Uusi perheenjäsen on sävysävyyn emännän vaatekomeron kanssa. :)
Perjantai tuli ja vaihtui lauantaiksi. Nyt talomme on vallannut pieni punainen poika. :) Se on ollut niin tohinoissa kaikista uusista kavereistaan, että vasta nyt se sammahti. Yhdet päikkärit sentään malttoi ottaa päivällä. Ollaan rampattu ulkona, mutta hyytävän kylmä kun on niin eipä siellä hirveän pitkiä tovia kyllä olla vietetty pienen paljasmassun kanssa.
Tännekö mä nyt sit muutin?
Tässä alkutunnelmat:
Tavattiin ulkona metsässä ekan kerran koiruuksien kanssa. Avustajina toimi ystävä ja veli. Kiitos heille vielä! :) Oikea ensitapaaminen sujui mainiosti. Moikattiin iloisesti toinen toisiamme ja jatkettiin siitä yhdessä kotio.
Kotona sitten odottivat kissat. Kissojen kanssa kävikin sitten päinvastoin kuin mitä olin ajatellut. (Kuka ottaa kissoista selvää :D). Afi suhtautuu nimittäin pentuseen tosi avoimesti. Benno puolestaan on aivan ihastunut Afiin. Kipittää pikku tassusillaan sen perässä ja meinaa yrittää painia sen kanssa samaan malliin kuin sisaruspentujen kanssa. Afi ei oikein välillä tiedä, että miten päin olisi. Mutta tosi nätisti se on suhtautunut pennun välillä rajuihinkin leikkiyrityksiin. Näyttää itseasiassa välillä siltä, että Afi voisi ryhtyä sen kanssa leikkimäänkin, mutta toistaiseksi leikkiyritykset ovat kaatuneet kielivaikeuksiin. :) Ja tässä siis kissa, joka EI ole nähnyt koiraa ennen kuin tuli tähän taloon.
Simka onkin sitten perheessä ainoa, jolle pennun tulo on ollut vaikea pala. Ja se on näistä kissoista se, joka tykkää mennä nimenomaan koirien kanssa. Sen voi ottaa mukaan lenkillekin koirien kanssa, koska se menee pitkälti niiden tahdissa ja mukana terhakkaasti häntä pystyssä. (Käytiinkin tuossa muuten pari päivää sitten yhteislenkillä. Se on hauskaa miten päät ohiajavissa autoissa kääntyy. Voin oikein kuulla miten siellä raksuttaa 1 koira, 2 koiraa, 3 koiraa... eiku.. oliko se kissa? :D)
Noh.. Simka on lähinnä murjottanut jossain pennun ulottumattomissa ja jos pentu erehtyy haahuilemaan liian lähelle, niin alkaa kuulua armotonta mouruamista ja välillä vähän sähinääkin. Noh.. Benno on sen verran fiksu jäpikkä, ettei se kyllä pahemmin Simkan kiusoiksi kulkeudu. Ja ei sillä, uskon että tämäkin parivaljakko löytää yhteisen sävelen, kunhan arki asettuu ja hajuerot tasaantuu.
Isot koirat suhtautuu Bentuun juuri niin kuin arvelinkin. Noa on luottokoira. Se on kaikkien kaveri. Benno saa roikkua Noan villoista ja kävellä päältä. Näillä on ollut leikkielkeitäkin. Kiskottu samaa lelua. Eilen Noa kiskoi narua tapporavistuksella ja tiukasti. Mutta tänään on ilmeisesti huomannut, että vastus on vielä pieni kun vetovoima on kummasti hävinnyt ;). Ja tänään se antoi Bennon voittaa välillä ihan tarkoituksella. :D
Mio suhtautuu viileämmin, samalla tavalla kuin kaikkiin muihinkin talon karvaisiin asukkeihin. Ihan hauskoja ja mielenkiintoisia, kunhan eivät tule häiritsemään päiväunia. Mutta Mio tekee oman tilan tarpeensa nätisti selväksi. Pienesti murahtamalla, ja Benno uskoo senkin hienosti. Benno muuten idolisoi selkeästi Mioa. Suhtautuu Mioon selkeästi eri tavalla kuin Noaan. Perässä mennään ihailevalla meiningillä.
Miolla muuten onkin sitten pieni haaveri kestettävänään. Sillä tuli lenkillä haava toiseen takatassuun sillä seurauksella, että siltä lähti kynsi. Nyt on Mio-mies antibiooteilla ja kipulääkityksellä. Joutuu käyttämään kauluria, silloin kun en ole vahtimassa, ettei se nuole tassua. Ja ulkona tassu pitää suojata. Suhteellisen hankalaa muuten yrittää kehittää veden kestäviä ratkaisuja, jotka A. kestäisivät kulutuksen B. pysyisivät jalassa. Lisäksi kynnetöntä tynkää pitää huuhdella muutaman kertaa päivässä ja dessata. Kipeä on, sen näkee Mion ilmeestä ja olemuksesta. Eikä siinä.. Flyball olis alkanut ensi tiistaina ja ollaan jo korkattu canicross-kausi tältä kesältä muutamalla lenkillä. Nää vauhtiharrastukset, joissa kynteen saattaisi tulla rasitetta on nyt tauolla. Eläinlääkärin mukaan sitten kun tynkään alkaa muodostua sarveista menee vielä bouttiarallaa kuukausi ennen kuin se on taas kestävää. Eli reilun kuukauden verran pitää varoa sitä ainakin. :( :(
Benno (epä)onnistui tänään tallaamaan juuri sille tassulle, ja siinä kohtaa tuli kyllä Mion suunnalta vähän enemmän sanomista. :( Toivottavasti paranis mahdollisimman pikaisesti. Meillä kun alkaa noi maastoilutkin toukokuun tokalla viikonlopulla.
Miohan ei sitten yhtään ole kaulurista onnellinen. Ei se mitään sano tai tee, kun mokoman sille laittaa, mutta se ilme. :/ Jotkut muut taas perheessä ovat sitä mieltä, että aivan mahtava vekotin tuo on! Siitä on riittänyt iloa ja touhua. Toisen suru, toisen ilo.
Naksuteltiin tänään. Ja Bennokin sai tutustua naksutteluun juuston maistelun muodossa. Nyt se näyttää järsivän tuolla olkkarin puolella kenkää. :D
Huomenna menen pikaisesti käväisemään PetExpossa. Lupasin mennä kuvailemaan kissanäyttelyihin Feel-X-kissoja ja vielä mielenkiintoisempaa: mennä tsekkaan miten pieni pupupoika siellä pet-näyttelyissä pärjää. Nimittäin oma kasvattini. :D
Että sellaisia kuulumisia tällä kertaa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti