1.12.2011

Tronic Okerben ja sairauden nimi

Niin. Kuten otsikko kertoo, nyt me vihdoin tiedämme mikä Bennon ja sen siskon, Nastan, sairaus on. Se selvisi sittenkin. Ei jäänyt ikuisuusmysteeriksi!

Metabolinen myopatia. ts. aineenvaihdunnallinen lihassairaus. Se on rappeuttava sairaus, jonka etenemistä voidaan mahdollisesti hidastaa ravintolisillä ja vitamiineilla. Mutta sitä ei voida parantaa. Sairauden periytymiskaavaa ei tunneta, mutta eläinlääkärin mukaan yhdistelmää (Tronic Catarua X Eyespy Othello) ei tule uusia. Sairaita yksilöitä ei tule käyttää jalostukseen. Ja jos, joku käyttää lähisukulaisia kasvatukseen, hän ottaa tietoisen riskin.

Surullinen, mutta helpottava uutinen. Nyt tiedän, että mitään ei olisi Bennon sairauden estämiseksi voitu tehdä. Eikä Bennoa olisi mikään ihme parantanut. Tämän asian saan vihdoin nyt laittaa omassa sydämessäni lepoon.

Nastalle ja Nastan perheelle voin vain toivottaa kovasti jaksamista, paljon iloisia, ikimuistoisia hetkiä. Olette rakkaita! <3

1.11.2011

Testejä ja tuloksia..

Lillanin tulokset saapuivat: Felv ja FiV vapaa. Alustava sienitesti.. vapaa. Ja se kaikkein jännin.. PRA-- VAPAA!! Lillan ei siis edes kanna Pra:ta. Jo vain on hyvä fiilis. :) Syytä epäillä sientä ei ole, mutta ootellaan nyt vielä jännityksellä se varmentava testi siitäkin, ennen kuin nuolaistaan. Mutta toistaiseksi Lillan näyttää varsin jalostuskelpoiselta pikku-likalta! <3

25.10.2011

Kissoista koiriin ja kaikkea siltä väliltä

Mistä tässä aloittaisi?! Niin paljon hienoja juttuja on tapahtunut.



 Aloitetaan vaikka uusista perheenjäsenistä (don't worry.. ei siis ole tullut uusia.. vaan kyse on ihan vain näistä viimeiseksi tulleista).


Käymme yhdessä ain, aina rinnakkain..


Isak on sopeutunut meille erinomaisesti! Mä olen head over heals in love iipanaan. Sen kanssa harrastukset ovat lähteneet sujumaan mallikkaasti. Hyvällä fiiliksellä voi mennä treeneihin ja hyvällä fiiliksellä sieltä tullaan poikkeen. Tällä hetkellä harrastuksiin kuuluu agility HSKH:n penturyhmässä ja ID-jälki Sipoossa. Molemmissa Isak pärjää hyvin ja sillä on intoa vaikka kuinka. Mutta mikä ihaninta... sen into ei kiehu yli kattiloista. Se tekee asiat maltilla ja keskittymiskyky on oiva.


Isakin korvat on iiiiisot ja tooosi lupat...
...mutta kas tarvittaessa hän on näin valpas!


Isak kävi kokeilemassa paimennusta Sikka-Talun tilalla sisarusten kanssa. Saivat ipanat paimentaa isänsä Maximuksen kanssa. Isak osoitti vahvaa paimennusviettiä ja Maximuksen ihminen kertoipi meille, että Isak paimentaa kuten isänsä. Ts. Vahvasti silmällä ja pysäyttäminen on vahvasti sillä verissä. Oli aivan mahtava päivä ja upea kokemus!

Raution Sannan ottama kuva Isakista paimentamassa (tässä tapauksessa tosin sisaruksiaan-ei lampaita ;))


Mää pitkään toivoin, että saisin semmoisen olkapääkissan. Afi ei ole sellainen, vaikka kaikin puolin muuten ihanuus onkin. Vaan Lillana on juurikin sellainen! Lilliputti on ensinnäkin varsinainen sylimyyry, mutta olkapäällä se keikkuu aina silloin kun se ei ole Afin kanssa sykkyrällä tai minulla sylissä. Se on hurjan suloinen pikku kisu, aina kehrääväinen. Käytiin eilen sen kanssa eläinlääkärillä testeissä. Felvit, fivit, sieni, Pra ja napatyrättömyys-todistus. Nyt sit jännäillään. Pra:ta Lillan voin 25% tod.näköisyydellä kantaa, mutta sairas se ei voi olla. Toivotaan kuitenkin, ettei edes kanna!! :) Lillan käyttäytyi aivan käsittämättömän hyvin lääkärillä. Siltä suorastaan joutui kiskomaan karvaa (se on niin sileä ja hyväkuntoinen, ettei sitä liiemmin kiskomatta lähde) ja vertakin jouduttiin nuita testejä varten jos jonkin verrran valuttamaan. Pikkuisen surkeana sanoi, että sattuu. Mutta voi miten hienosti se käyttäytyikään. Heti kun kidutus oli ohi ja tassut hyi-aineista nuoltu, se kävi tutustumaan toimenpidepöytään ja kehräsi minun sitä siinä samalla silittäessä.

Lillan on niiiiin kaunis! <3

Lillanin pikkiriikkililliputti-projektikin on edistynyt niin paljon, että sulhoa on jo kosittu. Ja sulhon suunnassa ollaan myöntyväisiä. Mutta siitä enemmän sitten, kun nähdään että onko kohtalolla jotain nokan koputtamista näille suunnitelmille! ;) Mutta jos kaikki menee kuten tässä alustavasti toivotaan, niin pikkuisiä itämaisia on tiedossa ensi keväälle! <3

No sitten pitää vielä mainostaa, että Nomppu-poika on tätä kirjoittaessa käynyt neljissä kisoissa, suorittanut 8 agirataa ja tehnyt 5 radalla tulokset. Viimeisimmät kisat olivat Kotkassa muutama viikko sitten. Sieltä 2 vitosta (yksi rima ja toisella meinas kiertää kepeille väärältä puolelta, korjaamisesta tuli lisäksi pari sekkaa aikavirhettä) ja yksi 15. Nyt pidetään ehkä vähän kisataukoa. Jos vaikka jostain joskus irtoaisi meille treeniryhmä!! Olisi totisesti tarpeen semmoinen saada myös Noalle.

Noa- meidän harjakoiramme!


Tulevan syksyn aikana tiedossa on vielä jos sun sitä ja tätä. Mutta mainitakseni pari juttua, niin Noalla on ekat aikuisten oikeat näyttelyt 20.11 Jyväskylässä ja Lillanilla sen ekat näyttelyt 26.11.Turussa. Niitä odottaen ja hurjasti jännäten!!

