12.7.2011

Tronic Okerben


Koska näyttää siltä, että ei milloinkaan lähitulevaisuudessa tule Bennon sairaus selviämään laitan tähän blogiin kuvauksen Bennon oireista. Bennon sisaruksista (Tronic Catarua x Eyespy Othello - yhdistelmä) ainakin kolmella (Benno mukaan lukien) on ollut jonkinlaisia oireita. Bennolla oli pahimmat. Kaikki tiedustelut, mahdolliset kokemukset jostakin vastaavasta jne. otetaan vastaan((dondotin(miukulimaukuli) gmail.com)). Kaikki mikä auttaisi selvittämään tämän sairauden nimen ja ehkä estämään sen ilmenemisen tulevaisuudessa olisi tervetullutta.

Videoita, joista toivottavasti saa edes hienoisen käsityksen Bennon olemuksesta ja huonosta liikkeestä löytyy tuolta: http://dondotin.galleria.fi/kuvat/Bennon%20videot/

Ja Piiiiiitkä surullinen sepostus löytyy tästä:

Pikkupentu-Aika:
Benno kehittyi kasvattajan mukaan liikunnallisesti ehkä vähän jäljessä muihin pentuihin verrattuna. Benno oli muutaman ensimmäisen päivän iässä(muok. 18.7.2011) kuitenkin se, josta toinen kasvattaja laittoi blogiin, että: ” Värin lisäksi se on tällä hetkellä se, johon kiinnittää helposti huomiota, koska se kiipeilee ja vaeltelee ympäriinsä.”
Kävin ennen luovutusta sitä useamman kerran katsomassa. Ja ei siitä silloin huomannut mitään erityistä. Sitä me kasvattajan kanssa katseltiin, että se ei ravannut ollenkaan. Se joko käveli tai meni pupulaukalla. Mutta toisaalta niin pennut usein tekevät. Se ei silloin vielä herättänyt mitään huolta.
8vkoa- 3kk:
Benno oli valtavan helppo pentu. Se oppi käskyt ja arjen asiat normaalisti. Ainoa asia, johon kiinnitin toisinaan tällöin huomiota, oli se, että Bennolta tuntui puhti loppuvan jopa ihan lyhyillä korttelin kierto lenkeillä. Asia, jota en muista, että muilla koirillani olisi ollut pentunakaan. Että ne ei jaksais kävellä. Se rupesi siis vain hidastelemaan tai saattoi pysähdelläkin ilman mitään ilmeistä syytä. Sen olemuksesta tuli vaikutelma, että se ei vain jaksaisi. Mutta tämäkään ei ollut niin selvä oire, että siitä olisin mitään vielä ajatellut. Ajattelin vain, että se on pentu.. että se nyt ei vain jaksa ja etten ehkä muista vanhempien koirieni pentuaikaa niin hyvin. Jälkikäteen olen kuitenkin ajatellut, että se saattoi olla alkava oire siitä mikä sillä nyt ikinä olikin.
3kk-6kk
Kesällä matkustimme paljon pitkin poikin Suomea koirieni kanssa. Olen ollut töissä Metsähallituksella tutkijana kesät ja siihen sisältyy paljon metsäilyä. Toisin sanoen koirat saivat kulkea koko kesän vapaana metsässä ja uidakin paljon. Benno ei yhäkään käyttänyt liikkumiseen ravia. Se meni pääsääntöisesti aina pupulaukalla. Tällöin aloin jo hieman olla huolestunut. Bennolla oli tässä kohtaa jo valtavan vahvat ja suuret reisi- ja olkapään lihakset. Se näytti suoraan sanottuna ihan ”kaapilta”. Niska oli hurjan vahva ja jalat suhteessa vähän lyhyetkin ehkä. Se oli vähän kuin tankki. Vein Bennon ihan peruseläinlääkärille katsottavaksi. Eläinlääkäri sanoi tällöin, että joo, se kävelee kummasti, mutta ei sitä asiaa voi tarkemmin selvittää ennen kuin puolen vuoden iässä, kun voi ottaa välikuvat. Joten ei kun odottamaan puolen vuoden ikää. Noin 4kk:den iässä kuitenkin tuli ensimmäinen oire, josta lopulta tiesin että asiat oli oikeasti huonosti. Bennon takajalat alkoivat täristä aina kun se seisoi. Tällöin otin yhteyttä kasvattajaan huolestuneena. Rupesimme kasvattajan kanssa käymään läpi eri vaihtoehtoja ja mietimme, että mille asiantuntijalle meidän kannattaisi mennä Bennon kanssa. Ensiavuksi päätimme kokeilla saada Bennon kulkemaan myös ravilla ja syöttää sille magnesiumia, koska sen lihakset olivat niin jäykän oloiset. Benno oppi kulkemaan kyllä hihnassa ravillakin, mutta pupulaukka ei hävinnyt mihinkään. Olimme osteopaatille jonossa ja odotimme puolen vuoden ikää, jolloin olimme menossa Aistiin ortopedin tutkimuksiin.
Elokuussa maastotyöni loppui ja palasimme takaisin kaupunkimaastoon. Pari viikkoa maastotöiden loputtua, Bennon ollessa n. 6kk, Benno sai aamulenkillä hirveän näköisen tärinäkohtauksen. Se alkoi kävellä ensin valtavan jäykästi, niin kuin se ei olisi saanut raajaa liikutettua eteenpäin, ja sitten se jämähti, pysähtyi ja rupesi tärisemään. Kaikki lihakset värisivät. En muista otinko sen lopulta syliin vai ehtikö kohtaus loppua ennen kuin tein mitään, mutta muistan ajatelleeni, että nyt on mentävä eläinlääkäriin saman tein. Kohtaus meni kuitenkin nopeasti ohi. Sen jälkeen Benno palautui ja lenkki jatkui normaalisti. Meille oli tosiaan ortopediaika varattuna ja El.asema Aistin Mikael Morelius tutki Bennon.
Laitan tähän kopion mailista, jonka kirjoitin tuolloin kasvattajille. Siinä on aika hyvin kuvattu Bennon tuolloinen tila.
_________________________________
” Moikka!

