23.12.2014

Iloista Joulun aikaa, Onnea ja menestystä vuodelle tulevalle!

 
Pienet töppösten jäljet lumessa näin-
kaksi tonttua kulki käsikkäin.
Ohi on kiire tonttujen
– nyt on aika rauhan ja rakkauden

Iloista Joulun aikaa teille kaikille meiltä kaikilta!

May all the sweet magic of Christmas conspire
to gladden your heart and fill every desire.

Merry Christmas to all of you from all of us!

10.2.2014

Iso, pieni mies!

Meillä täällä taapertaa, vipeltää, hyppelee ja juoksee tuommoinen pikkuinen lila-salama. Nää on niin hauskoja aikoja kissanpennun elämässä, kun kaikki eteentuleva on uutta, jännää ja mielenkiintoista. Lelut kiinnostaa jo hurjasti. Mutta kaikkein hauskinta on kuitenkin se, että saa leikkiä ihmisen sylissä! =)

Tässä muutama kuvanen pienestä piikkisiasta =D







31.1.2014

Sir Hugelot 3 viikkoa!

Meidän pikku-mies täytti juuri 3 viikkoa. Vauhtia ja menohaluja piisaa. Minua se tulee jo ihan itse moikkaamaan, silitettäväksi ja pussattavaksi. Koiriinkin se on jo päässyt tutustumaan ja kovasti se on niistä ihmeissään. Tunne on molemminpuolinen.

Nyt kun ikää on tuo kolme viikkoa, paino on koko ajan vain noussut (3viikkois-synttärin kunniaksi ylittyi 400 grammaa), ja jalka on niin hyvännäköinen, ettei sitä enää erilaiseksi eroita.. Nyt alkaa sydän olla huojentunut. Meidän Hugelotista taisi sentään tulla eläjä, vaikka sisaruksilla ei niin hyvin käynytkään. Tietysti vielä voi kaikki mennä aivan pieleen, mutta nyt näyttää oikein hyvältä ja siitä täytyy olla iloinen.

Tässä vielä vähän kolme-viikkoiskuvia. =)
Ja Galleriassa lisää.



Tämä vauvamasu on kyllä liikkis!


Pikkuinen perhe. =)

Kummallinen olento ilmestyi sänkyn laidalle.


On se vaan söötti!

21.1.2014

Pieni höyhensarjalainen

Ei mennyt kaikki niinkuin Strömsössä! Lillanin synnytys venyi ja paukkui. Tiedossa oli jo ennen laskettua aikaa, että sieltä ei ole tulossa kuin mahdollisesti vain yksi pentu. Torstaina 9.1. käytiin sitten leikkuroimassa pikkuinen kissapoika maailmaan.

Lillanin ainokainen on osoittanut tähän mennessä lujaa selviytymistahtoa ja emo on sitä hoitanut kaikella sillä huolella ja hoivalla, jollei enemmälläkin kuin ensimmäistä katrastaan.

Suureksi murheekseni jalostukseen ja näyttelyihin pennusta ei ole, koska sillä on varvaspuutos. Lisäksi ko. jalassa oli asentomuutos syntyessä. Nyt se näyttää jo lupaavammalta ja uskallan varovaisesti toivoa, että siitä tulee käyttökelpoinen jalka vielä.

Pikkuisella höyhensarjalaisella ei sen sijaan ole muita kuin elämänvoittoisia ajatuksia! Se on maailman lungein kolli! Uteliaana se (vasta reilu viikkoinen) katselee maailmaa, yrittää jo ottaa oikeita askeleita, kellii sylissäni, syö sormiani ja pyydystää tassullaan. Se on hurjanmoisen ihana! Täysin varastanut minun sydämeni!

Näillä näkymin meidän pikku-miehellä on jo oma koti tiedossa (jos vain allekirjoittanut malttaa siitä joskus luopua, hih...).

Meidän pieni höyhensarjalainen, ikää 10pv. Kuvaaja RK.