Sitten vielä vähän kurjemmasta asiasta asiaa. Bennon sairaus taitaa sittenkin selvitä. Benin sisko on oli muutama viikko sitten laajoissa tutkimuksissa. Siellä selvisi jo kaikenlaista, mutta lähiaikoina pystyn ehkä päivittämään tänne oikeasti mistä oli kyse. Se tulee luultavasti olemaan hyvin surullinen päivitys! :(

Pieni/Iso muutos saattaa kyllä lauman kokoonpanossa vielä tapahtua. Kovasti olen päätäni vaivannut Tomon tulevaisuudella. Tomo on niin lutuinen pieni pupu-tyttö.

Tomo pieni murmelityttömme <3

Se sinällään varmaan pärjäisi yksinäänkin.. jos asuisi sellaisessa kodissa, missä jollakulla olisi sille tarjota lukuisia helliä hetkiä päivässä. Mä en pysty tarjoamaan sille puoliakaan siitä, mitä se mielestäni tarvitsisi. Toista kania en enää halua tähän laumaan sopeutumaan halua ottaa. Ja olenkin kovasti kahden vaiheilla josko pikkuiselle olisi etsittävä uusi koti. Sellainen missä ihanan pikkumurmelin olisi maailman parasta olla!



Mutta kaiken kaikkiaan pienessä punaisessa tuvassa voidaan hyvin ja ollaan onnellisia!  :)

3.9.2011

...ja surullista naamaa

Yemi 18.10.2008-3.9.2011. 





Yemi löytyi kuolleena häkistään. Aivan ennen aikojaan. Mikään ei viitannut huonoon vointiin tms. aiemmin. Äkkilähtö pienelle pojalle. :´C Voi YemYem-raukka, kumpa olisin voinut jotenkin auttaa.

Nyt on Tomo-pikkuinen yksin ja vailla kaltaistaan seuraa.

Pieni, keltainen luppapoikamme,
sinua jäätiin kaipaamaan...

Iloista naamaa

Tänään oli Noan toiset agikisat. Otettiin tällä kertaa kaksi rataa. http://www.janakkalankoirakerho.net/?x103997=123318 .

Ja kas kummaa.. sieltähän tuli tulokset molemmista. Kieltoja tuli varsinkin pujottelusta. Mä pelkäsin niin kovasti, että se munaa sen pujottelun, että varmistin kauheasti ja liikaa. Olis pitänyt varmasti antaa sen vapaasti mennä. Mutta kyllä niihin täytyy vielä satsata. Sillä viisii, että lopputulos olisi se, että voin lähettää sen pujolle ja se tasan tietää mitä sen pitää silloin tehdä. Tylsäähän se olisi, jos ei olisi mitään mitä treenata.

Lieksassa seuraava yritys, jos ei tule mitään kurjuutta estämään. Eli pari viikkoa aikaa harjoitella pujoon edes lisää varmuutta tänhetkiseen verrattuna.

Isak oli mukana kisoissa ja menossa muutenkin. Se ei ollut moksikseenkaan. Ja varsinkin, kun oli leikkikaveri mukana. Dumf and Galwy Inisheer for Tronic <3 Kisojen jälkeen oli pentutreffit ja voi pojat, että nyt väsyttää.

29.8.2011

Uusia perheenjäsenia ja muuta hauskaa

Niin kuin otsikko kertoo, on laumamme laajentunut. Kauan odotettu ja monen mutkan kautta saatu pieni bordercollie-mies on täyttänyt tupamme toiminnalla ja arkemme naurulla ja "ai, ei saa"-huudoilla. ;) Kyseessä on Tronic Jax, lyhytkarvainen tricolour-poika tickedillä out of Felltop Maximus ja Rosmarinus Gin Dash. Benno jätti ammottavan aukon laumaamme ja olihan se sitten kysyttävä Pirjolta (http://kenneltronic.fi), josko hän voisi edes ajatella antaa minulle uutta pentua. Näimpä alkoi mielenkiintoinen matka tähän päivään. Ginda (Rosmarinus Gin Dash) on aivan mahtava <3. Olen ihaillut sitä siitä, kun sen ensi kerran näin. Se on valtaisan miellyttävä narttu! Sillä on upeat liikkeet (näkisittepä miten se loikkii ja juoksee!) ja  arjessa se on ihanan uskollinen ja rauhallinen.

Maximukseen (http://castamir.blogit.fi/) pääsin tutustumaan, kun Pirjo vielä mietti josko siinä olisi Gindalle sopiva puoliso. Ja Max-man teki kyllä lähtemättömän vaikutuksen ihan heti ensi silmäyksestä. Kultaiset silmät katsoivat autosta tiukasti ja peräänantamattomasti. Ja tätä kohtaamishetkeä seuraava treenituokio Tokoa ja Agilitya vain paransi ensivaikutelmaa entisestään. Erittäin kovasti kuumuvan Mion jälkeen oli mahtava nähdä bordercollie, joka toimii täydellä draivilla tasaisesti, kiehumatta lainkaan yli.

Kun aika koitti, Ginda ja Maximus valloittivat toisensa saman tein ja pentuja päästiin odottelemaan kesäkuun alulle. Kovalla jännityksellä ja malttamattomuudella meni päiviä 60 ja risat. Sitten lopulta ja vihdoin tuli se päivä, jona Pirjo ilmoitti, että nyt vois lähteä tulemaan. Synnytys oli pitkä ja ei aivan mutkaton, mutta 11.6.11 launtaina syntyi Seitsemän oikein pennut. 4 tyttöä ja 3 poikaa. 5tricolouria ja 2 mvtä. 3 medium/pitkäkarvaista ja 4 lyhytkarvaista/sileää. Työnimiltään tytöt: Kymppi, Femma, 34 ja Ysi, pojat: Kasi, 13 ja 22.

Noh.. tässä kohtaa lienee hyvä sanoa, että etukäteen toivoin ruskeaa pentua. Se väri on vain niin <3 ja olin tietoinen, että tästä yhdistelmästä sellaista ei voisi oikeastaan tulla (tod.näk. taisi olla 1%). Ja olin päättänyt, että trikkiä en ottaisi. Sellainen kun kotona jo on. TS. ajatuksena oli että täysi mustavalkoinen koiruus tulisi, jos pennuista meille joku tulisi. Mutta yläkerta totisesti päätti toisin. Kaikki kolme poikaa olivat trikkejä. :D Yhteen niistä leimaannuin heti. Huutava, kauheasti touhottava uskomattomat merkit omaava poju, jolla oli täplä otsassa. Siihen, josta Pirjo totesi nauraen: "tämä on ihan kauhea". :D Mun mielestä se oli kauhean ihana.