Käytiin tänään
Bennon kanssa ortopedilla niiden jalkojen vuoksi.

Bennon takajalathan on tärränneet nyt jonkin aikaa ja se on pahentunut siten, että välillä tärinä ulottuu koko koiraan. Se on kasvanut hitaasti mutta varmasti, painaa tällä erää 12.6kg. Myös sen rakenne on keventynyt vähäsen. Sille on tullut korkeutta ja pituutta, joten sen lihaksisto on nyt paremmin suhteessa sen koko kroppaan. Liikuntaa on vähennetty. Eli käydään muutaman kerran päivässä 15-30min lenkeillä, joilla se useimmiten kulkee vapaana. Ja lenkkien tahti on hyvin rauhallinen. Siirryttiin barffiin koko joukon kanssa viikko sitten ja hyvin on ruoka maittanut.

Olemukseltaan se on aivan sama iloinen pikku mieskin kuin tähän mennessä. Se oppii nopeasti uudet asiat ja tykkää tehdä.

Ja sitten tähän eläinlääkärikäyntiin. Eläinlääkäri kävi Bennon tunnustellen läpi ja katsoi sen liikeradat. Benno arasteli lonkkiin liittyvää tunnustelua ja lonkat muljahtivat/naksahtivat pahannäköisesti paikoiltaan, kun ortopedi niitä kokeili. Tämä eläinlääkäri oli kovasti huolissaan Bennon olemuksesta. Kyseli, että onko sillä minkäänlaisia kohtauksia kotona esim. syömisen jälkeen. (No ei ole.. pikemminkin ennen syömistä, kun pitää ajaa mokomat kissat pois ruokakupilta). Eläinlääkärin mielestä Benno ei vaikuttanut normaalilta pennulta. Se oli sen mielestä poissaoleva. Lisäksi Bennon alati ulkona roikkuva kieli kiinnitti ell huomion. (Johon minä kommentoin, että Benno EI ole niin vajaa miltä se näyttää (toinen korva pystyssä, toinen lurpassa, kieli ulkona)). Lonkkakuvien perusteella eläinlääkäri totesi saman minkä palpaationkin perusteella: lonkat ovat voimakkaasti löysät. Lisäksi reisiluiden asento oli hieman normaalista poikkeava. Ne olivat nivelkuoppiin nähden vähän liian suorassa kulmassa. Nivelkuoppa ja luiden päät näyttivät normaaleilta.

