Kohti Uutta Uljasta Vuotta 2011

Tässä vähän kuvaterveisiä meidän mökistä.. Jouluaaton ja Joulun ajan tunnelmia.



Simkasimsimsimsalabim ja Nomparelli taustalla.



Bortsukasa. <3



Pieni punainen pirpana ja muuttosekamelskaa.



Kolme koiraa ja ROTTA! :D





Karvakuonot saivat joululahjaksi reunallisen koiranpedin. Sen suosio on ollut suuri. Sitä käyttävät niin koirat kuin kissatkin ja pupusetkin ovat siellä pyörähtäneet. :) Kerrankin onnistunut lahja! :D



Nää kaks on kuin kaks marjaa. Leikkiivät, telmiivät, syövät, touhuavat YHDESSÄ. Ei riitasointuja vaikka ovatkin luonteeltaan melko erilaisia. Ihana pari.

Vuoden vimppoja päiviä viedään..

Kovasti ja paljon on tapahtunut kuluneen vuoden aikana. Välillä niin kovasti, että on tehnyt kovasti myös kipeää. Mutta laitellaan tähän nyt kuulumisista parhain vuoden viimeisiä päiviä kun viedään..

Meidän lauma muutti Sipooseen, pieneen punaiseen "stuugaan". Lauma sai ison oman pihan ja paulen vapautta kesät/talvet. Mummon mökkimme oli kantovedellä ja ulkoweskillä varustettu, pieni tupa. Syksyn myötä sisään (ja ulos) on saatu vesi (toistaiseksi vain kylmä) ja alakerta valmiiksi. Eli keittiö sekä oh ovat nyt asumiskelpoiset. Yläkerta eli makkari/th ja kylpyhuone ovat vielä työn alla. Tänään eristeltiin yläpohjaa ja Joulun jälkeen jatketaan eristyksillä ja pikkuhiljaa kylppärin laatoituksella. Tammikuun loppuun mennessä pitäisi (jos suunnitelmia on uskominen) sisärempan olla melko valmis. Eli vielä kuukauden verran hyväksikäytetään ystävyyssuhteita (suihkutukset kaiffareilla) ja juostaan pikapikaa parinkympin pakkasilla ulkohuussissa.

Täytyykin yrittää napata huomenna aamusella vähän kuvia laumasta uudessa kodissa.. valosan aikaan. Niin voisin tänne laittaa. Kamerasta ei juuri nyt löydy mitään tuoretta.. Kuvausinspiraatio ja aika on ollut kuivissa, kun projekteja, töitä ja rakennushommia on ollut kiusaksi asti. ;)

Takana pitkä kuuma kesä

...ja vaikka mitä häppeninkiä. Kesä vilahti töitä tehden. Kotona taidettiin nukkua peräti 5 yötä koko kesänä. Eli reissua pukkas.

Sen enempiä en tähän maailman aikaan kesästä latele, teen sen myöhemmin ja kuvien kera. Tähän väliin täytyy kuitenkin mainostaa sitä, mitä tänään 10.8.2010 tapahtui. Nimittäin Noa kävi nappasemassa luonnetestistä 140 pistettä ja laukausvarman! Ihan jees Colatsuksi. :) Tson niin hiano! Tuomareina olivat Tarja Matsuoi ja Anne Juppi.

Testi meni oikeastaan melko lailla oletetulla tavalla. Mää tunnen mun koirani niiiiiin hyvin. :D Nu juu.. Suuria yllätyksiä ei ollut, eikä tullut, mutta silti erittäin mielenkiintoinen ja kannattava kokemus! Noa oli muuten tän päivän ainoa laukausvarma, muut menivät laukauskokemattomalla läpi. Eli hieno homma sekin!! Mutta NuuNuu onkin sellainen, että uutena vuonna se voi olla vieressä, kun sytyttää raketin. Eli ei voisi olla paukkuvarmempi. Ja se jos mikä on hieno homma, kun puhutaan colliesta. Siitä SUURET kiitokset kasvattajalle Erätupaan. Mää totisesti sain mitä tahdoin, kun Nompun sain.

Noa oli erittäin vilkas. No totisesti se on tullut huomattua arkielämässäkin. Hieman rauhaton. Tämä yhdistettynä tuohon vilkkauteen ja hieman pehmeään, tekee Noasta joskus pikkaisen rasittavan. Mutta koska se on (erittäin) hyväntahtoinen, luoksepäästävä ja avoin, niin se on pääasiassa aina ihana! :D

Tässä tämä tarkempi pöytäkirja:
Toimintakyky: kohtuullinen +1
Terävyys:Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua +1
Puolustushalu: Pieni +1
Taisteluhalu: Kohtuullinen +2
Hermorakenne: Hieman rauhaton +1
Tempperamentti: Erittäin vilkas +1
Kovuus: Hieman pehmeä +1
Luoksepäästävyys: Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin +3
Laukauspelottomuus: Laukausvarma

Ja videota löytyypi täältä (Copyt on kuvaajalla; Raksu K:lla, jolle vielä ISO KIITOS kuvaamisesta!)
Pimeä huone (tietenkin!) sekä paukku-testi jäi kuvaamatta, kun loppui kammusta muisti. Mutta muuten tuossa on melko kattavasti testi nähtävissä.