Sitten alkoi uusi odotus. Kesän työt pitivät minut tehokkaasti pois pentulaatikon äärestä. Ja siinä sitten tuli puhelinhäiriköityä Pirjoa oikein olan takaa: mitä pennuille kuuluu, joko luonteista on jotain selvinnyt?! Samalla sain käydä valtaisat tunnekuohut ja myrskyt ja epäilyn hetket. Lähes tulkoon joka ilta meni kyynelehtien. Bennoa oli kauhea ikävä.. on yhäkin. Ja tuntui monesti siltä, että en voi ottaa pentua. Että en ole valmis.. etten enää koskaan pysty käymään sitä kaikkea läpi. Koko odotusaika oli aikamoista vuoristorataa. Enemmän epäilin kuin uskoin. Eikä muutamat ulkoiset asiat, kuten koiriin iskenyt kapi ja sen tuomat käytännön ongelmat auttaneet.

Lopulta tuli heinäkuun viimeinen lauantai ja pääsin 7-viikkoisia pentuja katsomaan. Vihdoin selvittämään, josko Kasi (vauhdikas täpläpää) tosiaan olisi mun pieni surunmurhaaja. Hurjasti sitä oli kehuttu ja toisaalta aika paljon riiviöksi haukuttu. Lukuisien Pirjon kanssa käytyjen keskustelujen perusteella minulle oli selvinnyt, että poju olisi just passeli meille. Aktiivinen, iloinen, taisteluhaluinen muttei dominoiva ja hermojakin sille tuli, vaikka hetken pahalta näytti. Nyt vihdoin pääsisin itse varmistamaan, että meillä synkkaisi. Olin kuintenkin nukkunut järjettömän huonosti yön ja aamulla tuntui aivan hirveältä. Oli aivan hilkulla, etten laittanut Pirjolle viestiä, että en tule. Että anti olla. Ja huono fiilis vain jatkui, kun pääsin perille. Päällimmäisenä tunteena oli hirveä pelko ja väsymys. Ja siihen päälle Kasin ensireaktio minuun oli väistöliike. Tuota ihmistä en ainakaan huomaa! Se oli kiinnostunut kaikesta muusta paitsi minusta. Ja suoraan sanottuna minusta alkoi tuntua vahvasti siltä, että tämä ei nyt ole tarkoitettu. UPEA pentu, mutta meillä ei mätsää. Kun toivo alkoi olla menetetty ja useampi tuntikin taisi vierähtää, Kasi-poika yhtäkkiä heräsi huomaamaan minut. Se alkoi kulkea mukanani ja nukkua jalkani päällä. Lopulta päätös tehtiin, eikä se sitten enää ollut vaikeata. Viikko vielä pistettiin odotuslistalle. Kunnes sunnuntaina 7.8.2011, minä kävin hakemassa Kasi-pojan kotiin. Silloin oli aamulla valtavan helpottunut ja iloinen olo. Ja samassa olotilassa olen saanut kuluneet kolme viikkoa viettää.

Nimen mietinnässä olin viettänyt tovin jos toisenkin. Mikään ei napannut. Halusin jotain yksinkertaista ja selkeää. Lopulta se iski. Kasi on toistepäin Isak. Isak tarkoittaa naurua ja sitä, joka nauraa. Kasi puolestaan numerona tarkoittaa uutta alkua. Pirjon antama virallinen nimi tuli olemaan Tronic Jax. Mielestäni mahtinimi. Jax=>hän, joka syrjäyttää. Just sellainen nopea, ytimekäs ja selkeä. Näimpä perheeseen tuli maailman kaunein bordercollie poika, joka syrjäyttää kaiken surun naurulla ja on samalla kaivattu uusi alku. En voi tarpeeksi kiittää Pirjoa <3 tästä mahdollisuudesta ja kokemuksista myös matkan varrella. Isak on ihana! <3


Noh.. tarkkasilmäinen ehkä huomasi, että otsakkeessa lukee perheenjäseniä monikossa. Näimpä.. ei yhtä ilman toista ja toista ilman kolmatta ja niin edespäin. Alkukesästä meille tuli nimittäin myös toinen ihana perheenjäsen. Pitkään harkittu ja lopulta toteutettu. Afi viihtyi niin erinomaisen hyvin ystäväni siamilaisen kanssa. Niiden touhuja pitkään seuranneena mieltäni vaivasi, josko se todella on niin, että nämä itämaiset lepakkokorvat lopulta aina ovat onnellisimpia kaltaisessaan seurassa. Mietin josko se ois otettava vielä yks kissapoju Afille kainaloiseksi. Seurailin kasvattajien sivuja ja itämaisia ja simskuja kovasti viime kesältä asti. Hautasin ajatuksen välillä ja otin sitten taas haudottavaksi. Lopulta rupesin harkitsemaan tytön ottoa. Itämaiset ovat niin upeita kissoja, että kaikilla pitäisi olla oma. :D ja se, että Afin pennuttamis-yritykset jäivät niin huono-onnisiksi kaiveli myös. Ja sitten se ajatus kypsyi. Päätin ottaa tytön. Ja vieläpä sellaisen tytön, jota olin jo pitkään seurannut. Mutta kas.. sehän olikin sitten juuri varattu. Rupesin harkitsemaan itämaistytön tuontia ulkomailta. Voisin tuoda samalla vähän uutta verta ja perustella muhinutta kasvatusintoani. Kyselin Englannin suunnalta ja Ruotsista. Lopulta löytyi mieluisa kasvattaja (http://chamytas.se/) ja erittäin mieluisa kissa. Chamytas Purple Rain.

Pitkään kirjoiteltiin Ingridin kanssa ja jokaisen mailin pohjalta itsevarmuus kasvoi. Täältä minä tytön haluan ja tästä kasvattajasta pidän. Pikkaisen oli mutkia matkassa, mutta melko helposti se tuonti lopulta kävi. Laivalla ja omalla autolla mentiin parin veljeni ja ystävän kanssa Etelä-Ruotsiin Chamytas-kissalaan. Ja käytiinpä sitten samalla Ruotsin suurimmassa eläinkaupassa. Sinne täytyy kyllä mennä uudestaankin! Esim. aivan mahtava leluvalikoima. :D Oli kyllä aivan mahtava reissu! Kiitos siitä kanssamatkalaisille!! <3 Itse kissala kissoineen oli valtavan ihana! Talo oli pienessä kylässä ja koti itsessään ihanan maalaisromanttinen. Ja ne kissat!! Miten kauniita ja ihmisläheisiä. Meihin aivan vieraisiin tulivat avoimesti tutustumaan ja kehräilemään. Erittäin hyvillä mielin lähti pieni kissatyttönen mukaamme. Reippaasti se matkasi meren yli ja autossakin vielä Turusta aina Sipooseen asti. Kotona se hyväksyttiin laumanjäseneksi heti. Ja se itse otti Afin kaverikseen ekana päivänä, Simkan toisena päivänä ja muutaman päivän päälle se jo hyväksyi koiratkin. Siitä tuli Lillan. Olin jo joskus kauan aiemmin naurahtanut ystävälleni, että jos joskus mulle tulis kissatyttö, sen nimeksi tulisi Lillan. No.. tämä tyttö on Ruotsista, se on pieni ja väriltään lila=> sen enempää hyviä syitä ei tuon nimenannolle tarvi varmaan keksiä. Lillan on varsinainen purrurrr-maskin eli oikea kehruukone. Se on kaunis, rohkea ja nopeasti sopeutuva, suloinen sylivaavi. Oikea mamman pikkukulta. <3 ;) Kiitos vielä isosti Ingridille luottamuksesta ja chäänssistä!