Eläinlääkäri totesi, että löysyydelle ei ole mitään tehtävissä, esim. leikkaus ei auta ja että lihaskunnon ylläpito on tässä tilanteessa luonnollisesti tärkeää. Mutta koska Benno on yhä kasvava, eläinlääkäri sanoi, että pientä muutosta tilaan voi vielä tulla. Liikuntakieltoa hän ei Bennolle laittanut, sen sijaan tavoitteelliset remmilenkit hän tuomitsi ja kaiken ylimääräisen urheilun. Ainoastaan pennuille ominaista liikuntaa siinä määrin mitä se itse haluaa liikkua.
Ainoa varsinainen hoito-ohje, jonka sain oli ruokavalion muutos pikimmiten takaisin nappulaan. No, näin sitten teen.

Eläinlääkäri sanoi, että seuraava askel tilanteen tutkimisessa on neurologi ja verinäytteet, jotta voidaan selvittää josko aineenvaihdunnassa tai hermostossa on jotain. Neurologi meillä on nyt sitten 15.9. Bennon tärinän aiheuttajaan ortopedi ei osannut sanoa muuta, kuin että voi olla neurologista tai aineenvaihdunnallista. Huono askellus kuitenkin ilmeisesti johtuu lonkista.

Mitä tämä kaikki tarkoittaa pitkällä tähtäimellä.. en tiedä. Surkeata yhtä kaikki! Ne muutaman kertaa mitä tässa aamulenkeillä Benno on lakannut hetkeksi kävelemästä, kun se näyttää menevän niin jumiin ja tärrää koko pentu.. on sydäntä kylmännyt. Ei kait se oikeasti voi mennä näin! Tai ne pari kertaa, kun minulla on ollut niin paljon tavaraa käsissä, että olen antanut sen kävellä rappuset itse.. ja joutunut kiireellä viemään tavarat ensin ja sitten hakemaan Bennon syliin, koska Bennon askel rappusissa on hyytynyt askel askeleelta. Se ei pysty hyppäämään sohvalle, se kiskoo itsensä sinne etujalkojen avulla. Nää viimeksi mainitut selittyy kyllä ehkä tuolla lonkkien löysyydellä. Mutta jumiutuuko sillä lihakset noiden lonkkien takia niin pahasti, että siitä seuraa tärinää...
Niin paljon kysymyksiä...
Toivottavasti kaikkiin löytyy vastaus! Ja toivottavasti jotain on oikeasti tehtävissä!!

Tällaisia surullisia uutisia.

Palailen asiaan kunhan ollaan käyty osteopaatilla ja siellä neurologilla. Ehkä sitten ollaan taas vähän viisaampia.”
7-11kk
No, emme me sitten menneetkään neurologille, koska osteopaatti Maaria Kaiperlan aika Bennolle oli ensin. Ja Maaria sanoi tietävänsä mistä on kyse, ja pystyvänsä hoitamaan sen. Itse en työmatkani vuoksi päässyt tuolle ekalle osteopaattikäynnille, mutta Bennon kasvattaja meni sinne Benin kanssa. Näin hän kirjoitti minulle ekasta kerrasta.
Hei!
Tänään siis olin Bennon kanssa eläinosteopaatti Maaria "Maare" Kaiperlan vastaanotolla. Hän tunnisti Bennon oireet heti ja sanoi, että on hoitanut pahempiakin vastaavia tapauksia ja kaikista on "normikoira" saatu aikaiseksi. Ei ehkä agilityn maailmanmestareita, mutta koiria kuitenkin ;).