Osa1
Osa2
Osa3
Osa4
Osa5

Väsyttää

Olis vaikka mitä päivitettävää. Paljon on tapahtunut ja kivaakin on ehtinyt olla. Eilen tuli tehtyä 23h työpäivä. Aloitin eilen maastokeikalla Valtimossa kuuden jälkeen aamulla ja ennen kuin sain (aamu kuudelta tän vuorokauden puolella) painaa pään tyynyyn oli ajettuja kilometrejä kertynyt reilut 1100 ja työtunteja maastossa reilusti. Yhden tunnin verran käväisin sängyssä ja sitten kouluun opettajan hommiin. Niissä hommissa vedetään vielä lauantaille ja sitten maasto voittaa. Metsään hävitään koirien kanssa koko kesäksi.

Nurmes-Lieksa-akselilla tuli vettä ja paljon.. :/

No.. mikäs pointti tuossa nyt sitten oli.. No se, että kiire on ollut huikea. Viikot koululla ja viikonloput maastossa. Melkein joka arki-illalle jotain koiratreeniä. Telkkaria ei ole muutamaan viikkoon avattu lainkaan ja tietokonettakin lähinnä vain työn vuoksi. Eli väsyttää. ;) Mutta kyllä se tästä taas helpottaa.

Koirien kanssa on mennyt oikein mukavasti. Mion kanssa on käyty flyballaamassa. Se tekee sitä hommaa niiiiiin täysillä. Täytyypi palkata joku joskus kuvaamaan sinne. Treenikamu sanoi, että se iskee niin täysillä siihen lautaan, että siinä joutuu tekee töitä, ettei kaadu itsekin. :D No, sellainen Mio on. Sit ku tehdään ni tehdään kans.

Noa on niiiiiiin komea. Kunhan tässä ehtisi asiaan perehtyä,
niin näyttelyt-näyttelyt.. täältä tulemme.

Koirat on nauttinut tuosta maastoilusta. Niille tuntuu riittävän maastopäivinä virikettä ihan siinä, että me ollaan vaan ulkona, vapaana, koko ajan ja että ne saa olla mun kanssa. Frisbeen kopitusta olen treenaillut näiden isompien kanssa vaihtelevalla menestyksellä. Tykkäävät kyllä kovasti. Eräs pieni käy sitten välillä ottamassa (aivan.. ottamassa.. kävelee sinne isojen kundien keskelle ja ottaa suuhunsa sen frisbeen jolloin isommat vain simppelisti päästää irti) frisbeen ja ei sitä sitten hevillä annakaan takaisin.

Minä mitään sellaista kyllä tee, ku oon kiltti ja ihana aina vain...

Meidän pieni on saanut jo lukuisia lempinimiä kuten arvata saattaa. Mainittakoon niistä pari: Punainen kIRPPU eli Pirppu ja Red Devil, sillä pikku riiviön tuholista sisältää jo ainakin tusinan pykäliä ;D. Tänään se oli autossa tunkeutunut kauppakassiin ja tyhjentänyt creme bonjour-rasian. Saas nähdä onko huomenna vatsanpuruja.

Mun pikku touhu-ipana. lovee lovee lovee. Huom.. paimenen elkeet!

Mulla oli nyt tässä viimeisimmässä reissussa mukana myös kissat. Saivat kanssa totutella autoiluun pidemmän kaavan mukaan ja taukopaikoilla ulkoiluun. Hyvin meni. Afia pänni alkumatkasta ihan hirveästi, mutta sitten kun se hyväksy asian, loppumatka meni hyvin. Lue: hiljaisesti. Siamilainen rääkymässä korvan juuressa.. huoh.. nyt tiedän mitä se voi olla, kun se ei ole kivaa. :D Muuten ei voi kuin kehua poikia. Hyvin ovat voineet ja ihania ovat.

Simka kävi luopumassa perhekalleuksistaan, jotka ell mukaan olivat köhöm.. isot. Noh.. niin on Simkakin. Sim toipui kauheudesta todella nopiasti ja leikkauskin oli sujunut aivan nappiin. yksinkertainen operaatiohan se kyllä onkin. Afi oli tosiaan samalla keikalla mukana testeissä ja nyt se on todettu terveeksi. Ihailivat siellä Afia koko ell-asema. :D Sen safiirisilmiä ja luonnetta. Simka nyt ei luonnollisesti hirveästi unilääketuiterissa edustanut. ;)
Tsaash nährä että milloin Afi pääsee ensimmäisen kerran riiulle. Pian kaiketi. :) Jännää.

Komea kastraattikollimme.

Mutta koska mua yhäkin väsyttää ja huomenna on kaivariin picnikille oppilaiden ja BENNOn kanssa-päivä.. niin mää en tän enempää tähän laarittele.

Laitan tähän muutaman kuvan ja useamman Afista, kun jo aikaa sitten niitä lupailin laittaa. Kuviahan olis vaikka kui.. mut kattoo ny milloin sitä kerkiää katsella niitä läpi.

Aivan adorable Afi.

Jatkoa seuraa.......

Ekat agi-kisat!!!

Oi, mikä kiire meillä onkaan ollut. Ollaan maastoiltu ja tehty töitä töitä töitä ja töitä. Ja kovasti ollaan treenailtu ja puuhailtu. Mutta koska kello on kauheasti ja pitäis ehtiä nukkua ennen huomisia töitä. Niin ihan pikainen päivitys tähän väliin.