Noh, tulihan tässä sitten kevään ja kesän aikana käytyä kasvajan peruskurssilla ja haettua kasvattajanimi. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, keväällä 2012 syntyy itämaispentuja kasvattajanimen Fi*Benjin alle. Niitä innolla odotellessa! :)

Muutoinkin kuuluu ihan hyvää meidän pieneen punaiseen tupaan. Kodin remppa alkaa olla valmis. Ja on sanomattoman ihanaa asua maalla. Tämä on parasta mitä on! Just mun juttu. :)

Agilityn saralla ollaan treenailtu ihan mahottomasti ja sitten tehtiin se ihan ihmeellinenkin juttu. Korkattiin kisaura virallisesti. Käytiin Kotkassa Noan kanssa lauantaina 20.8. Tehokas hylly sieltä tuli. Noa otti kunnon listan kieltoja ja lopulta se sai muurin edessä puput pöksyyn ja karkas hetkeks radalta (kuva kun poju on saatu takaisin radalle ja se aivan hirveä muuri on jo takana). Radalle paluun jälkeen loppurata meni moitteettomasti. Eli ei mikään tyylikäs aloitus. Mutta toisaalta, mä tiedän miten taitava se on ja mihin se pystyy. Joten kisoja on tiedossa lisää. Nyt ollaan tehokkaasti yritettyä hakea itseluottamusta eri harjoitteluhalleista ja treenaamalla maxi-korkuisia esteitä. Ongelma on kuitenkin pohjimmiltaan se, että Noa vastikään tippui puomilta ja vähän aiemmin kevemmällä se sai keinutrauman. Nämä tekevät tehtävänsä, kun puhutaan herkästä koirasta. Kun se näkeekin puomin, se alkaa jo valmiiksi vähän hermoilla. Äänenkäytön suhteen on tapahtunut ihan hirveästi edistystä! Noan kanssa on jo tosi mukava liikkua treenipaikoilla ja siellä kisoissakin. Se malttaa paremmin ja osaa odotella ihan hiljaakin! :) Se on aivan erinomainen juttu.

Tokoilukin tuli alotettua Noan kanssa ja kaikenlaista muutakin on tiedossa. Näyttelyissä pitäisi käydä, jos ei muuten niin jalostuskäyttöä ajatellen.

Isakille on suunnitteilla jälkeä ja pentu-tokoa/agia. Sen kanssa touhutaan kyllä ihan mahdottomasti täällä kotona. Ja on ollut sellaista menoa ja meininkiä nämä kolme viikkoa että! Olen loman myötä käyttänyt kaiken aikani koiruuksien kanssa, ja Isak on päässyt jos sun sinne ja tänne harjoittelemaan sosiaalistumista. Pentutreffit muunmuassa ovat olleet mahtavia! Siitä kiitos kuuluu kaikille pentuetovereille ja kasvattajalle!

Josko tässä olisi nyt ne akuuteimmat uutiset! :D Laitetaas tähän vielä kuvat uusista vahvistuksistamme.

Lillan pieni Lilliputti
Isak-Iikki Piikki Iisakkilainen

26.8.2011

Uusi ilme

Niin paljon on tapahtunut, että oli aika uusia blogin ilme. Mutta hah.. Ilmeen uusiminen ei ollut ilmaista. Vanhat tekstit ovat nyt vähän osittain kummallisia. Kuvat miten sattuu ja näin päin pois. Noh.. jääkööt niin. Enemmän uutisia päivittelen kunhan saan uudet kotisivut valmiiksi ja tätäkin blogia muokattua vielä mieluisammaksi. PAAAAALJON uutisia kuitenkin tiedossa! :)

12.7.2011

Tronic Okerben


Koska näyttää siltä, että ei milloinkaan lähitulevaisuudessa tule Bennon sairaus selviämään laitan tähän blogiin kuvauksen Bennon oireista. Bennon sisaruksista (Tronic Catarua x Eyespy Othello - yhdistelmä) ainakin kolmella (Benno mukaan lukien) on ollut jonkinlaisia oireita. Bennolla oli pahimmat. Kaikki tiedustelut, mahdolliset kokemukset jostakin vastaavasta jne. otetaan vastaan((dondotin(miukulimaukuli) gmail.com)). Kaikki mikä auttaisi selvittämään tämän sairauden nimen ja ehkä estämään sen ilmenemisen tulevaisuudessa olisi tervetullutta.

Videoita, joista toivottavasti saa edes hienoisen käsityksen Bennon olemuksesta ja huonosta liikkeestä löytyy tuolta: http://dondotin.galleria.fi/kuvat/Bennon%20videot/

Ja Piiiiiitkä surullinen sepostus löytyy tästä:

