutta ei kuitenkaan selvitty tuosta pienen katraan maailmalle lähettämisestä. Vähän ennen luovutusikää, eräänä ei niin kauniina päivänä Pikku-Peikkonen alkoi voida huonosti. Jouduin lähtemään työmatkalle ko. päivän ajaksi, joten usean eläinlääkäreille soittamani puhelun jälkeen sain paikan minne viedä koko pienen perheen varmuuden vuoksi ammattitaitoisten tarkkailevien silmien alle. Illalla kotimatkani varrella kävin hakemassa kissat takaisin kotiin. Pikku-peikon kunto oli romahtanut päivän aikana. Annoin sille vierihoitoa koko illan, aina aamuyölle saakka valvoin. Mutta pienen tila heikkeni tasaisesti. Soitin päivystävälle eläinlääkärille ja päätimme, että yritämme vielä auttaa sitä jotenkin. Ajoin Peikko sylissä Porvooseen, jossa eläinlääkärin parkkiksella ell odotellessa pienen pieni sydän pysähtyi.

Kyyneleet vuotavat tätä kirjoittaessa. Niin kipeää se tekee vieläkin. Jouduin sen suru-uutisen kertomaan uudelle kodillekin. Lisäksi jäi harmittamaan se, etten lähettänyt pikku-kissaa tutkittavaksi. Olin niin väsynyt, surullinen, shokissa. Kaikki tapahtui niin yllättäen ja nopeasti.

Vielä kipeämpää tekee Mion menetys. Se tekee niin kipeää, etten halua siitä tarkemmin kertoa. Siitä tulee pian 22.11 vuosi täyteen.

Kuluneet kaksi vuotta ovat monilla tavoin käyneet niin synkästi sieluni päälle, että melkein on ihme, että tänä päivänä hymyilen. Mutta kaikesta menetyksestä huolimatta tänään, tällä kirjoitushetkellä, koen olevani rikas. Minulla on niin rakas perhe, valtaisa määrä ihania ystäviä ja tämänhetkinen laumani täyttää arkeni tekemisellä, onnistumisilla ja ilolla.

Laumaan saapui vahvistus Ameriikasta Double J-kennelistä 14.8.2012. Double J Samsam on karjalinjainen, lyhytkarvainen, punavalkea bordercollie-uros. Se on yhteisomistuskoira Tronic-kennelin kanssa. Samsam on positiivari. Super-iloinen, hauska, super-ihmisrakas, sosiaalinen, fiksu nuori mies. Sen kanssa tehdään kaikkea sitä mitä muunkin lauman kanssa; tunnistusjälkeä, tokoa, agilityä(!) ja paimennusta.




Tulevaisuuden suunnitelmia on monia! Mutta osan pidän niistä vielä salaisuutena. Katsotaan, miten ne lähtevät sujumaan ensin. Sen sijaan yhden ajatuksen poikasen voin jo paljastaa. Suunnittelen alustavasti seuraavaa pentuetta Lillanille vuodelle 2013. Pidän valtaisasti sen edellisestä pentueesta ja se oli niiiin hyvä emo. Mahtaisikohan siitä tulla Benjin M-pentue? ;-)


Ja mitä tulee meidän treenitilanteeseen ja kisasuunnitelmiin. Kisatuloksia voidaan ruveta odottamaan ensi keväästä eteenpäin. Isakin kanssa ollaan agilityssä siinä pisteessä, että se osaa kaikki esteet. Varmuutta haluan niihin kuitenkin vielä paljon. Olemme vasta ihan viime aikoina ruvenneet tekemään sen kanssa ratatreenejä, ja niissä riittääkin sitten minulla treenattavaa. Isakilla on erinomaiset käännökset ja mieletön vauhti ja draivi eteenpäin. Itse olen hidas ja kömpelö. ;-)
Isakilla riittää vielä treenattavaa vauhdin mitoittamisessa ja estevälien arvioinnissa. On meinaan hieman eri asia suorittaa yksittäisia tai kaksittaisia esteitä, kuin täydestä vauhdista kaikkia esteitä. Mutta sallitaan kokemuksen karttua! Molemmille! Alla olevat kuvat Isakista on ottanut Sanna Rautio.