Noam ja minä ollaan nyt startattu meidän ensimmäisissä agility-kisoissa. HSKH:n epävirallisissa Ojanko cup:seissa. Tuomarina Matti Levanto. Kisat alkoivat klo 18.00 medeillä jatkuivat mineillä ja vasta n. 21.00 päästiin me kehiin. Odottelua oli siis riittämiin, aurinko paahti täydeltä terältä ja Noalla oli kovasti kärsivällisyyden kanssa ongelmia. Siinä se tarvitsee kyllä yyberisti treeniä.

Mutta sitten itse asiaan. Hyllythän sieltä tuli. Vaan ei ollenkaan huonot hyllyt. Meidän ekoiks kisoiks, joissa kaikki olis voinut mennä päin honkia, tää oli loisto suoritus. Itse jännäsin lähinnä sitä, että pystynkö muistaan rataa ja Noan suhteen kaikki olisi varmaan ollut mahdollista. Mutta yksikään kauhuskenaario ei toteutunut. Rata oli itseasiassa melko helppo mielestäni. Tehtiin siis sama rata kahteen kertaan. Molemmissa napattiin hyllyt heti alusta. Ensimmäisellä radalla toiselle hypylle mennessä Nomppu lähti ohittamaan estettä, kutsuin sen takaisin ja pistin suorittamaan uudestaan ko. esteen, niin poika juoksi päin sitä estettä. :D Putos rima Noan pääosumasta. Toinen virhe tulikin sitten A:n jälkeisen hypyn kiertämisestä. Näitä kahta mokaa lukuunottamatta, meni hyvin. Toisella radalla tehtiin sama alkumogailu. Eli Noa sinkos ensimmäisen hypyn jälkeen suoraan A:lle ja juoksi siis kakkos hypyn ohi. Loppurata meni yhtä pudotusta lukuun ottamatta nappiin. Huomasin tosin siinä tehdessä toista rataa, että jätkä oli jo aivan rätti. Ei askel selkeästi enää kantanut.

Se oli vähän mietinnän alla, että miksi se niin järjestelmällisesti molemmilla kerroilla skippasi sen toisen hypyn. Vaihtoehdot on monet. Meidän viikkotreeneissä Noa hyppii vain mini korkeudella olevia esteitä. Suurin osa treenikumppaneista kun on minejä ja halli on sen verran pieni. Mielessä kävi, josko tämä kakkos este tuli niin nopeasti ykkösen perään, että tuolla korkeudella oleva este oli sitten Nompun mielestä liian pian. Noh.. mene ja tiedä. Treeniä siis tarvitaan vielä paaaaljon. Mutta loppusaldona: :) kivaa oli, TAHTOO LISÄÄ, PALJON TÄTÄ LISÄÄ. Täytyy saada keinu ja kepit täydellisesti haltuun ja sitten virallisiin.

Ystäväni oli mukana tsemppaamassa ja kuvaamassa, joten videotakin on molemmista radoista. Hassua nähdä itsensä tekemässä ohjausliikkeitä. Käsi sojossa. :D Näistäkin oppii.. omista mokista ja missä vois tehdä jotain paremmin. Se on omaks iloks todettava, että en hirveämmin jännittänyt. Odotin vain, että pääsen tekee rataa. Ainoa asia missä jännitys ehkä tuli ilmi, oli tuo alku. Jos ei olis jännänny olis varmaan pystynyt paremmin itse keskittyä ohjaamisen varmistamiseen. Siihen, että Noa olis pysynyt käsituntumalla ja mennyt sen toisenkin esteen kunnialla.

Tässä nämä videot:
RATA1.
http://www.youtube.com/watch?v=s5ACEoGZ8rE&feature=youtube_gdata
RATA2.
http://www.youtube.com/watch?v=k753nZZlaRU&feature=youtube_gdata

Huomenna onkin sitten taas agilityakatemialla treenit ja päästään tekee täysmittaista rataa hurrrjassa häiriössä hiekkapohjalla taasen.

Flyball-treeneissä käytiin muuten tiistai-iltana Mion kanssa heti Noan agiharkkojen jälkeen. Ne olikin tän vuoden ekat flyball-treenit (kynnen takia jouduttiin tosiaan jättää muutamat treenit väliin). Tähän kohtaan pitäis huutaa, että WUUHUUUU! Miolle tauko oli tehnyt tosi gutaa. Se paloi halusta(ei sillä etteikö aina ennenkin :D), kun se huomasi mitä se pääsee tekemään. Se teki täysmittaista rataa virheettä ja mielettömällä vauhdilla. Se oli kuin tykki. Ja vitsit miten hienosti se käyttäytyi siellä muutenkin. Kun olin itse pitämässä flyball-masiinaa toiselle treenikaverille, jätin Mion kentän laidalle. Ja mitä se tekee.. se kävi vain maate, oli hiljaa ja odotti. Että mä olin ylpeä. Se osaa tuon rauhoittumisen taidon. Sitä samaa pitäis kyl jotenkin saada Noallekin.

Bennolle kuuluu myöskin oikein hyvää. Sille on tiedossa kaikenlaista häslinkiä myös. Ensi viikolle on vuokrattu agihalli kavereiden kesken. Tällöin poju pääsee seuraamaan muiden menoa ja kokeileen itsekin. Ja sitten tänään kävi ilmi, että mää pääsen/joudun ;) kaivariin oppilaiden picnic-valvojaksi parin viikon kuluttua keskiviikkona. Mää otan Bennon mukaan. Se saa siinä totutella erilaisiin julkisiin kulkuneuvoihin sekä pariin sataan yläasteikäiseen nuoreen. :) Hieno sosiaalistamisen mahdollisuus.

Mutta koska kello lyö jo puolta kahta.. ja mul on täys päivä tiedos huomennakin töitä ja treeniä.. niin nyt meen nugguu.. ylpeänä ja iloisena koiruuksistani! :)

Benno 11vko

Siis miten tää aika menee näin nopeasti? :D Benno mukamas vasta tuli ja nyt se on ollut meillä jo peräti 3viikkoa ja 1 päivän. Punnasin huvin vuoksi 11 viikkois painon: ruhtinaalliset 6,4kg. Eli hidasta, mutta varmaa kasvua on tapahtunut. Kyllä se vielä on semmoinen palleroinen, mutta kasvu näkyy mahan ja maan välisessä etäisyydessä. Eli jalat on kasvaneet korkeutta.

Käytiin tosiaan eläinlääkärillä eilen. Benno käyttäytyi loistavan hienosti!! Se ei osoittanut mitään jännittämisen merkkejä. Päinvastoin kävi tutkimassa koko aseman itsekseen. Ja sillä välin kun Mioon piikitettin rabiekset pikku poitsu kävi kaatamassa roskiksen. :D
Helsinkiläismaastoja ja kaupunkielämää ollaan käyty pojun kanssa ihmettelemässä. Mutta vielä ei olla ihan keskustan hulinoihin ehditty. Tosi hienosti se suhtautuu uusiin tilanteisiin. Ollaan harrastettu sitä, että mennään johonkin turvalliseen paikkaan istumaan ja katsellaan siitä ihmisten, pyörien ja autojen menoa. Benno makailee jossain lähettyvillä, saattaa välillä käydä moikkaamassa minua ja sitten haistelemassa ympäristöä. Mutta mitään se ei ole säikähdellyt ja se osaa hienosti rauhoittua ihan vain katselemaan ympäristöä.

Itse rokotukseen Benno ei reagoinut mitenkään. Istui vain ja katsoi minua silmiin. <3 Se on niin ihana pieni mies!

Hyviä uutisia saatiin eläinlääkäristä Mion suhteen. Kynsi-kammotus on nyt niin hyvässä kunnossa, että tossu saatiin laittaa eläkkeelle. Ollaan nyt nautittu hienoista keleistä ja viuhahdettu ulos ilman tossua. IIIIIHANAA! :) Siinä olikin aina operaatio jalan paketoiminen ja tossuttaminen ennen lenkkiä.

Huonoja uutisia puolestaan saatiin Bennon suhteen siinä, että eläinlääkäri ei löytänyt kuin yhden kiveksen. :( Mä oon kyl ollut tuntevinani niitä kaksi. Mutta ehkä se lääkäritäti kuitenkin oli Bennosta sen verran jännä, että tapahtui "plup"-ilmiö. ;D Noh.. toivotaan parasta, että ilmaantuisi toinenkin ajan myötä. Aikaahan tässä vielä kuitenkin on.

Niin.. kävin miekin sitten siellä lääkärissä eilen.. (ei tarvinnut edes kaveria lainata ääneksi, kun yksityiselle saa ajan varattua netissä.. WoW). Vielä pitää jatkaa 5 päivää hiljaisella linjalla. Lääkäritäti sanoi, että neitin pitää nyt harrastaa mykkäkoulua lääkärin määräyksestä. Lääkkeitäkin sain muutaman kymmenen euron edestä. Ja niitä popsiessa on röörit sen verran auenneet, että tänään pystyi sanomaan hyyyyvin hentoisella äänellä Bennolle "Hieno poika", kun se teki hienosti hätänsä ulkona. :D Jippii.. ehkä ensi viikolla olen taas äänekäs!

Kissoille on varattu aika viikon kuluttua perjantaiksi. Eli Simkasta tulee 21. päivä kastraatti. Käytinkin sen äsken ulkona, kun se aika selväelkeisesti on sitä tässä vaatinut.. ulos pääsyä. Partsilla tykkäävät olla molemmat kovasti.

Huomenna lähdetäänkin sitten kevään ensimmäisiin maastohommiin. Tän tauteilun vuoksi vähän lykkääntyneet alkuperäisistä aikatauluista maastoilut. Mutta nyt on yleiskunto jo sen verran pätevä, ettei maastoilulle ole estettä. Ja ääntähän siellä ei onneksi tarvi. Pääsee pojat kirmaamaan vapaana korpeen. Mä pääsen laukoo kameralla. Ja vihdoin vesilintuja bongaan. Kivaa. :)

Nyt täytyis tarkistella kevään viimeiset kokeet, antaa oppilaille numerot ja siivota. Onhan tuota pölyä tuottamassa (kuten veljeni lohkaisi) kaksi collia, yksi colli-ee ja kaksi bee-collia. :D Ihania ovat yhtäkaikki.

Vaikka mitä...

Mun pikku hirmulisko kurittaa mun pikkuista veljeä <3

Tiedättekö mikä on kauheata?! Se, kun menettää jotain itselle tärkeätä, jotain mitä ei ole tajunnut omaavansa. Mulla on ollut inho räkätauti nyt muutaman viikkoa. Äitienpäivän iltana rupes tuntuu siltä, että nyt se lähtee. Ja sehän lähti. Maanantaina ei tullut enää pihaustakaan. Tiistaina pois töistä. Keskiviikko-- yhäkin hiljaista. Torstai.. no, nyt pihisee sentään vähäsen. Kyse on siis äänestä, mun rakkaasta, mulle niin tärkeästä äänestä. Olen ollut kohta siis viikon mykkä. Ja kas kummaa.. olen huomannut kuluneen viikon aikana, että käytän ääntäni paljon. Usein. Ja vaikka minkälaisissa tilanteissa. Olen huomannut sen siksi, että elettyäni viikon ilman, olen törmännyt erilaisiin haasteisiin, joista osan olen saanut ratkaistua... osaa en.