Pikkupentu-Aika:
Benno kehittyi kasvattajan mukaan liikunnallisesti ehkä vähän jäljessä muihin pentuihin verrattuna. Benno oli muutaman ensimmäisen päivän iässä(muok. 18.7.2011) kuitenkin se, josta toinen kasvattaja laittoi blogiin, että: ” Värin lisäksi se on tällä hetkellä se, johon kiinnittää helposti huomiota, koska se kiipeilee ja vaeltelee ympäriinsä.”
Kävin ennen luovutusta sitä useamman kerran katsomassa. Ja ei siitä silloin huomannut mitään erityistä. Sitä me kasvattajan kanssa katseltiin, että se ei ravannut ollenkaan. Se joko käveli tai meni pupulaukalla. Mutta toisaalta niin pennut usein tekevät. Se ei silloin vielä herättänyt mitään huolta.
8vkoa- 3kk:
Benno oli valtavan helppo pentu. Se oppi käskyt ja arjen asiat normaalisti. Ainoa asia, johon kiinnitin toisinaan tällöin huomiota, oli se, että Bennolta tuntui puhti loppuvan jopa ihan lyhyillä korttelin kierto lenkeillä. Asia, jota en muista, että muilla koirillani olisi ollut pentunakaan. Että ne ei jaksais kävellä. Se rupesi siis vain hidastelemaan tai saattoi pysähdelläkin ilman mitään ilmeistä syytä. Sen olemuksesta tuli vaikutelma, että se ei vain jaksaisi. Mutta tämäkään ei ollut niin selvä oire, että siitä olisin mitään vielä ajatellut. Ajattelin vain, että se on pentu.. että se nyt ei vain jaksa ja etten ehkä muista vanhempien koirieni pentuaikaa niin hyvin. Jälkikäteen olen kuitenkin ajatellut, että se saattoi olla alkava oire siitä mikä sillä nyt ikinä olikin.
3kk-6kk
Kesällä matkustimme paljon pitkin poikin Suomea koirieni kanssa. Olen ollut töissä Metsähallituksella tutkijana kesät ja siihen sisältyy paljon metsäilyä. Toisin sanoen koirat saivat kulkea koko kesän vapaana metsässä ja uidakin paljon. Benno ei yhäkään käyttänyt liikkumiseen ravia. Se meni pääsääntöisesti aina pupulaukalla. Tällöin aloin jo hieman olla huolestunut. Bennolla oli tässä kohtaa jo valtavan vahvat ja suuret reisi- ja olkapään lihakset. Se näytti suoraan sanottuna ihan ”kaapilta”. Niska oli hurjan vahva ja jalat suhteessa vähän lyhyetkin ehkä. Se oli vähän kuin tankki. Vein Bennon ihan peruseläinlääkärille katsottavaksi. Eläinlääkäri sanoi tällöin, että joo, se kävelee kummasti, mutta ei sitä asiaa voi tarkemmin selvittää ennen kuin puolen vuoden iässä, kun voi ottaa välikuvat. Joten ei kun odottamaan puolen vuoden ikää. Noin 4kk:den iässä kuitenkin tuli ensimmäinen oire, josta lopulta tiesin että asiat oli oikeasti huonosti. Bennon takajalat alkoivat täristä aina kun se seisoi. Tällöin otin yhteyttä kasvattajaan huolestuneena. Rupesimme kasvattajan kanssa käymään läpi eri vaihtoehtoja ja mietimme, että mille asiantuntijalle meidän kannattaisi mennä Bennon kanssa. Ensiavuksi päätimme kokeilla saada Bennon kulkemaan myös ravilla ja syöttää sille magnesiumia, koska sen lihakset olivat niin jäykän oloiset. Benno oppi kulkemaan kyllä hihnassa ravillakin, mutta pupulaukka ei hävinnyt mihinkään. Olimme osteopaatille jonossa ja odotimme puolen vuoden ikää, jolloin olimme menossa Aistiin ortopedin tutkimuksiin.
Elokuussa maastotyöni loppui ja palasimme takaisin kaupunkimaastoon. Pari viikkoa maastotöiden loputtua, Bennon ollessa n. 6kk, Benno sai aamulenkillä hirveän näköisen tärinäkohtauksen. Se alkoi kävellä ensin valtavan jäykästi, niin kuin se ei olisi saanut raajaa liikutettua eteenpäin, ja sitten se jämähti, pysähtyi ja rupesi tärisemään. Kaikki lihakset värisivät. En muista otinko sen lopulta syliin vai ehtikö kohtaus loppua ennen kuin tein mitään, mutta muistan ajatelleeni, että nyt on mentävä eläinlääkäriin saman tein. Kohtaus meni kuitenkin nopeasti ohi. Sen jälkeen Benno palautui ja lenkki jatkui normaalisti. Meille oli tosiaan ortopediaika varattuna ja El.asema Aistin Mikael Morelius tutki Bennon.
Laitan tähän kopion mailista, jonka kirjoitin tuolloin kasvattajille. Siinä on aika hyvin kuvattu Bennon tuolloinen tila.
_________________________________
” Moikka!

Käytiin tänään
Bennon kanssa ortopedilla niiden jalkojen vuoksi.

Bennon takajalathan on tärränneet nyt jonkin aikaa ja se on pahentunut siten, että välillä tärinä ulottuu koko koiraan. Se on kasvanut hitaasti mutta varmasti, painaa tällä erää 12.6kg. Myös sen rakenne on keventynyt vähäsen. Sille on tullut korkeutta ja pituutta, joten sen lihaksisto on nyt paremmin suhteessa sen koko kroppaan. Liikuntaa on vähennetty. Eli käydään muutaman kerran päivässä 15-30min lenkeillä, joilla se useimmiten kulkee vapaana. Ja lenkkien tahti on hyvin rauhallinen. Siirryttiin barffiin koko joukon kanssa viikko sitten ja hyvin on ruoka maittanut.

Olemukseltaan se on aivan sama iloinen pikku mieskin kuin tähän mennessä. Se oppii nopeasti uudet asiat ja tykkää tehdä.

Ja sitten tähän eläinlääkärikäyntiin. Eläinlääkäri kävi Bennon tunnustellen läpi ja katsoi sen liikeradat. Benno arasteli lonkkiin liittyvää tunnustelua ja lonkat muljahtivat/naksahtivat pahannäköisesti paikoiltaan, kun ortopedi niitä kokeili. Tämä eläinlääkäri oli kovasti huolissaan Bennon olemuksesta. Kyseli, että onko sillä minkäänlaisia kohtauksia kotona esim. syömisen jälkeen. (No ei ole.. pikemminkin ennen syömistä, kun pitää ajaa mokomat kissat pois ruokakupilta). Eläinlääkärin mielestä Benno ei vaikuttanut normaalilta pennulta. Se oli sen mielestä poissaoleva. Lisäksi Bennon alati ulkona roikkuva kieli kiinnitti ell huomion. (Johon minä kommentoin, että Benno EI ole niin vajaa miltä se näyttää (toinen korva pystyssä, toinen lurpassa, kieli ulkona)). Lonkkakuvien perusteella eläinlääkäri totesi saman minkä palpaationkin perusteella: lonkat ovat voimakkaasti löysät. Lisäksi reisiluiden asento oli hieman normaalista poikkeava. Ne olivat nivelkuoppiin nähden vähän liian suorassa kulmassa. Nivelkuoppa ja luiden päät näyttivät normaaleilta.

Eläinlääkäri totesi, että löysyydelle ei ole mitään tehtävissä, esim. leikkaus ei auta ja että lihaskunnon ylläpito on tässä tilanteessa luonnollisesti tärkeää. Mutta koska Benno on yhä kasvava, eläinlääkäri sanoi, että pientä muutosta tilaan voi vielä tulla. Liikuntakieltoa hän ei Bennolle laittanut, sen sijaan tavoitteelliset remmilenkit hän tuomitsi ja kaiken ylimääräisen urheilun. Ainoastaan pennuille ominaista liikuntaa siinä määrin mitä se itse haluaa liikkua.
Ainoa varsinainen hoito-ohje, jonka sain oli ruokavalion muutos pikimmiten takaisin nappulaan. No, näin sitten teen.

Eläinlääkäri sanoi, että seuraava askel tilanteen tutkimisessa on neurologi ja verinäytteet, jotta voidaan selvittää josko aineenvaihdunnassa tai hermostossa on jotain. Neurologi meillä on nyt sitten 15.9. Bennon tärinän aiheuttajaan ortopedi ei osannut sanoa muuta, kuin että voi olla neurologista tai aineenvaihdunnallista. Huono askellus kuitenkin ilmeisesti johtuu lonkista.

