13.5.2010

Vaikka mitä...


Mun pikku hirmulisko kurittaa mun pikkuista veljeä <3



Tiedättekö mikä on kauheata?! Se, kun menettää jotain itselle tärkeätä, jotain mitä ei ole tajunnut omaavansa. Mulla on ollut inho räkätauti nyt muutaman viikkoa. Äitienpäivän iltana rupes tuntuu siltä, että nyt se lähtee. Ja sehän lähti. Maanantaina ei tullut enää pihaustakaan. Tiistaina pois töistä. Keskiviikko-- yhäkin hiljaista. Torstai.. no, nyt pihisee sentään vähäsen. Kyse on siis äänestä, mun rakkaasta, mulle niin tärkeästä äänestä. Olen ollut kohta siis viikon mykkä. Ja kas kummaa.. olen huomannut kuluneen viikon aikana, että käytän ääntäni paljon. Usein. Ja vaikka minkälaisissa tilanteissa. Olen huomannut sen siksi, että elettyäni viikon ilman, olen törmännyt erilaisiin haasteisiin, joista osan olen saanut ratkaistua... osaa en.


Iiik.. tota katsetta. Kuolettavan söpö, vai mitä?! :D

Ensinnäkin.. miten kutsua koiria metsässä ilman ääntä? Miten ohjastaa koiria lenkillä ilman ääntä? Miten kehua koiria ilman ääntä? Miten saada koirien huomio ilman ääntä? Miten vastata puhelimeen ilman ääntä? Miten soittaa tärkeitä työpuheluita ilman ääntä? Miten tilata itselle lääkäri ilman ääntä? Miten teettää temppuja koirille ilman ääntä ja käskysanoja? Miten opettaa oppilaita ilman ääntä? Miten harrastaa sosiaalisia kanssakäymisiä ilman ääntä?

Noh.. sosiaaliset kanssakäymiset-- niitä ei tällä viikolla ole ollut. Mykkänä ei pysty juttelee, vain kuuntelee. Ja on ahdistavaa, kun ei voi kommentoida tai ottaa osaa keskusteluun. Agility jäi väliin tällä viikolla. Ok. kyllä koiraa voi ohjata ilman ääntä, mutta on siinä monia tilanteita missä ääni on tarpeen. Koirien huomion saamiseksi rupesin tamppaamaan jalalla maata. Se toimii. Ne kääntyy silloin lenkillä katsomaan mua, jolloin voin antaa niille käsimerkeillä lisää ohjeistusta. Sen sijaan vapaana metsässä oloa ei voi harrastaa. Nimimerkillä kokemusta tuli. Milläs huudat "paikka".. kun tuskin pystyt edes kuiskaamaan. Muutaman tärkeää puhelua hoidettiin kaverivoimin. Lääkäriaikaa ei vielä varattu. Mutta jos ei mene ohi.. niin sitten kyllä (kaverivoimin). Koirien kehumista olen yrittänyt harrastaa ilmeillä ja silittelyllä.


Vanhempien partsilla on aika jännää.

Ja kyllä vain.. opeteltiin Bennon kanssa antamaan tassua, ilman että mää sanoin sanaakaan. Son fiksu mies. Kun se oli kaksi kertaa vahingossa antanut tassun minulle. Kolmannella kerralla se jo tiesi mitä pitää tehdä, kun laitan nyrkin sen eteen.


Pikku-Pirpana touhuaa.

Noan kanssa on treenailtu hiljaa olemista ja kärsivällisyyttä. Tänään käytettiin siihen paljon aikaa aamulenkillä. Ajatuksena tämä.. mitään kivaa ei tapahdu ennen kuin osataan odottaa maltillisesti ja hiljaa. Ja onnistuihan se. Noa oli lopulta hiljaa kaikissa kepin heiton vaiheissa. Se oli hiljaa myös silloin, kun sen piti odottaa vuoroa, kun tein Mion kanssa tokoa. Se oli hiljaa myös siinä kohtaa, kun palkkasin Mion kepillä. Tässä vaiheessahan se yleensä hajoaisi pöksyihinsä... "kääk kääk.. Miks Mio saa leikkii mut mä en!" Yesh!! Tätä treeniä täytyy kyllä tehdä sen kanssa ja paljon.

