Komea Simka-poikamme painaa tänä nimenomaisena päivänä jo 4,5 kiloa. Se on semmoinen pikkukissa ;D. Simkalle muuten on kaveri hakusessa. Ens lauaintaina pyörähdetään Jyskylässä näyttelyssä kurkkaamasa, josko sieltä löytyis vihoviimein joku semmoinen kaveri, joka jaksais halipusutella ja riehua Simkan kanssa silloin kun koiramainen muu perhe on menossa. Haluatteko muuten tietää miten jellonat nukkuu? No ne nukkuu näin:
Meilläpäin on ollut nyt aika hiljaista, kun flunssa iski ja kaikki sosiaaliset riennot tälle viikonlopulle jäivät vain aikeiksi. Noh.. ei aivan kaikki. Huomenna mennään ottamaan matsia Toko-kentälle Mion kanssa. Saas totisesti nähdä miten menee, kun ei Mio ole toisten koirien läsnäollessa tokoillut (siis sillai oikeasti) vuosiin. Varsinkin kun emännällä on pää täynnä räkää ja pitäis ainakin yrittää jaksaa näytellä iloista. :D
Kanirintamalla on ollut vipinää. Meidän pikkuisista kasvateistamme on tullut isoja miehiä. Käytiin moikkaamassa Yangoa ekaa kertaa pentuaikojen jälkeen. Komea mies siitä on tullut. Vähän heikkoja kuvia, mutta kyllä näistä näkee miten hienot raidat poika on itselleen kyhännyt.
Siirille iso kiitos, kun on pitänyt Yangoa niin hyvänä!!! <3 Se oli ihana!
Yangon velipoikaa taas ollaan nähty useinkin, hyvällä ystävälläni kun on. Siinä vasta vauhtiveikko onkin. Aiko muistuttaa niin paljon äippäänsä, Tomoa. Aiko oli muuten meillä pari päivää hoidossa, kun emännällään oli mökkiviikonloppu.
Tässä pari otosta niiltä päiviltä, perhetapaaminen ja Aiko Noan hellässä huomassa. :)
Siivosin tänään oikein olan takaa ja pieni Tombe-tyttöseni seurasi kovasti mukana. Ja niin teki myös vähemmän pieni Simppaseni. Simppa muuten yrittää kovasti aina kertoa minulle sitä kuinka tärkeätä myös hänen olisi saada oma kolmikerroksinen häkki. (Kolmikerroksinen raapimapuu ei oo yhtään niin kiva.) Mikä siinä onkin, että Simpasta on niiiiiiin kivaa mennä pupulaan???? Oli miten oli, tällee me katsotaan aina emäntää, joka meinaa tulla ottaan Simkan poies pupulasta. ;)
Sain mää tänään napattua Yempastakin pari otosta. Tässä meidän komea pupun jullikka.. joka ei rodunnimestään huolimatta ole erityisen KÄÄPIÖluppa.
Ja vihoviimeiseksi, se kaikkein pienin, kaikkein suloisin. Mun pikkutirppa, Tombe Tomoliini. Se on niin ihanan kiltti ja hellä, utelias ja seesteinen. Vihdoin ja viimein näin kolmen kuukauden jälkeen muutosta, Tomo on asettunut uuteen kotiimme ja on selkeästi oma menevä itsensä taas.
1 kommentti:
Tosi ihania kuvia! Kiitos Aikon hyvästä hoidosta mökkireissuni aikana!
Lähetä kommentti