Mitä tämä kaikki tarkoittaa pitkällä tähtäimellä.. en tiedä. Surkeata yhtä kaikki! Ne muutaman kertaa mitä tässa aamulenkeillä Benno on lakannut hetkeksi kävelemästä, kun se näyttää menevän niin jumiin ja tärrää koko pentu.. on sydäntä kylmännyt. Ei kait se oikeasti voi mennä näin! Tai ne pari kertaa, kun minulla on ollut niin paljon tavaraa käsissä, että olen antanut sen kävellä rappuset itse.. ja joutunut kiireellä viemään tavarat ensin ja sitten hakemaan Bennon syliin, koska Bennon askel rappusissa on hyytynyt askel askeleelta. Se ei pysty hyppäämään sohvalle, se kiskoo itsensä sinne etujalkojen avulla. Nää viimeksi mainitut selittyy kyllä ehkä tuolla lonkkien löysyydellä. Mutta jumiutuuko sillä lihakset noiden lonkkien takia niin pahasti, että siitä seuraa tärinää...
Niin paljon kysymyksiä...
Toivottavasti kaikkiin löytyy vastaus! Ja toivottavasti jotain on oikeasti tehtävissä!!

Tällaisia surullisia uutisia.

Palailen asiaan kunhan ollaan käyty osteopaatilla ja siellä neurologilla. Ehkä sitten ollaan taas vähän viisaampia.”
7-11kk
No, emme me sitten menneetkään neurologille, koska osteopaatti Maaria Kaiperlan aika Bennolle oli ensin. Ja Maaria sanoi tietävänsä mistä on kyse, ja pystyvänsä hoitamaan sen. Itse en työmatkani vuoksi päässyt tuolle ekalle osteopaattikäynnille, mutta Bennon kasvattaja meni sinne Benin kanssa. Näin hän kirjoitti minulle ekasta kerrasta.
Hei!
Tänään siis olin Bennon kanssa eläinosteopaatti Maaria "Maare" Kaiperlan vastaanotolla. Hän tunnisti Bennon oireet heti ja sanoi, että on hoitanut pahempiakin vastaavia tapauksia ja kaikista on "normikoira" saatu aikaiseksi. Ei ehkä agilityn maailmanmestareita, mutta koiria kuitenkin ;).

Maare puhui paljon ja käytti välillä vahvasti ammattisanastoa, mutta näin minä ymmärsin tämänpäiväiset:

Bennolla on ristiluu (tai joku risti-) jumiutunut. Ristin pitäisi säädellä selkäydinnesteen kulkua, mutta se siis Bennolla vain yhdessä asennossa eli ristin normaali liikkuminen puuttui. Bennon oudon liikkumisen aiheuttaa Maaren mukaan väärä toiminta, ei rakenteellinen vika. Sen hän toisti useamman kerran. Lonkat kuulemma hyvät, mutta löysänoloiset, ei nivelrikkoa. Takajalkojen luut eivät ole kasvaneet oikeassa tahdissa - paljon eroa luiden pituuksissa, jolloin niillä liikkuminen ei voi olla normaalinnäköistä. Myös etupäässä samaa selkäydinnesteen huonoa liikkuvuutta. Voi olla, että myös niveliä pois paikoiltaan, mutta hän ei tällä kertaa niihin puuttunut. Nivelet saattavat mennä itsestäänkin oikeille paikoilleen, kun saamme takapään luut oikeanmittaisiksi.
Hän epäili heti, että joku ulkopuolinen trauma on aiheuttanut tämän. Hän sai vahvistusta epäilylleen, koska lonkka on kokonaisuudessaan toispuoleinen. Isoimmaksi aiheuttajaksi hän nimesi pitkittyneen synnytyksen, mutta sanoi, että siihen on helppo takertua ja näin pitkän ajan jälkeen ei pysty sanomaan mistä tämä varmasti johtuu.
Tänään aloitettiin hoitokuuri, jolla olisi tarkoituksena saada risti liikkumaan ja luihin sisälle ravintoa/happea, jotta ne pääsisivät kasvamaan normaaleiksi. Maare käsitteli myös Bennon päätä ja sai virtauksiakin tuntumaan sormien alla ;) Hoito tapahtui siis käsillä painelemalla ja "rapsuttelemalla" koiraa. Hän ei käytä klassista osteopatiaa, vaan kraniaaliosteopatiaa.
Nyt Benno saa juoksennella vapaana metsässä ja se olisi kohtuumäärin suotavaakin. C-vitamiinia tulisi lisätä nyt ruokaan joka päivä. Myös homeopaattisia lääkkeitä otetaan käyttöön tukihoitona, mutta niitä emme vielä saaneet. Ja penturuokaa kannattaisi antaa ruuaksi. Pieniä määriä myös raakaruokaa saa antaa, mutta pääasiallinen ruoka olisi hyvä olla pentunappula. Nyt ensimmäisen hoidon jälkeen Benno saattaa olla väsynyt, mutta myös todella pirteä.
___________________________________________________________________________
Tässä kohtaa toiveet olivat korkealla, sillä ensimmäisen osteopaattikäynnin jälkeen Benno voi noin viikon verran paremmin. Sen jälkeen jatkoimme osteopaatilla käyntejä ensin vähän harvemmin sitten viikottain. Mutta käynneistä ei ollut tuon ensimmäisen kerran jälkeen mitään mainittavaa hyötyä. Ainoa positiivinen muutos Bennon tilassa oli se, että sen tärinä loppui. Mutta kun sen tärinä loppui, se lakkasi liikkumasta. Eli lenkeistä tuli pikku hiljaa mahdottomuus. Sillä käveltyään muutamasta kymmenestä metristä pariin sataan metriä, sen kävely muuttui hirveän näköiseksi. Se käveli ikään kuin sillä olisi ollut hädät housuissa, sellaisessa kykkivässä asennossa. Se pysähteli, kävi aina makaamaan, eikä seissyt kuin pienen hetken, jos oli pakko. Tähän vaikutti myös jonkin verran säät. Syksyn edetessä tuli pakkasaamuja, ne olivat pääsääntöisesti aina vähän hankalampia kuin ne plussan puolella aamut.
Tällöin myös tulivat ensimmäiset oireet syömisen kanssa. Vaikka kuinka liotin sen kuivaraksuja, se alkoi aina syötyään oksentaa. Lopulta näytti, että se ei saanut ruokaa ollenkaan alas, vaan se näytti siltä kuin se tukehtuisi ruokaan. Ruoka jäi jumiin heti nielun jälkeen, ruokamassa oli sormin tunnettavissa sen kurkussa. Tällöin siirryin Bennon kanssa barffiin, koska halusin kokeilla josko se saisi soseutettua liha/kasvista paremmin nieltyä. Barffiin siirtyminen auttoi alkuun. Sillä ei taas ollut mitään ongelmia syömisen kanssa. Pikku hiljaa niitä alkoi kuitenkin esiintyä uudestaan. Huomasin, että en voinut antaa sille enää nakkeja koulutusmakupaloina, tai niiden piti olla aivan pienen pieniä ripauksen kokoisia paloja. Muuten ne jäivät kurkkuun kiinni ja se sai sellaisen tukehtumiskohtaukselta näkyvän kohtauksen. Näissä kohtauksissa sen ilme paistoi hirveätä tuskaa ja se ulahteli. Rupesin olemaan valtavan tarkka siinä mitä Bennolle annoin. Kaiken piti olla huollella setvittyä. Ruoassa ei saanut olla mitään paakkuja! Ja jos kaikesta varovaisuudesta huolimatta Benno sai kohtauksen, annoin sille ruokaöljyä sellaisenaan. Se auttoi onneksi aina! Loppua kohti kuitenkin kaikki vatvominen muuttui turhaksi ja oksentelu alkoi olla melkein päivittäistä.
Sen liikkuminen muuttui yhä vaikeammaksi. Alkuun sisätiloissa sen liikkumisessa ei ollut ongelmaa. Eli liikkuminen tuotti sille vaikeutta vain ulkona. Sohvalle se ei yhäkään päässyt ja jos se rappusiin omaehtoisesti meni, se askelsi joitakin askeleita melko normaalisti, kunnes muuttui joka askeleella pikkaisen jäykemmäksi ja lopulta jumahti. Se saattoi jumahtaa ihan niinkin, että sillä yksi takajalka oli ilmassa. Eli ikään kuin jäätyi kesken liikkeen.
Siinä vaiheessa kun Bennon liike ensimmäisiä kertoja alkoi näyttää siltä kökkimiseltä, mä aloin kantaa sitä lenkeillä. Aina vähän aikaa, että se rentoutui siinä sylissä ja sitten se pystyi taas etenemään vähän aikaa melko normaalisti.
Pikku hiljaa sen liikkumisen vaikeudet tulivat myös oven sisälle. Eli ylösnousut, istuminen, askeleiden ottaminen..
Huomattavaa oli se, että se ei seissyt lainkaan, jos sen ei jostain syystä ollut pakko. Se kävi aina maate. Ja makuullakin se oli niin, että meni kyljelleen. Eli myös pää maata vasten. Se nosti pään vain jos se oli johonkin reagoimiseen välttämätöntä. Se ei myöskään istunut kuin lyhyitä tovia.
Bennon ominaispiirteisiin/kummallisuuksiin kuului myös vino alaleuka, jossa toinen alakulmuri sojoitti ulospäin. Lisäksi sillä oli aina kieli ulkona. Oli sitten kylmä/kuuma. Myös nukkuessa sillä oli kieli ulkona. Sen kieli näytti muutenkin aina vähän liian isolta sen suuhun. Bennolla oli myös vähän omalaatuinen tapa haukkua. Se saattoi ihan vain muuten vain pitää sellaista terävähköä häf häf häf tyyppistä ääntelyä.
Niin ja se oli n. 9kk vanha ennen kuin se oppi sisäsiistiksi. Eli se oli tosi hidas sen suhteen. Sitten kun se oppi, se oli kyllä kunnolla sisäsiisti.
Kun Benno oli n. 9kk aloin etsiä muita hoitokeinoja kuin osteopatia. Sillä aloin menettää toivoni sen suhteen, ja Bennon oireet olivat niin kovia, etten halunnut turhan toivon takia sitä kiduttaa. Sain selville, että toisin kuin Morelius oli sanonut, niitä lonkkia voisi sittenkin leikata. Menimme Turkuun koirakissaklinikalle, jossa ell Tarja Forelius tutki Bennon ja otti siitä kuvat. Tarja myöskin epäili, että kyseessä voisi olla jotain hermostollista. TPO leikkausta ei voinut Bennolle kuitenkaan voitu tehdä, sillä Jan Räihältä (Espoon el.sairaala) saadun konsultaation perusteella Bennolle oli tullut jo nivelrikkoa. Tällöin Bennolle ainoa mahdollinen leikkaus olisi ollut tekonivelleikkaus. Mutta sitäkään eläinlääkärit eivät suositelleet, koska Bennolla oli myös muita oireita kuin lonkkavika.
Kun eläinlääkärit olivat antaneet vaihtoehtonsa. Halusin saada toisen mielipiteen vielä osteopaatilta. Soitin Leena Piiralle, sillä luottamukseni oli Maare Kaiperlan menetelmiin oli tässä kohtaa rapissut. Sen puhelun jälkeen tiesin, että on aika luopua toivosta.
Koko elämänsä ajan Benno oli kaikista vaivoistaan huolimatta valtavan positiivinen, iloinen heppu. Se leikki mielellään (ilmeisesti adrenaliinin avulla se jaksoi kuitenkin leikkiessä liikkua), tykkäsi valtavasti ihmisistä ja oli mukana kaikessa mitä tehtiin.
Bennon oireet vielä tiivistettynä:
Vaikea lonkkanivelten löysyys, luusto kuitenkin normaali (malja+reisiluiden päät)
Syömisen ongelmat, oksentelu
Vino alaleuka, hammas
Liikkumisen vaikeus, kaikilla mahdollisilla tavoilla/pupuloikka
Alati roikkuva kieli
Alkuvaiheen tärinä
Epänormaalin isot lihakset, tosin loppua kohden ne rupesivat kyllä vähän pienenemään
Hidas sisäsiisteys
Bennon ruumiinavausraportti ei antanut mitään oleellista tietoa. Ja ainoa toivomme tällä hetkellä taudin ratkeamista ajatellen, on että jostain löytyy joku joka tietää mistä oikeasti on kyse tai että löytyy muita tautia sairastavia. Koirageeni-tutkimuksen puolesta tarvittaisiin lisää aineistoa (verinäyte) kaikilta mahdollisilta sukulaisilta ja muilta ko. sairautta sairastavilta.
Useiden eläinlääkäreiden kanssa asiasta keskusteltuani vahvimmin on kuitenkin syytä epäillä jotain perinnöllistä lihas- tai hermostollista sairautta!
Ja tähän lopuksi haluan sanoa Kiitos molemmille Bennon kasvattajille! He olivat mukana koko matkan ajan. Sain heiltä paljon tukea ja apua päätöksiin! <3

15.5.2011

Tuloksia!

