Nomppu 2vee

Eilen Noam Nomparelli Noppana täytti 2 vuotta. Komean pojan pään menoks on kovasti suunnitelmia tälle alkaneelle kolmannelle elinvuodelle. Jos sais käytyä lonkka- yms kuvissa, luonnetestiäkin on pohdittu ja agilityssä mennään varmaan kilpailemaan (jos hihnan toinen pää oppii ohjaamaan). Näyttelyissäkin meitä tullaan varmaan näkemään.

Toinen iso uutinen on se, että vihdoin ja viimein aiemmin mainittu pikkuveli Simkalle laskeutui meidän pienelle planeetalle. Eli talossa on nyt ihka oikea Siamilainen. Zezen Addictive Affair (Kasvattajan antama lempinimi: Aku).

Ja Addictive se oikeasti on! Se on niin kaunis, että sitä voisi katsella vaikka kuinka. Meillä ensimmäinen päivä meni hajunvaihdossa. Nyt ollaan sitten oltu jo tekemisissä koko lauman kanssa. Vielä ei kukaan pääse kosketusetäisyydelle. Mutta Simka näyttää jo täysin hyväksyneen uuden tulokkaan. Kovasti haluais mennä tutustumaan. Affair puolestaan tekee varsin topakalla sähähdyksellä selvää, että ei ole vielä valmis lähikontakteihin. Eikä siinä, hyvin nää poitsut uskoo ja antaa sen olla.

Nyt olis nimi hakusessa. Jotain mikä sopii Simkaan ja sitten kuitenkin myös Akun luonteeseen.

Tänään on merkittävä päivä myös yhdestä toisesta syystä. Siitä en kerro kuitenkaan vielä tämän enempää. Se on jotain punaista, pehmeää ja suloista. ;)

Isot onnittelut vielä kaikille Nompun sisaruksille!!

Säätiedotus tänään: talvi jatkuu...

Niin se vaan on, että puhtaan valkoinen hanki is gone. Tältä näytti lumipeite tänään lenkillä. Kyllähän se, ehkä vähän on haikeata, että lumi lähtee.. mutta ei niin haikeata, etteikö sydän sykkisi jo kevään tulolle ja lintujen laululle. Ihanaa, että kevät tulee!!! (Toivottavasti se tulee, eikä tämä talvi ole tullut jäädäkseen.. uusi jääkausi tai jotain :=)

Riehuttiin tänään lenkillä oikein kunnolla. Polulta kun astuu ulos, on hankea vielä haaroihin asti (siis minulla, koirat pysyy hangen päällä). Miimu odottaa, että keppi lentää.











Miimun ilme. :D Miimu viestittää Noalle, et on turha tulla ottaa Miimun keppiä.












Mutta kuten tavallista. Noa ei usko. ;) Sitten mietitään, että kenen se keppi oikeasti on.










Niin usein siinä käy lopulta näin. Vastaus edelliseen kysymykseen siis on, kuten Noa sen itse ilmaisee: Kaikki mulle, heti mulle, heti tänne ja nyt. Mä en jaksa odottaa. Kaikki mikä on sun, on oikeasti mun. Sä voit ottaa mun kepin, se on ihan tylsä keppi. Sun keppi on parempi. Mä huudan vaikka suoraan sun korvaan ja kovaa, että sä ihan varmasti tajuut, et heti mulle tänne ja nyt. ;)











Tässä sitä agiliidetään. Noan kanssa ollaan harjoiteltu irtoamista. Ja koko ajanhan se irtoaa paremmin. Putkeen lähtee jo vaikkei suu oliskaan tarjolla, vaan sinne pitää kiertää. Ja "kasirata", jossa harjoitellaan ohjaamista sekä irtoamista sujuu hienosti.
















Alkuun kummasteltiin ja ihmeteltiin jonnin verran toisia koiria ja koko touhua tuommoisessa ihmeellisessä hallissa. Mutta nyt on kontaktit kohdillaan. Ihan sama mitä muut tekee.. maamulta saa namia, Noa tietää. :D Sitä paitti myö ei meinata pysyä edes pöxyissä, kun autossa huomataan, että minne ollaan matkalla.







Simka sai tosiaan uuden lattiasta kattoon kissapuun. Se tykkää siitä kovasti.
Ja varsin näppärästi/vauhdilla se kipuaa tuonne katon rajaan saakka. Kerran itse asiassa oli kovasti menossa vieläkin korkeammalle, kunnes totesi, että ei se katto väistä vaikka kuinka kovaa päällä työntäis. :D












Antaiskohan toi maamu kohta mäymöriii.. ku olis jo vähän nälkä?











Pupsit voi oikein hyvin. Ei ole varmaankas mitään niin harmonista, kuin kaksi hyvin toimeentulevaa pupua. Ei avioriitoja, pelkkää hellyyttä ja yhteenkuuluvuutta.















Tässä potrettia komeista koiranpojista. Tossa Nompun kuvassa näkyy, jos tarkkaan katsoo vasemmassa silmässä alanurkassa oleva vaaleansininen täplä. Nompun Alli-siskollahan on koko toinen silmä sininen (http://www.eratuvankennel.com).
















Kauhukseni tajusin, että Miimu täyttää tänä vuonna 6 vuotta. Vastahan se oli pentu. :0 Noh.. ei sitä ikä paina vielä lainkaan!








Siinä on JÄRRRRRJETÖN draivi, kun se pääsee töihin. Hyvässä kuin pahassa. Nopeutta riittää, mutta agissa se kuumenee, ehkä vähän liikaakin. Kun se on poppana, se ei keskity, vaan menee
vaikka esteiden läpi, kunhan se saa mennä. Mutta eipä siinä, kunhan on hauskaa.














Noa ottaa ikäänkuin rennosti. :D











Simka kävi vähän partsilla kokeilees, miltä lumi tuntuu.













Se on tehnyt niin monta kertaa.




















Ja joka kerta se tulee sieltä myrtyneenä. Lumi on kuulemma märkää ja kylmää. ;D




Käytiin muuten eläinlääkärillä eilen Simkan kanssa, kun olen jo jonkin aikaa epäillyt, että sillä on napatyrä. Ja näinhän se on: Simkalla todettiin eilen (10.3) pieni napatyrä (tyräportti 0,5cm). Ei ole lainkaan haitallinen, koska se on niin pieni. MUTTA jalostuskäytön se estää. Eli Simkasta tulee meidän kissa ja siitä ei tule raggis-pappaa. :(

Harmillista. Muuten koltsu voi hyvin, elopainoa oli toissapäivänä 4.9kg ja se on semmoinen touho ja kaikessa mukana koko ajan. Ihana! :) So What pienet napatyrät.. son meiän pallero-lemmikki aniwei. <3

Juoksemaan pitäis päästä Miimun kanssa, ja kohta mennäänkin. Flunssaa ollut nyt pari viikkoa ja nyt siellä on toooosi liukasta. mutta mutta mutta.. pian! Että sellaista tällä kertaa. :)

uutisia..

Kamera voi taas hyvin ja kotiutui eilen. Kissalle tuli iiiiiiso, uusi raapimapuu. Koirien kans on pidetty kivaa. Käytiin laskemassa mäkeä, juoksemassa Porvoonjoen jäällä. Uutena hauskuutena kokeiltiin velipoikien kanssa laittaa Mio pulkan eteen. Eli vetovaljaat päälle ja menox. Ihmeex pistää että, miten se jaksaa???? Minunkin reiluhkoa elopainoa veti ihan kevyesti. :D Vitsit, että oli kivaa!!! Kaikilla.

Nyt meinaa flunssa iskeä päälle.. taas. Mutta intoa ja jännitystä pitää yllä tämä: http://www.tosijataru.vuodatus.net/. ;-)

Tänään on ollut miltei sateinen!!! päivä. Niin harmaata, että kameralla ei ole ollut esiintymisvuoroa.. mutta, jos vaikka huomenna ottaisi testikuvia uudella peilimekanismin moottorilla. Huomenna päästään kelin puolesta varmaan vaihteeks tokoilemaankin. :) Jippei!

Ei tullu kesää... eikä kissaa

Nuh.. nyt on joku vastoinkäymisten sarja käynnissä. Auto hajoilee, kamera hajoilee ja pikkuinen kisumisumme... ei varsinaisesti hajoile.. mutta kipuili kuitenkin sillai, että ei ainakaan toistaiseksi Simkan ja meidän muiden iloksi tule. :(

Nyt hiihtolomaillaan koirien kanssa. Ollaan vähän jumissa auton takia täällä kotona, mutta mikäs tässä. Ollaan treenailtu uusia temppuja ja lenkkeilty tuiskussa ja pakkasessa. Tokot on ollut peruutuksella tässä muutamaan otteeseen, kun pakkaset on paukkuneet liian kovana, mutta agiin sentään päästään huomenissa.

Talvilomaisin terkuin!
Meidän karvainen poppoo

Kamera riqqi :(

Nyt ei tule ainakaan ajankohtaisia kuvapäivityksiä vähään aikaan! Kamera sanoi sopimuksen irti ja ompi "sairaalassa". Toivottavasti paranee pian.