Maare puhui paljon ja käytti välillä vahvasti ammattisanastoa, mutta näin minä ymmärsin tämänpäiväiset:

Bennolla on ristiluu (tai joku risti-) jumiutunut. Ristin pitäisi säädellä selkäydinnesteen kulkua, mutta se siis Bennolla vain yhdessä asennossa eli ristin normaali liikkuminen puuttui. Bennon oudon liikkumisen aiheuttaa Maaren mukaan väärä toiminta, ei rakenteellinen vika. Sen hän toisti useamman kerran. Lonkat kuulemma hyvät, mutta löysänoloiset, ei nivelrikkoa. Takajalkojen luut eivät ole kasvaneet oikeassa tahdissa - paljon eroa luiden pituuksissa, jolloin niillä liikkuminen ei voi olla normaalinnäköistä. Myös etupäässä samaa selkäydinnesteen huonoa liikkuvuutta. Voi olla, että myös niveliä pois paikoiltaan, mutta hän ei tällä kertaa niihin puuttunut. Nivelet saattavat mennä itsestäänkin oikeille paikoilleen, kun saamme takapään luut oikeanmittaisiksi.
Hän epäili heti, että joku ulkopuolinen trauma on aiheuttanut tämän. Hän sai vahvistusta epäilylleen, koska lonkka on kokonaisuudessaan toispuoleinen. Isoimmaksi aiheuttajaksi hän nimesi pitkittyneen synnytyksen, mutta sanoi, että siihen on helppo takertua ja näin pitkän ajan jälkeen ei pysty sanomaan mistä tämä varmasti johtuu.
Tänään aloitettiin hoitokuuri, jolla olisi tarkoituksena saada risti liikkumaan ja luihin sisälle ravintoa/happea, jotta ne pääsisivät kasvamaan normaaleiksi. Maare käsitteli myös Bennon päätä ja sai virtauksiakin tuntumaan sormien alla ;) Hoito tapahtui siis käsillä painelemalla ja "rapsuttelemalla" koiraa. Hän ei käytä klassista osteopatiaa, vaan kraniaaliosteopatiaa.
Nyt Benno saa juoksennella vapaana metsässä ja se olisi kohtuumäärin suotavaakin. C-vitamiinia tulisi lisätä nyt ruokaan joka päivä. Myös homeopaattisia lääkkeitä otetaan käyttöön tukihoitona, mutta niitä emme vielä saaneet. Ja penturuokaa kannattaisi antaa ruuaksi. Pieniä määriä myös raakaruokaa saa antaa, mutta pääasiallinen ruoka olisi hyvä olla pentunappula. Nyt ensimmäisen hoidon jälkeen Benno saattaa olla väsynyt, mutta myös todella pirteä.
___________________________________________________________________________
Tässä kohtaa toiveet olivat korkealla, sillä ensimmäisen osteopaattikäynnin jälkeen Benno voi noin viikon verran paremmin. Sen jälkeen jatkoimme osteopaatilla käyntejä ensin vähän harvemmin sitten viikottain. Mutta käynneistä ei ollut tuon ensimmäisen kerran jälkeen mitään mainittavaa hyötyä. Ainoa positiivinen muutos Bennon tilassa oli se, että sen tärinä loppui. Mutta kun sen tärinä loppui, se lakkasi liikkumasta. Eli lenkeistä tuli pikku hiljaa mahdottomuus. Sillä käveltyään muutamasta kymmenestä metristä pariin sataan metriä, sen kävely muuttui hirveän näköiseksi. Se käveli ikään kuin sillä olisi ollut hädät housuissa, sellaisessa kykkivässä asennossa. Se pysähteli, kävi aina makaamaan, eikä seissyt kuin pienen hetken, jos oli pakko. Tähän vaikutti myös jonkin verran säät. Syksyn edetessä tuli pakkasaamuja, ne olivat pääsääntöisesti aina vähän hankalampia kuin ne plussan puolella aamut.
Tällöin myös tulivat ensimmäiset oireet syömisen kanssa. Vaikka kuinka liotin sen kuivaraksuja, se alkoi aina syötyään oksentaa. Lopulta näytti, että se ei saanut ruokaa ollenkaan alas, vaan se näytti siltä kuin se tukehtuisi ruokaan. Ruoka jäi jumiin heti nielun jälkeen, ruokamassa oli sormin tunnettavissa sen kurkussa. Tällöin siirryin Bennon kanssa barffiin, koska halusin kokeilla josko se saisi soseutettua liha/kasvista paremmin nieltyä. Barffiin siirtyminen auttoi alkuun. Sillä ei taas ollut mitään ongelmia syömisen kanssa. Pikku hiljaa niitä alkoi kuitenkin esiintyä uudestaan. Huomasin, että en voinut antaa sille enää nakkeja koulutusmakupaloina, tai niiden piti olla aivan pienen pieniä ripauksen kokoisia paloja. Muuten ne jäivät kurkkuun kiinni ja se sai sellaisen tukehtumiskohtaukselta näkyvän kohtauksen. Näissä kohtauksissa sen ilme paistoi hirveätä tuskaa ja se ulahteli. Rupesin olemaan valtavan tarkka siinä mitä Bennolle annoin. Kaiken piti olla huollella setvittyä. Ruoassa ei saanut olla mitään paakkuja! Ja jos kaikesta varovaisuudesta huolimatta Benno sai kohtauksen, annoin sille ruokaöljyä sellaisenaan. Se auttoi onneksi aina! Loppua kohti kuitenkin kaikki vatvominen muuttui turhaksi ja oksentelu alkoi olla melkein päivittäistä.
Sen liikkuminen muuttui yhä vaikeammaksi. Alkuun sisätiloissa sen liikkumisessa ei ollut ongelmaa. Eli liikkuminen tuotti sille vaikeutta vain ulkona. Sohvalle se ei yhäkään päässyt ja jos se rappusiin omaehtoisesti meni, se askelsi joitakin askeleita melko normaalisti, kunnes muuttui joka askeleella pikkaisen jäykemmäksi ja lopulta jumahti. Se saattoi jumahtaa ihan niinkin, että sillä yksi takajalka oli ilmassa. Eli ikään kuin jäätyi kesken liikkeen.
Siinä vaiheessa kun Bennon liike ensimmäisiä kertoja alkoi näyttää siltä kökkimiseltä, mä aloin kantaa sitä lenkeillä. Aina vähän aikaa, että se rentoutui siinä sylissä ja sitten se pystyi taas etenemään vähän aikaa melko normaalisti.
Pikku hiljaa sen liikkumisen vaikeudet tulivat myös oven sisälle. Eli ylösnousut, istuminen, askeleiden ottaminen..
Huomattavaa oli se, että se ei seissyt lainkaan, jos sen ei jostain syystä ollut pakko. Se kävi aina maate. Ja makuullakin se oli niin, että meni kyljelleen. Eli myös pää maata vasten. Se nosti pään vain jos se oli johonkin reagoimiseen välttämätöntä. Se ei myöskään istunut kuin lyhyitä tovia.
Bennon ominaispiirteisiin/kummallisuuksiin kuului myös vino alaleuka, jossa toinen alakulmuri sojoitti ulospäin. Lisäksi sillä oli aina kieli ulkona. Oli sitten kylmä/kuuma. Myös nukkuessa sillä oli kieli ulkona. Sen kieli näytti muutenkin aina vähän liian isolta sen suuhun. Bennolla oli myös vähän omalaatuinen tapa haukkua. Se saattoi ihan vain muuten vain pitää sellaista terävähköä häf häf häf tyyppistä ääntelyä.
Niin ja se oli n. 9kk vanha ennen kuin se oppi sisäsiistiksi. Eli se oli tosi hidas sen suhteen. Sitten kun se oppi, se oli kyllä kunnolla sisäsiisti.
Kun Benno oli n. 9kk aloin etsiä muita hoitokeinoja kuin osteopatia. Sillä aloin menettää toivoni sen suhteen, ja Bennon oireet olivat niin kovia, etten halunnut turhan toivon takia sitä kiduttaa. Sain selville, että toisin kuin Morelius oli sanonut, niitä lonkkia voisi sittenkin leikata. Menimme Turkuun koirakissaklinikalle, jossa ell Tarja Forelius tutki Bennon ja otti siitä kuvat. Tarja myöskin epäili, että kyseessä voisi olla jotain hermostollista. TPO leikkausta ei voinut Bennolle kuitenkaan voitu tehdä, sillä Jan Räihältä (Espoon el.sairaala) saadun konsultaation perusteella Bennolle oli tullut jo nivelrikkoa. Tällöin Bennolle ainoa mahdollinen leikkaus olisi ollut tekonivelleikkaus. Mutta sitäkään eläinlääkärit eivät suositelleet, koska Bennolla oli myös muita oireita kuin lonkkavika.
Kun eläinlääkärit olivat antaneet vaihtoehtonsa. Halusin saada toisen mielipiteen vielä osteopaatilta. Soitin Leena Piiralle, sillä luottamukseni oli Maare Kaiperlan menetelmiin oli tässä kohtaa rapissut. Sen puhelun jälkeen tiesin, että on aika luopua toivosta.
Koko elämänsä ajan Benno oli kaikista vaivoistaan huolimatta valtavan positiivinen, iloinen heppu. Se leikki mielellään (ilmeisesti adrenaliinin avulla se jaksoi kuitenkin leikkiessä liikkua), tykkäsi valtavasti ihmisistä ja oli mukana kaikessa mitä tehtiin.
Bennon oireet vielä tiivistettynä:
Vaikea lonkkanivelten löysyys, luusto kuitenkin normaali (malja+reisiluiden päät)
Syömisen ongelmat, oksentelu
Vino alaleuka, hammas
Liikkumisen vaikeus, kaikilla mahdollisilla tavoilla/pupuloikka
Alati roikkuva kieli
Alkuvaiheen tärinä
Epänormaalin isot lihakset, tosin loppua kohden ne rupesivat kyllä vähän pienenemään
Hidas sisäsiisteys
Bennon ruumiinavausraportti ei antanut mitään oleellista tietoa. Ja ainoa toivomme tällä hetkellä taudin ratkeamista ajatellen, on että jostain löytyy joku joka tietää mistä oikeasti on kyse tai että löytyy muita tautia sairastavia. Koirageeni-tutkimuksen puolesta tarvittaisiin lisää aineistoa (verinäyte) kaikilta mahdollisilta sukulaisilta ja muilta ko. sairautta sairastavilta.
Useiden eläinlääkäreiden kanssa asiasta keskusteltuani vahvimmin on kuitenkin syytä epäillä jotain perinnöllistä lihas- tai hermostollista sairautta!
Ja tähän lopuksi haluan sanoa Kiitos molemmille Bennon kasvattajille! He olivat mukana koko matkan ajan. Sain heiltä paljon tukea ja apua päätöksiin! <3