Nonnis.. nyt on Noalta peilattu silmät ja käyty polvet, lonkat ja kyynärät läpi. Silmissä on lievä CRD, joka oli melkein peittynyt. Mutta sen tiesin jo pentupeilauksistakin. Lonkkia jännitin niin maan mahdottomasti, mutta heti kun näin kuvat edessäni tiesin, että ei paha. Reisiluunpäät olivat kauniisti maljoissaan, ne olivat hyvän muotoiset ja se seikka.. se mikä teki niistä B:t, oli lonkkamaljojen koko. Ne on vähän isohkot reisiluunpäihin verrattuna, joten siellä oli pikkasen enemmän tilaa kuin olisi tarvinnut olla. Kyynärät ja polvet olivat moitteettomat. Eli Noa on ok!! Ja minä Noan emännän roolissa nyt enemmän kuin ok! :D

No jos pilkkuja ruvetaan viilaamaan, niin Noa on tällä hetkellä vielä vähän tokkurainen ja sen oloinen, että sen on kurja olla. Lääkärin määräyksestä tänään otetaan ihan iisisti (me ihmiset tosin katsotaan Suomi-Ruotsi-matsi tänään ja ei sitten ihan iisisti otetakaan), ja huomenna pitäis olla jo normi koira.

Viikonloppuun ehti kuitenkin ex tempore mahtua muutakin kuin lekurilla juoksua. Päästiin nimittäin viime hetken peruutuspaikalla paimennusta kokeilemaan. Mion kanssa käytiin kaksi kertaa lampailla! Tiesin että Miolla on paimennusviettiä, ja totisesti sitä sillä on. Mio lähti oikein hyvin tekemään sitä mitä piti. Kohtuullisen rauhallisesti se teki töitä, eikä esim. harjoittanut "lampaiden räjäyttämistä". Eka rundi lampailla meni mielestäni oikein hyvin. Toisella rundilla mä rupesin kontrolloimaan ja antamaan käskyjä liikaa. Jos vielä lampaille päästään, täytyy antaa Mion tehdä ja keskittyä rauhassa, eikä liikaa kontrolloida pojua. Paremmin se kaiketi tietää miten paimennetaan! :D

10.5.2011

Piikkejä

Käytiin eilen koko lauma piikillä. Mie luovutin työtervatarkkia varten pari tuubia verta ja sain palkaksi kunnon mustelman. Pistäjä totes, että taitaa tehdä vähän kipeää, kun huomas että onnistui puhkasemaan suonen. Mjoo.. teki se, mutta ehkä mää selviän ;).
Karvasemmat lauman jäsenet puolestaan saivat rokotukset niskaan. Eläinlääkäri kuunteli samalla kaikkien keuhkot ja syämmet. Noan kohdalla se totes.. että ei oo ennen noin hidasta sykettä koiralla kuullut. Ja kysyi, että mitä me harrastetaan. Noh.. Mion kohdalla mä aloin jo itsekin huolestua, kun ell kuunteli niin kauan. Pelästyin jo, että nyt siellä on jotain oikeasti vialla. Heh.. siellä mitään vikaa.. Eläinlääkäri puuskahti, että kerrassaan.. jos Nompulla oli hidas pulssi niin Miolla vasta hidas onkin! Hyväkuntoisia poikia siis. Talven hiihdot ja kesien metsissä juoksut pitää syämmen kunnossa.

Näinhän ne kesän reissut on aloitettu. Viimeiset kolme viikonloppua on mennyt maastossa ja vielä yks keikka olis edessä tälle kuulle. Rankkaa, kun vapaapäivät ovat vähissä. Mutta aurinko, lämpö, vehreys, luonto.. kyllä ne pikkuhiljaa sulattavat pitkän talven jäljet minustakin. Koirilla on ainakin ihan mahdottoman kivaa. Saadaan mennä remmittömillä lenkeillä koko ajan. Ja remmilenkeistä on tullut sellaista eksotiikkaa, jota on joskus hauska mennä toteuttamaan vaikkapa Helsinkiin. Maalla asuminen on niin sitä parasta! :)

Treenailtu ollaan kovasti. Agilityä molempien kanssa ja Noan kanssa Tokoakin tavoitteellisesti. Kesällä tuskin saadaan tuloksia aikaiseksi reissujen vuoksi.. mutta josko elokuussa ehtisi?! (Elokuu saattaa tosin tuoda muassaan ihan uusia tuulia). Tälle vuodelle suunnitelmissa ehdottomasti Noalle ekat viralliset aksa-kisat ja vähintään yhdet näyttelyt.

Mutta ennen aksa-kisailua selvitetään Noan lonkkatilanne. Varsinainen tulosviikko pitäis olla, kun sunnuntaina mennään lonkkakuviin ja maanantaina mä saan tietää, mitä veri kertoo minun terveyden tilasta.

Olen kovasti miettinyt, että mitä sitten jos Nompun lonkat ei olisikaan sitä parasta priimaa. Sydämessäni kummittelee synkät ajatukset huonoista lonkista. Ja olen tullut siihen lopputulokseen, että jos Noan lonkat tulee heikompana kuin C niin en sen kanssa ala kilpailemaan agilityssä. Tiedän, että se ei sinällään ole este. Ettei se agility niinkään lonkkia rasita. Mutta se rasittaa kroppaa muuten. Ja jos se kuluu jostain muualta, niin lopputuloksena voi olla koira, jolla on sekä huonot lonkat, että rasitusvammaa agilityn takia. Ei näin! En halua ottaa sitä riskiä. Niinpä jännään hurjasti, että mitä sieltä tulee. Ihan jo tietty siksikin, että tässä tähdätään Nompun suhteen jalostuskelpoisuuteenkin. Se kun on niin hiano miäs.. Että kelpais tulla maailmaan joskus pikku nomparelleja. ;) Sunnuntaina tiedetään enemmän.. Siihen asti peukutetaan kovasti!

22.4.2011

Vuosipäivä

Reilu vuosi sitten elettiin näissä tunnelmissa: http://pojancoltiaiset.blogspot.com/2010/04/jotain-pienta-ja-punaista.html

Nyt kun on päivää vaille vuosi kulunut siitä, kun pieni punainen astui kotiovestamme sisään, on varmasti aika päivittää blogikin ajantasalle. Sopivasti Pitkänä Perjantaina.
Sillä tunnelmat ovat koko tämän vuoden olleet tällaiset:
http://okerben.blogspot.com/.

Bennolla oli toistaiseksi vielä tuntematon sairaus. Viime syksy kului surullisissa merkeissä, kun Bennon kunto tasaisesti heikkeni. Sillä oli lopulta vakavia ongelmia liikkumisessa, erittäin löysät lonkat ja sen oli vaikea syödä. Kun Joulun tienoilla kävi selväksi, että mitään sen auttamiseksi ei ollut tehtävissä, jouduin tekemään päätöksistä kaikkein vaikeimman. Ei ole sanoja, millä kertoa miten kipeää tekee luopua jostain niin rakkaasta.

Bennon sairautta tutkitaan tällä hetkellä perinnöllisenä lihassairautena, mutta mitään varmuutta sairaudesta ei vielä ole. Ja voi olla, että se ei koskaan selviä.


BenBen.. mulla on sua hirveä ikävä...................................