Käytiinkin sitten viikonloppuna ihailemassa sekä pupuvaaveja että kissoja Jyskylän suunnalla. Noh.. niinhän siinä kävi, että mukaan tarttui pupuja ja kissakin.. tavallaan. :D

Eli kaverille tuli pupunpentu Aikolle tyttöystäväksi. Ja Kes-Kissin kissanäyttelyissä menestynyt Zezen Addictive Affair (http://www.zezen.kotisivukone.com) muuttaa sunnuntaina 21.2.10 meille. Aivan järrrrrjettömän kaunis kissapoika. Ja täällä ollaan ihan täpinöissä kun ootellaan. Sitten vain toivotaan, että muukin perhe hyväksyy uuden jäsenen mutkitta. Simkalle pikkuveli ja Akulle Simkasta isoveli. Ohukainen ja paksukainen. Ovat nääs samaa väriä, sinisiä colorpointteja molemmat. :)

Kumpa menis tutustuminen hyvin. Peukkuja sille ja päivityksiä tiedossa. Vaan ei kuvallisia... :'(

Mion tokomus

Voihan että, kun meni hyvin Mion tokoilut. Se on niin taitava ja toisten koirien läheisyydessä toimiminen onnistui kuin onnistuikin ihan hyvin. Sillä on loistava kontakti ja kunhan ylläpidän sen kontaktin myös lähiohituksissa, kaikki sujuu mahtavasti. Olen niin iloinen, että vihdoin voidaan ruveta Mion kanssa treenaan tosissaan. Eipä sitä aikaa mennytkään hukkaan kuin reilut neljä vuotta. :D

Tässä mun ihana komio poikke on. :)

Helmikuun kuvakuulumisia

Tässä olis helmikuun kunniaksi oikein kunnolla kuvapäivitystä meiän katraan elosta. Koirat olkoon tänään vähemmällä huomiolla ja laitetaan kissa ja kanit pöydälle.

Komea Simka-poikamme painaa tänä nimenomaisena päivänä jo 4,5 kiloa. Se on semmoinen pikkukissa ;D. Simkalle muuten on kaveri hakusessa. Ens lauaintaina pyörähdetään Jyskylässä näyttelyssä kurkkaamasa, josko sieltä löytyis vihoviimein joku semmoinen kaveri, joka jaksais halipusutella ja riehua Simkan kanssa silloin kun koiramainen muu perhe on menossa. Haluatteko muuten tietää miten jellonat nukkuu? No ne nukkuu näin:


Meilläpäin on ollut nyt aika hiljaista, kun flunssa iski ja kaikki sosiaaliset riennot tälle viikonlopulle jäivät vain aikeiksi. Noh.. ei aivan kaikki. Huomenna mennään ottamaan matsia Toko-kentälle Mion kanssa. Saas totisesti nähdä miten menee, kun ei Mio ole toisten koirien läsnäollessa tokoillut (siis sillai oikeasti) vuosiin. Varsinkin kun emännällä on pää täynnä räkää ja pitäis ainakin yrittää jaksaa näytellä iloista. :D

Kanirintamalla on ollut vipinää. Meidän pikkuisista kasvateistamme on tullut isoja miehiä. Käytiin moikkaamassa Yangoa ekaa kertaa pentuaikojen jälkeen. Komea mies siitä on tullut. Vähän heikkoja kuvia, mutta kyllä näistä näkee miten hienot raidat poika on itselleen kyhännyt.
Siirille iso kiitos, kun on pitänyt Yangoa niin hyvänä!!! <3 Se oli ihana!



Yangon velipoikaa taas ollaan nähty useinkin, hyvällä ystävälläni kun on. Siinä vasta vauhtiveikko onkin. Aiko muistuttaa niin paljon äippäänsä, Tomoa. Aiko oli muuten meillä pari päivää hoidossa, kun emännällään oli mökkiviikonloppu.

Tässä pari otosta niiltä päiviltä, perhetapaaminen ja Aiko Noan hellässä huomassa. :)


Siivosin tänään oikein olan takaa ja pieni Tombe-tyttöseni seurasi kovasti mukana. Ja niin teki myös vähemmän pieni Simppaseni. Simppa muuten yrittää kovasti aina kertoa minulle sitä kuinka tärkeätä myös hänen olisi saada oma kolmikerroksinen häkki. (Kolmikerroksinen raapimapuu ei oo yhtään niin kiva.) Mikä siinä onkin, että Simpasta on niiiiiiin kivaa mennä pupulaan???? Oli miten oli, tällee me katsotaan aina emäntää, joka meinaa tulla ottaan Simkan poies pupulasta. ;)

Sain mää tänään napattua Yempastakin pari otosta. Tässä meidän komea pupun jullikka.. joka ei rodunnimestään huolimatta ole erityisen KÄÄPIÖluppa.

Ja vihoviimeiseksi, se kaikkein pienin, kaikkein suloisin. Mun pikkutirppa, Tombe Tomoliini. Se on niin ihanan kiltti ja hellä, utelias ja seesteinen. Vihdoin ja viimein näin kolmen kuukauden jälkeen muutosta, Tomo on asettunut uuteen kotiimme ja on selkeästi oma menevä itsensä taas.