Mion jalka voi koko ajan paremmin. Kynsi on kamalan muhkurainen ja ruma. Mutta voidaan jo puhua kynnestä! :)

Tänään meillä on eläinlääkäri klo 8.30. Mennään päivittämään Mion rabies ja Bennolle mennään hakemaan ensimmäiset rokotukset. Täytyykin sitten kysäistä eläinlääkäriltä Mion kynnen tilasta, että kuinka kauan sitä pitää vielä suojella.

Meillä oli viime vloppu oikein yyber action viikonloppu. Oltiin koko vloppu menossa. Aloitettiin lauantaina Tuusulan metsissä pitkällä lenkillä ja makkarajäljillä. Tehtiin tosi helpot jäljet pitkän talven jäljiltä. Benno sai tehdä nyt ensimmäiset jälkensä. Kovasti oli poitsuille jäljen teko mieleen. Bennohan käyttää nenäänsä tosi paljon jo muutenkin. Enemmän kuin Mio ja Noa tuon ikäisenä. Joten ajattelin, että se saattais pitää jäljestä. Ja jo vain. Siinä se meni jälkiä kuin isotkin. Tein sille kaksi helppoa ja lyhyttä jälkeä.. ajatuksella sillä ettei noin pieneltä voi vielä paljoa odottaa.. Ja vielä mitä! Sehän teki huolellista nenätyötä häntä heiluen ja valtaisalla pitkäjänteisyydellä. Lopulta annoin sen tehdä yhden isoille poitsuille tarkoitetun jäljenkin. Ja menestyipä poika sielläkin. :) Mulla on pari videotakin jäljeltä. Tosin tuo Bennon video on siltä tosi lyhyeltä aloitusjäljeltä. Mutta näkee siinäkin vähän miten tarkkaa työtä poitsu tekee.

Otettiinpahan sitten kaveruksista ja ystäväni cavalierista Artusta yhteiskuva. Toisen kuvan copyt on RK:lla.


Yhteiskuvan saaminen näin monesta palikasta vaati ennakkotyötä.


Mutta kärsivällisyydellä saatiin kuva, jossa kaikki ovat a. paikalla, b. paikallaan, c. silmät auki, d. kielet suun sisällä, e. katse suurinpiirtein kameraan. :D

Noh.. kun jäljet oli saatu pussiin, mentiin Helsinkiin ja vietettiin yö siellä kaiffarin luona. Äitienpäivän aamuna käytiin nappaamassa velipojat kyytiin ja ajeltiin Porvooseen vanhempien luokse. Käytiin sukuloimassa vanhainkodissa Bennon kanssa ja vielä illan päätteeksi sedän luona Porvoon kirkon kupeessa.




Beni ja Porvoon kirkko.


Sai siinä Benno totisesti edustaa ja kovasti se oli kaikkien mieleen! Ihan loppuviimeksi käytiin vielä isojen poikien kanssa vetäseen pikaiset agitreenit Porvoonjoen varrella sijaitsevalla treenikentällä. Esteet on säänpieksemät, mutta sai siinä irtoamista ja ohjausta vähän treenata. Hyvin meni! Huomaa tosin, että Noa on treenannut agia enemmän. Se irtoaa tosi hienosti ja kestää takaaleikkaukset kuin mies. Mioa pitää ohjata lähempää.

Tarkoitus oli tällä viikolla viedä koko lauma treenaamaan agia meidän vuokrahalliin... vaan jäi nyt tämän äänettömyyden vuoksi väliin. Olis päässyt Bennokin kokeilemaan putkea yms. Mutta se siirtyypi nyt varmaan viikolla etiäppäin.

Kissakuulumisia:


Kissatappelu.

Afia on kyselty jalostukseen. Ja näinpä se taitaa olla, että sen pallosia ei vielä leikata poikkeen. Sen sijaan Simkalle olen ajatellut tilata leikkuriajan tänään, kun eläinlääkäriin mennään. Jos vaikka ensi viikolle sais ajat, niin vois viedä molemmat poitsut samalla iskulla. Toisen testeihin, joista selviää sen siitoskelpoisuus ja toisen mukkelit pois-operaatioon.


Poitsut, joiden päänmenoksi suunnitellaan vaikka mitä.



Nonnis.. tässähän sitä asiaa taas oli.

Ei kommentteja: