Viimeisiä viedään...

5 päivää vielä.. nyt vois aloittaa vaikka virallisen countdownin. :) Benno tulee perjantaina. Jännittää, mutta vain sillai mukavalla tavalla. Käytiin tänään velipoikien kanssa pentuja katsomassa ja ihailemassa. Että ne on itsenäisen oloisia pentuja. Ottavat hyvin kontaktia ihmiseen, mutta lähtevät varsin pelottomasti pidemmällekin taipaleelle metsässä aivan yksin. Tässä muutama maistiainen, mutta lisää kuvasatoa löytyy galleriasta. Lievän Benno- painotteisia kuvia (köh köh), mutta galleriassa tosiaan muistakin. Jäljellähän oli enää kolme pentua, ja kumman hiljaiselta se meno tuntui verrattuna viiden vipellykseen.

Muutamia hurrrrjastelu-kuvia. Pieniä petoeläimiä. :)

Mutakuonojen taistelu.

Ja pikkuisen söpistelyä a'la Benno. :)

Kissojen yhteiselo on käynnistynyt oikein kunnolla viime aikoina. Riehuvat välillä niin että kolina käy. :D Ja tässä vähän maistiaisia siitä, miten meillä yhteiselo muuten sujuu.

Kuin kissa ja koira.. vai mitens se meni?!

Agilityn saralla semmoisia kuulumisia, että käytiin tosiaan kokeilemassa hiekkapohjaisella kentällä agia. Ja oli kyllä erilaista! Ensin hermoiltiin yhdessä Noan kanssa sitä melua (useita ryhmiä samaan aikaan), kun koko ajan joku haukkui jossain (Noa kyllä avitti omalta osaltaan siinä metelin luonnissa), ja pöhköiltiin sitten eka rata oikein kunnolla. "Ai mikä este, ai missä este, nyt meni kyl hermot, mää lähren ny..." Mut tokalle radalle rauhoituttiin. Kun startattiin rata, kaikki muu jäi ulkopuolelle ja molemmat keskittyi pelkästään rataan. Ja sitten se menikin täysin nappiin, samoin kuin kaikki muutkin radat. Täysmittaista rataa ei vielä tehty vaan pitäydyttiin möllimittaisessa. Itseasiassa, kunhan pari viimeistä estettä saadaan kunnolla haltuun (keinu ja kepit) niin voidaan ruveta harkitsemaan kisoja. Mutta sitä ennen pitkä, kuuma (toivottavasti) kesä täynnä treenin ja innon täyteisiä päiviä. :) Ja pennuntuoksuisia. Jippei.. perjantai......... :D

Kissanäyttelyt ja agility

Jeh.. Nyt on ollut kiirettä! Näyttelyt meni ja agilityt alkoi. Agility menee mahtavasti. Noa on nerokas, helppo ohjata ja varma suorittaja. :D

Kissanäyttelyt meni vähän vähemmän mahtavasti. Pikkuinen oli tosi stressaantunut, ja juuri ennen tuomarille vientiä sai aivan karmaisevan kammotuskohtauksen. Sen mouru kuului varmaan Rovaniemelle asti :O. Ei sitten voitu viedä tuomarille. Eli harmillista kyllä ei voitu arvostella :(. Sen sijaan Simpun sukulaisilla meni oikein hyvin. Sieltä tuli kotiin kaksi uutta Championia ja ex1:stä. Toivottavasti seuraavalla kerralla menee paremmin. Kuvassa meiän pikku stressipapana.

Käytiinpäs nyt sitten koikkujen kanssa juoksemassakin, näin kun pakkaset vähän notkahti. Hyvin kulki, mutta tänään on saanut kyllä totisesti irvistellä rappusissa ja tuolilta noustessa. :D Sitä se reilun kuukauden tauko tekee lihaksille.