6 kommenttia:

sanni kirjoitti...

Tutkittiinko vesipäisyyden mahdollisuutta missään vaiheessa? Vesipääpentuni kävely oli ataktista. Pentu lopetettiin pahenevien pääoireiden ja ympyräkävelyn lisäännyttyä.

pojancoltiaiset kirjoitti...

Hei Sanni!

Ei Bennolta erikseen tutkittu vesipäätä. Sen pään rakenteessa ei kuitenkaan ollut vesipäähän viittaavaa. Eikä ruumiinavauksesta sellaista ilmennyt. Tällä hetkellä parhaiten Bennon oireita vastaa kongenitaalinen myotonia tai joku vastaava sairaus. Kiitos valtavasti kommentistasi kuitenkin! Ja osanottoni pentusi menetyksen johdosta. Se tekee sanomattoman kipeää!

Perehdyin muuten vesipäähän sairautena kommenttisi jälkeen ja löysin tällaisen (erikoinen tapaus, mutta vähän onnekkaampi kuin sinun pentusi :/ http://kennel-omituinen.blogspot.com/2009/07/hipan-karut-evaat-elamaan.html

-Heidi- kirjoitti...

Otan osaa! Todella ikävä juttu tuo Bennon tapaus :( Kävimme katsomassa kyseistä pentuetta ja Benno jäi mieleen niin värinsä puolesta, kuin siitäkin, että se oli enemmän omissa oloissaan. Ulkona se kyllä mennä viipotti kuten muutkin.

Tsemppiä jatkoon!

Ledina kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Ledina kirjoitti...

Hei,

Lukiessani Bennon kovin surullista tarinaa tuli mieleeni perinnöllinen tauti nimeltä myastenia gravis. Siihen liittyy hyvin usein ruokatorven laajentuma, mistä oireena juuri tuollaiset pahenevat oksentelukohtaukset ja yhtenä oireena on myös liikunnan jälkeiset heikotuskohtaukset ja takapään ongelmat.

Ledina kirjoitti...

http://www.marvistavet.com/html/body_myasthenia_gravis.html

Myös ääntelyn muuttuminen kuuluu oireisiin.