Noan agi puolestaan on aikasta hyvällä mallilla. Pistin sen täydelle kisatauolle, kun tuskastuin sen keppeihin. Joista lähinnä kaikki kisaratojen virheet tulivat. Olimme Noan opettaneet aiemman koulutuksen perusteella pujottelemaan ns. "käsin". Noh.. se tarkoittaa sitä, että se piti ohjata keppien sisäänmenoon ja se tarvitsi minut lähelleen rytmittämään. Meillä vaihtui treeni-ryhmä tänä kesänä. Ja nyt on Noaan tullut ensinnäkin aivan hirveästi lisää vauhtia. Kumma miten paljon merkitystä suorituksen kannalta joskus pieniltäkin tuntuvilla ohjeilla voikaan olla. Ja kepit aloitin sen kanssa kesällä uudestaan. Se on nyt tehnyt niitä verkoilla. Ja se on yhtä/kahta verkkoa vaille valmis. Se suorittaa ne nyt itsenäisesti ja osaa hakea keppejä. Ts. edistystä on tapahtunut valtavasti ja kisakuume välillä korkea. (Välillä taasen tuntuu, että ramppikuume on entistäkin korkeampi, hih.)
Alla muutama näyttelykuntoon pyntätty Noa-kuva ja Raakel Kakon ottamat agi-kuvat Noasta.







Vihdoin ja viimein päivittelin galleriankin ajantasalle. Jaoin kuvat ja kansiot vähän loogisemmin ja lisäsin jonkin verran uusia kuvia. Galleria löytyy siis tästä.
Tässä vielä pari video-päivitystä:

Isak agittaa.
Samsamin harrastuksia.

31.5.2012

Kohta lähtee ensimmäiset pesästä.. tänään pikkuisia pusutellessa se jotenkin iski.. Ne lähtee pian pois. Tähän mennessä se on tuntunut niin kovin kaukaiselta ajankohdalta.

Pennut ovat voineet tosi hyvin. Pojat ovat valtavia ja tytyt tulee painonsa puolesta hitaasti, mutta varmasti perässä. Nyt kävi niin, että kaikki pennut ovat myös varattuja. Kaikki tulevat kodit ovat ihania!! Ja hyvillä mielin kunkin lepakko-korvan aikanaan kotiinsa päästän! =)

Tässä vähän viime viikonlopulta ulkoilukuvia ikävää helpottamaan. ;-)
Ja galleriasta löytyypi lisää: http://dondotin.galleria.fi/kuvat/Lilliputit+ja+Pajunkissat/11vko/
Kiitos Raxulle kuvausavusta!! =)

























23.5.2012

Nyt se on virallista!

Tänään (eilen, kun kerran kello on kohta jo 1.00) tulivat meidän vaavien rekisteripaperit. Nyt ne ovat ihan oikeita, rekisteröityjä pentuja! =) Vähänkös hauskaa.

Siinä ne ovat: rekisterikirjat!


Tänään oli varsin hauska päivä muutenkin. Pääsin vihdoin tapaamaan Unonkin tulevat perheenjäsenet. Kyllä se vaan on niin mahtavaa, kun tietää, että kullekin kotinsa jo löytäneelle pennuille on löytynyt niin hienot ja rakastavat kodit!

Eikä siinä vielä kaikki... =D
Pennut pääsivät parijoukkioittain tänään hetkeksi ulos. Olihan se kyllä lepakkokorvien mielestä aika hurja kokemus. Mutta varsinkin Uno ja Peikkis olivat sitä mieltä, että tahtoo takaisin ulos!!

Kaikki pennut voivat erinomaisen hyvin, lukuunottamatta Pikku-Peikkistä. Peikkis-paralla on taas painossa nostamisen varaa, kun se ressukka-mokoma meni varastamaan viime viikolla kinkkua ja sekoitti masunsa sillä. Nyt taas ruoka maistuu ja meno on parempaan päin. Mutta niin kovin varovainen saa olla, etteivät pentuset mitään niille sopimatonta syö.

Hieman 10-viikkois-kuvia tässä ja galleriassa tuttuun tapaan lisää! =)