Iiik.. tota katsetta. Kuolettavan söpö, vai mitä?! :D

Ensinnäkin.. miten kutsua koiria metsässä ilman ääntä? Miten ohjastaa koiria lenkillä ilman ääntä? Miten kehua koiria ilman ääntä? Miten saada koirien huomio ilman ääntä? Miten vastata puhelimeen ilman ääntä? Miten soittaa tärkeitä työpuheluita ilman ääntä? Miten tilata itselle lääkäri ilman ääntä? Miten teettää temppuja koirille ilman ääntä ja käskysanoja? Miten opettaa oppilaita ilman ääntä? Miten harrastaa sosiaalisia kanssakäymisiä ilman ääntä?

Noh.. sosiaaliset kanssakäymiset-- niitä ei tällä viikolla ole ollut. Mykkänä ei pysty juttelee, vain kuuntelee. Ja on ahdistavaa, kun ei voi kommentoida tai ottaa osaa keskusteluun. Agility jäi väliin tällä viikolla. Ok. kyllä koiraa voi ohjata ilman ääntä, mutta on siinä monia tilanteita missä ääni on tarpeen. Koirien huomion saamiseksi rupesin tamppaamaan jalalla maata. Se toimii. Ne kääntyy silloin lenkillä katsomaan mua, jolloin voin antaa niille käsimerkeillä lisää ohjeistusta. Sen sijaan vapaana metsässä oloa ei voi harrastaa. Nimimerkillä kokemusta tuli. Milläs huudat "paikka".. kun tuskin pystyt edes kuiskaamaan. Muutaman tärkeää puhelua hoidettiin kaverivoimin. Lääkäriaikaa ei vielä varattu. Mutta jos ei mene ohi.. niin sitten kyllä (kaverivoimin). Koirien kehumista olen yrittänyt harrastaa ilmeillä ja silittelyllä.

Vanhempien partsilla on aika jännää.

Ja kyllä vain.. opeteltiin Bennon kanssa antamaan tassua, ilman että mää sanoin sanaakaan. Son fiksu mies. Kun se oli kaksi kertaa vahingossa antanut tassun minulle. Kolmannella kerralla se jo tiesi mitä pitää tehdä, kun laitan nyrkin sen eteen.

Pikku-Pirpana touhuaa.

Noan kanssa on treenailtu hiljaa olemista ja kärsivällisyyttä. Tänään käytettiin siihen paljon aikaa aamulenkillä. Ajatuksena tämä.. mitään kivaa ei tapahdu ennen kuin osataan odottaa maltillisesti ja hiljaa. Ja onnistuihan se. Noa oli lopulta hiljaa kaikissa kepin heiton vaiheissa. Se oli hiljaa myös silloin, kun sen piti odottaa vuoroa, kun tein Mion kanssa tokoa. Se oli hiljaa myös siinä kohtaa, kun palkkasin Mion kepillä. Tässä vaiheessahan se yleensä hajoaisi pöksyihinsä... "kääk kääk.. Miks Mio saa leikkii mut mä en!" Yesh!! Tätä treeniä täytyy kyllä tehdä sen kanssa ja paljon.

Mion jalka voi koko ajan paremmin. Kynsi on kamalan muhkurainen ja ruma. Mutta voidaan jo puhua kynnestä! :)

Tänään meillä on eläinlääkäri klo 8.30. Mennään päivittämään Mion rabies ja Bennolle mennään hakemaan ensimmäiset rokotukset. Täytyykin sitten kysäistä eläinlääkäriltä Mion kynnen tilasta, että kuinka kauan sitä pitää vielä suojella.

Meillä oli viime vloppu oikein yyber action viikonloppu. Oltiin koko vloppu menossa. Aloitettiin lauantaina Tuusulan metsissä pitkällä lenkillä ja makkarajäljillä. Tehtiin tosi helpot jäljet pitkän talven jäljiltä. Benno sai tehdä nyt ensimmäiset jälkensä. Kovasti oli poitsuille jäljen teko mieleen. Bennohan käyttää nenäänsä tosi paljon jo muutenkin. Enemmän kuin Mio ja Noa tuon ikäisenä. Joten ajattelin, että se saattais pitää jäljestä. Ja jo vain. Siinä se meni jälkiä kuin isotkin. Tein sille kaksi helppoa ja lyhyttä jälkeä.. ajatuksella sillä ettei noin pieneltä voi vielä paljoa odottaa.. Ja vielä mitä! Sehän teki huolellista nenätyötä häntä heiluen ja valtaisalla pitkäjänteisyydellä. Lopulta annoin sen tehdä yhden isoille poitsuille tarkoitetun jäljenkin. Ja menestyipä poika sielläkin. :) Mulla on pari videotakin jäljeltä. Tosin tuo Bennon video on siltä tosi lyhyeltä aloitusjäljeltä. Mutta näkee siinäkin vähän miten tarkkaa työtä poitsu tekee.

Otettiinpahan sitten kaveruksista ja ystäväni cavalierista Artusta yhteiskuva. Toisen kuvan copyt on RK:lla.

