Ekat agi-kisat!!!

Oi, mikä kiire meillä onkaan ollut. Ollaan maastoiltu ja tehty töitä töitä töitä ja töitä. Ja kovasti ollaan treenailtu ja puuhailtu. Mutta koska kello on kauheasti ja pitäis ehtiä nukkua ennen huomisia töitä. Niin ihan pikainen päivitys tähän väliin.

Noam ja minä ollaan nyt startattu meidän ensimmäisissä agility-kisoissa. HSKH:n epävirallisissa Ojanko cup:seissa. Tuomarina Matti Levanto. Kisat alkoivat klo 18.00 medeillä jatkuivat mineillä ja vasta n. 21.00 päästiin me kehiin. Odottelua oli siis riittämiin, aurinko paahti täydeltä terältä ja Noalla oli kovasti kärsivällisyyden kanssa ongelmia. Siinä se tarvitsee kyllä yyberisti treeniä.

Mutta sitten itse asiaan. Hyllythän sieltä tuli. Vaan ei ollenkaan huonot hyllyt. Meidän ekoiks kisoiks, joissa kaikki olis voinut mennä päin honkia, tää oli loisto suoritus. Itse jännäsin lähinnä sitä, että pystynkö muistaan rataa ja Noan suhteen kaikki olisi varmaan ollut mahdollista. Mutta yksikään kauhuskenaario ei toteutunut. Rata oli itseasiassa melko helppo mielestäni. Tehtiin siis sama rata kahteen kertaan. Molemmissa napattiin hyllyt heti alusta. Ensimmäisellä radalla toiselle hypylle mennessä Nomppu lähti ohittamaan estettä, kutsuin sen takaisin ja pistin suorittamaan uudestaan ko. esteen, niin poika juoksi päin sitä estettä. :D Putos rima Noan pääosumasta. Toinen virhe tulikin sitten A:n jälkeisen hypyn kiertämisestä. Näitä kahta mokaa lukuunottamatta, meni hyvin. Toisella radalla tehtiin sama alkumogailu. Eli Noa sinkos ensimmäisen hypyn jälkeen suoraan A:lle ja juoksi siis kakkos hypyn ohi. Loppurata meni yhtä pudotusta lukuun ottamatta nappiin. Huomasin tosin siinä tehdessä toista rataa, että jätkä oli jo aivan rätti. Ei askel selkeästi enää kantanut.

Se oli vähän mietinnän alla, että miksi se niin järjestelmällisesti molemmilla kerroilla skippasi sen toisen hypyn. Vaihtoehdot on monet. Meidän viikkotreeneissä Noa hyppii vain mini korkeudella olevia esteitä. Suurin osa treenikumppaneista kun on minejä ja halli on sen verran pieni. Mielessä kävi, josko tämä kakkos este tuli niin nopeasti ykkösen perään, että tuolla korkeudella oleva este oli sitten Nompun mielestä liian pian. Noh.. mene ja tiedä. Treeniä siis tarvitaan vielä paaaaljon. Mutta loppusaldona: :) kivaa oli, TAHTOO LISÄÄ, PALJON TÄTÄ LISÄÄ. Täytyy saada keinu ja kepit täydellisesti haltuun ja sitten virallisiin.

Ystäväni oli mukana tsemppaamassa ja kuvaamassa, joten videotakin on molemmista radoista. Hassua nähdä itsensä tekemässä ohjausliikkeitä. Käsi sojossa. :D Näistäkin oppii.. omista mokista ja missä vois tehdä jotain paremmin. Se on omaks iloks todettava, että en hirveämmin jännittänyt. Odotin vain, että pääsen tekee rataa. Ainoa asia missä jännitys ehkä tuli ilmi, oli tuo alku. Jos ei olis jännänny olis varmaan pystynyt paremmin itse keskittyä ohjaamisen varmistamiseen. Siihen, että Noa olis pysynyt käsituntumalla ja mennyt sen toisenkin esteen kunnialla.

Tässä nämä videot:
RATA1.
http://www.youtube.com/watch?v=s5ACEoGZ8rE&feature=youtube_gdata
RATA2.
http://www.youtube.com/watch?v=k753nZZlaRU&feature=youtube_gdata

Huomenna onkin sitten taas agilityakatemialla treenit ja päästään tekee täysmittaista rataa hurrrjassa häiriössä hiekkapohjalla taasen.

Flyball-treeneissä käytiin muuten tiistai-iltana Mion kanssa heti Noan agiharkkojen jälkeen. Ne olikin tän vuoden ekat flyball-treenit (kynnen takia jouduttiin tosiaan jättää muutamat treenit väliin). Tähän kohtaan pitäis huutaa, että WUUHUUUU! Miolle tauko oli tehnyt tosi gutaa. Se paloi halusta(ei sillä etteikö aina ennenkin :D), kun se huomasi mitä se pääsee tekemään. Se teki täysmittaista rataa virheettä ja mielettömällä vauhdilla. Se oli kuin tykki. Ja vitsit miten hienosti se käyttäytyi siellä muutenkin. Kun olin itse pitämässä flyball-masiinaa toiselle treenikaverille, jätin Mion kentän laidalle. Ja mitä se tekee.. se kävi vain maate, oli hiljaa ja odotti. Että mä olin ylpeä. Se osaa tuon rauhoittumisen taidon. Sitä samaa pitäis kyl jotenkin saada Noallekin.

Bennolle kuuluu myöskin oikein hyvää. Sille on tiedossa kaikenlaista häslinkiä myös. Ensi viikolle on vuokrattu agihalli kavereiden kesken. Tällöin poju pääsee seuraamaan muiden menoa ja kokeileen itsekin. Ja sitten tänään kävi ilmi, että mää pääsen/joudun ;) kaivariin oppilaiden picnic-valvojaksi parin viikon kuluttua keskiviikkona. Mää otan Bennon mukaan. Se saa siinä totutella erilaisiin julkisiin kulkuneuvoihin sekä pariin sataan yläasteikäiseen nuoreen. :) Hieno sosiaalistamisen mahdollisuus.

Mutta koska kello lyö jo puolta kahta.. ja mul on täys päivä tiedos huomennakin töitä ja treeniä.. niin nyt meen nugguu.. ylpeänä ja iloisena koiruuksistani! :)