Ei mennyt kaikki niinkuin Strömsössä! Lillanin synnytys venyi ja paukkui. Tiedossa oli jo ennen laskettua aikaa, että sieltä ei ole tulossa kuin mahdollisesti vain yksi pentu. Torstaina 9.1. käytiin sitten leikkuroimassa pikkuinen kissapoika maailmaan.
Lillanin ainokainen on osoittanut tähän mennessä lujaa selviytymistahtoa ja emo on sitä hoitanut kaikella sillä huolella ja hoivalla, jollei enemmälläkin kuin ensimmäistä katrastaan.
Suureksi murheekseni jalostukseen ja näyttelyihin pennusta ei ole, koska sillä on varvaspuutos. Lisäksi ko. jalassa oli asentomuutos syntyessä. Nyt se näyttää jo lupaavammalta ja uskallan varovaisesti toivoa, että siitä tulee käyttökelpoinen jalka vielä.
Pikkuisella höyhensarjalaisella ei sen sijaan ole muita kuin elämänvoittoisia ajatuksia! Se on maailman lungein kolli! Uteliaana se (vasta reilu viikkoinen) katselee maailmaa, yrittää jo ottaa oikeita askeleita, kellii sylissäni, syö sormiani ja pyydystää tassullaan. Se on hurjanmoisen ihana! Täysin varastanut minun sydämeni!
Näillä näkymin meidän pikku-miehellä on jo oma koti tiedossa (jos vain allekirjoittanut malttaa siitä joskus luopua, hih...).
 |
| Meidän pieni höyhensarjalainen, ikää 10pv. Kuvaaja RK. |