Yhteiskuvan saaminen näin monesta palikasta vaati ennakkotyötä.


Mutta kärsivällisyydellä saatiin kuva, jossa kaikki ovat a. paikalla, b. paikallaan, c. silmät auki, d. kielet suun sisällä, e. katse suurinpiirtein kameraan. :D

Noh.. kun jäljet oli saatu pussiin, mentiin Helsinkiin ja vietettiin yö siellä kaiffarin luona. Äitienpäivän aamuna käytiin nappaamassa velipojat kyytiin ja ajeltiin Porvooseen vanhempien luokse. Käytiin sukuloimassa vanhainkodissa Bennon kanssa ja vielä illan päätteeksi sedän luona Porvoon kirkon kupeessa.

Beni ja Porvoon kirkko.

Sai siinä Benno totisesti edustaa ja kovasti se oli kaikkien mieleen! Ihan loppuviimeksi käytiin vielä isojen poikien kanssa vetäseen pikaiset agitreenit Porvoonjoen varrella sijaitsevalla treenikentällä. Esteet on säänpieksemät, mutta sai siinä irtoamista ja ohjausta vähän treenata. Hyvin meni! Huomaa tosin, että Noa on treenannut agia enemmän. Se irtoaa tosi hienosti ja kestää takaaleikkaukset kuin mies. Mioa pitää ohjata lähempää.

Tarkoitus oli tällä viikolla viedä koko lauma treenaamaan agia meidän vuokrahalliin... vaan jäi nyt tämän äänettömyyden vuoksi väliin. Olis päässyt Bennokin kokeilemaan putkea yms. Mutta se siirtyypi nyt varmaan viikolla etiäppäin.

Kissakuulumisia:

Kissatappelu.

Afia on kyselty jalostukseen. Ja näinpä se taitaa olla, että sen pallosia ei vielä leikata poikkeen. Sen sijaan Simkalle olen ajatellut tilata leikkuriajan tänään, kun eläinlääkäriin mennään. Jos vaikka ensi viikolle sais ajat, niin vois viedä molemmat poitsut samalla iskulla. Toisen testeihin, joista selviää sen siitoskelpoisuus ja toisen mukkelit pois-operaatioon.

Poitsut, joiden päänmenoksi suunnitellaan vaikka mitä.

Nonnis.. tässähän sitä asiaa taas oli.

Kuulumisia ja kuvia

Nonnis.. tässähän tää on aika mennyt kuin siivillä poitsujen kanssa leikkiessä ja touhutessa. Eipä tässä mitään kummempaa ole sattunut. Uudet perheenjäsenet on nyt selvästi sisäänajettu. Kissat että leikkivät keskenään myös nukkuvat ja harrastavat pitkiä, yhteisiä pesutuokioita.

Koirat tulevat hienosti toimeen keskenään. Noa ja Benno ovat leikkikumppaneita niin vetoleikeissä, juokse mun perässä- leikeissä kuin maataan selällään ja hamuillaan suulla ja painitaan-leikeissäkin. :D Noa on hauska leikkisetä Benin mielestä.

Benito on kokenut jos jonkinmoisia jänniäkin hetkiä tässä kuluneen reilun viikon aikana. Ollaan kuunneltu räyhääviä koiria, oltu kyläilemässä ja meillä on ollut jos jonkinmoisia vieraita. Käytiin muuten Tronicillakin vielä sanomassa pentu-siskolle ja veljelle hei hei ennen kuin sitten vappuna muuttivat nekin uuteen kotiin. Ja jos sieltä jotain jäi päällimmäiseksi mieleen, niin Mion !kummallinen kiintymys! talon poika-bortsuun Morrisiin. Mikä siellä Mion päässä kaihertaa? Tarjolla olisi ollut narttukin. :D Mio on yyber täydellinen koira kaikin puolin muuten, mutta suhteet toisiin koiriin sillä ei todella ole kohdallaan?

Kaikkein mielenkiintoisin suhde meidän taloudessa on kuitenkin Afilla ja Bennolla. Benno alkupäivinä astui Afia useita kertoja. Nyttemmin astumiset on jääneet ja kehiin on astunut leikkikuviot. Välillä näyttää siltä, että ei Afi millään voi pitää tuollaisesta meiningistä, mutta sitten se tarkoituksella kuitenkin menee Bennon luokse ja heittäytyy sen alle leikkimään. Noh.. kaipa se itse tietää mistä se pitää? Ihanan kärsivällinen se kuitenkin Bennon suhteen on.

Pistinpä vaihteeksi punnaten kundit. Tällaisia painoja tuli öökkösjärjestyksessä:
Afi: 3,7kg
Benno: 5,3kg
Mio: 18,6kg
Noa: 26,0kg
Simka: 5,3kg

Terveysuutisista hyvää päivää: Mion kynsi voi ailahtelevasti. Sanonta: "Ja kaikki meni hyvin kunnes..." osuu toistuvasti hyvin Mion kynnen tilaan. :/
Ostin sille sellaisen suojasaappaan. Se olikin sen verran hankalaa, että piti käydä useammassa e.kaupassa toteamassa, että Mion tassu osuu juuri kokojen väliin. Toinen koko on liian pieni ja toinen liian iso. Noh.. Isohan se oli ostettava ja sinne täytyy sitten laittaa ideaalisiteellä kunnon toppaukset, että pysyy saapas päällä. Noh.. saapas pysyy päällä ja tekee onneksi tehtävänsä. Mutta ei niin hyvin, että Mion kanssa mitään liian vauhdikasta voisi tehdä. Sekin tuli kantapään kautta koettua. Kynsi oli nimittäin taas vaihteeksi parempaan päin, kun ajattelin sitten, että täsähän vois mennä vaikka vähän riehuu metsään ja päästelees höyryi, ku ollaan niin iisisti otettu. Eikö mitä.. tassu oli aivan verinen, kun kotona siteet taasen purin. :( Nyt ollaan opittu ja tehty vain remmilenkkiä. Kumpa se paranisi pian.. tuntuu niiiiiiin pahalta, kun ei voi antaa sen toteuttaa itseään. Tynnyriä ei sentäs ole enää ollut tarpeen pitää. Yksi ikävä pois pelistä sentään.

Muuten meillä voidaan hyvin ja harmonia on keskuudessamme. :D

Videoleita touhuista näkeepi tuolta:
Tässä vähän yhteistreeniä lauman kanssa. Ei tehdä sinällään mitään tähdellistä, kunhan pyöritään. Silloin kun tosissaan opetellaan.. tehdään se toki häiriöttä (ts. muut odottelee sohvalla omaa vuoroaan).
http://www.youtube.com/watch?v=glKgCIWmSSg

Tässä yks juttu mikä ollaan täs joku aika sitten opeteltu miimun ja noomun kanssa.
http://www.youtube.com/watch?v=I7po5IxhS6I

Ja tässä sitä köh köh-meininkiä. Mun pieni pöver-män ja aina kärsivällinen Afi ;)
http://www.youtube.com/watch?v=BLNsh9zijk4

Uusia kuvia kissoista löytyypi tuolta: http://dondotin.galleria.fi/kuvat/Kissat/
Ja Bennosta muutamia löytyypi tuolta: http://dondotin.galleria.fi/kuvat/Benno/Bennon%20kasvukuvia/

Action Sunday

Meidän pieni punainen tasamanian tuholainen on IIIHANA. Ensimmäinen tihutyö voidaan listata. Tapahtui tänään kyläreissulla. Tihutyö #1. Velipojan nettipiuhan rei'itys. :D

Pojassa on muuten potkua. Se ei turhia pehmoile ja on sen jo useampaan kertaan isoille pojuille näyttänyt. Tässä on ollut varsinainen kyläily ja menopäivä ja poitsu on pirteästi ja mitään pelkäämättä touhunnut koko päivän. Että mä ootan innolla mitä kaikkea me vielä päästään tekemään. Kun tietää, että tossa pojussa on ytyä ihan varmasti kaikkeen ja se on ihanan itsevarma ja itsenäinen.

Hauskahko yksityiskohta karvaisen perheemme elämästä lienee se, kun Bennolle sattuu vahinko tänne sisälle. Tällöin Afi on ensimmäisenä paikalla ja hurjasti touhottaen se yrittää peittää viereisillä sanomalehdillä vahinkoa ja kuultavissa on seuraavat ajatukset: Hei camoon voisko joku opettaa tolle uudelle tulokkaalle missä vessa on?!

Eräänlaisen liikenneonnettomuuden uhri. ;)

PetExpossa meni hyvin. Feel-X kissat menestyivät. Siitä voinee lukea pian tuolta--> http://www.stelmos.vuodatus.net/
Ja ystäväni kanit kääpiöluppa Esme ja oma kasvattini hermeliiniluppa Aiko menestyivät erittäin hyvin PET-näyttelyissä. Aiko sai 93p (pientä miinusta karvanlähdöstä), mikä on siis tosi hyvin. Ja mikä minut kasvattajana tekee erittäin iloiseksi.. Aiko sai KUMA:n (kunniamaininnan) käsiteltävyydestä. :) Jippei. Ne pentululluttelutunnit vuoden takaa olivat tosiaankin sen arvoisia.

Aiko.

Esmepä meni sitten olemaan paras baby-naaras 95:llä pisteellä ja koko näyttelyn 120:stä kanista toiseksi paras ansaiten siten PPK2:sen. Onnea sinne puppeloille vielä!

Esme.

Suuria ja pieniä asioita

Uusi perheenjäsen on sävysävyyn emännän vaatekomeron kanssa. :)

Perjantai tuli ja vaihtui lauantaiksi. Nyt talomme on vallannut pieni punainen poika. :) Se on ollut niin tohinoissa kaikista uusista kavereistaan, että vasta nyt se sammahti. Yhdet päikkärit sentään malttoi ottaa päivällä. Ollaan rampattu ulkona, mutta hyytävän kylmä kun on niin eipä siellä hirveän pitkiä tovia kyllä olla vietetty pienen paljasmassun kanssa.

Tännekö mä nyt sit muutin?

Tässä alkutunnelmat:

Tavattiin ulkona metsässä ekan kerran koiruuksien kanssa. Avustajina toimi ystävä ja veli. Kiitos heille vielä! :) Oikea ensitapaaminen sujui mainiosti. Moikattiin iloisesti toinen toisiamme ja jatkettiin siitä yhdessä kotio.

Kotona sitten odottivat kissat. Kissojen kanssa kävikin sitten päinvastoin kuin mitä olin ajatellut. (Kuka ottaa kissoista selvää :D). Afi suhtautuu nimittäin pentuseen tosi avoimesti. Benno puolestaan on aivan ihastunut Afiin. Kipittää pikku tassusillaan sen perässä ja meinaa yrittää painia sen kanssa samaan malliin kuin sisaruspentujen kanssa. Afi ei oikein välillä tiedä, että miten päin olisi. Mutta tosi nätisti se on suhtautunut pennun välillä rajuihinkin leikkiyrityksiin. Näyttää itseasiassa välillä siltä, että Afi voisi ryhtyä sen kanssa leikkimäänkin, mutta toistaiseksi leikkiyritykset ovat kaatuneet kielivaikeuksiin. :) Ja tässä siis kissa, joka EI ole nähnyt koiraa ennen kuin tuli tähän taloon.

Simka onkin sitten perheessä ainoa, jolle pennun tulo on ollut vaikea pala. Ja se on näistä kissoista se, joka tykkää mennä nimenomaan koirien kanssa. Sen voi ottaa mukaan lenkillekin koirien kanssa, koska se menee pitkälti niiden tahdissa ja mukana terhakkaasti häntä pystyssä. (Käytiinkin tuossa muuten pari päivää sitten yhteislenkillä. Se on hauskaa miten päät ohiajavissa autoissa kääntyy. Voin oikein kuulla miten siellä raksuttaa 1 koira, 2 koiraa, 3 koiraa... eiku.. oliko se kissa? :D)
Noh.. Simka on lähinnä murjottanut jossain pennun ulottumattomissa ja jos pentu erehtyy haahuilemaan liian lähelle, niin alkaa kuulua armotonta mouruamista ja välillä vähän sähinääkin. Noh.. Benno on sen verran fiksu jäpikkä, ettei se kyllä pahemmin Simkan kiusoiksi kulkeudu. Ja ei sillä, uskon että tämäkin parivaljakko löytää yhteisen sävelen, kunhan arki asettuu ja hajuerot tasaantuu.

Isot koirat suhtautuu Bentuun juuri niin kuin arvelinkin. Noa on luottokoira. Se on kaikkien kaveri. Benno saa roikkua Noan villoista ja kävellä päältä. Näillä on ollut leikkielkeitäkin. Kiskottu samaa lelua. Eilen Noa kiskoi narua tapporavistuksella ja tiukasti. Mutta tänään on ilmeisesti huomannut, että vastus on vielä pieni kun vetovoima on kummasti hävinnyt ;). Ja tänään se antoi Bennon voittaa välillä ihan tarkoituksella. :D

Mio suhtautuu viileämmin, samalla tavalla kuin kaikkiin muihinkin talon karvaisiin asukkeihin. Ihan hauskoja ja mielenkiintoisia, kunhan eivät tule häiritsemään päiväunia. Mutta Mio tekee oman tilan tarpeensa nätisti selväksi. Pienesti murahtamalla, ja Benno uskoo senkin hienosti. Benno muuten idolisoi selkeästi Mioa. Suhtautuu Mioon selkeästi eri tavalla kuin Noaan. Perässä mennään ihailevalla meiningillä.

Miolla muuten onkin sitten pieni haaveri kestettävänään. Sillä tuli lenkillä haava toiseen takatassuun sillä seurauksella, että siltä lähti kynsi. Nyt on Mio-mies antibiooteilla ja kipulääkityksellä. Joutuu käyttämään kauluria, silloin kun en ole vahtimassa, ettei se nuole tassua. Ja ulkona tassu pitää suojata. Suhteellisen hankalaa muuten yrittää kehittää veden kestäviä ratkaisuja, jotka A. kestäisivät kulutuksen B. pysyisivät jalassa. Lisäksi kynnetöntä tynkää pitää huuhdella muutaman kertaa päivässä ja dessata. Kipeä on, sen näkee Mion ilmeestä ja olemuksesta. Eikä siinä.. Flyball olis alkanut ensi tiistaina ja ollaan jo korkattu canicross-kausi tältä kesältä muutamalla lenkillä. Nää vauhtiharrastukset, joissa kynteen saattaisi tulla rasitetta on nyt tauolla. Eläinlääkärin mukaan sitten kun tynkään alkaa muodostua sarveista menee vielä bouttiarallaa kuukausi ennen kuin se on taas kestävää. Eli reilun kuukauden verran pitää varoa sitä ainakin. :( :(
Benno (epä)onnistui tänään tallaamaan juuri sille tassulle, ja siinä kohtaa tuli kyllä Mion suunnalta vähän enemmän sanomista. :( Toivottavasti paranis mahdollisimman pikaisesti. Meillä kun alkaa noi maastoilutkin toukokuun tokalla viikonlopulla.

Miohan ei sitten yhtään ole kaulurista onnellinen. Ei se mitään sano tai tee, kun mokoman sille laittaa, mutta se ilme. :/ Jotkut muut taas perheessä ovat sitä mieltä, että aivan mahtava vekotin tuo on! Siitä on riittänyt iloa ja touhua. Toisen suru, toisen ilo.

Naksuteltiin tänään. Ja Bennokin sai tutustua naksutteluun juuston maistelun muodossa. Nyt se näyttää järsivän tuolla olkkarin puolella kenkää. :D

Huomenna menen pikaisesti käväisemään PetExpossa. Lupasin mennä kuvailemaan kissanäyttelyihin Feel-X-kissoja ja vielä mielenkiintoisempaa: mennä tsekkaan miten pieni pupupoika siellä pet-näyttelyissä pärjää. Nimittäin oma kasvattini. :D

Että sellaisia kuulumisia tällä kertaa. :)