Tronic Okerben

Koska näyttää siltä, että ei milloinkaan lähitulevaisuudessa tule Bennon sairaus selviämään laitan tähän blogiin kuvauksen Bennon oireista. Bennon sisaruksista (Tronic Catarua x Eyespy Othello - yhdistelmä) ainakin kolmella (Benno mukaan lukien) on ollut jonkinlaisia oireita. Bennolla oli pahimmat. Kaikki tiedustelut, mahdolliset kokemukset jostakin vastaavasta jne. otetaan vastaan((dondotin(miukulimaukuli) gmail.com)). Kaikki mikä auttaisi selvittämään tämän sairauden nimen ja ehkä estämään sen ilmenemisen tulevaisuudessa olisi tervetullutta.

Videoita, joista toivottavasti saa edes hienoisen käsityksen Bennon olemuksesta ja huonosta liikkeestä löytyy tuolta: http://dondotin.galleria.fi/kuvat/Bennon%20videot/

Ja Piiiiiitkä surullinen sepostus löytyy tästä:

Pikkupentu-Aika:

Benno kehittyi kasvattajan mukaan liikunnallisesti ehkä vähän jäljessä muihin pentuihin verrattuna. Benno oli muutaman ensimmäisen päivän iässä(muok. 18.7.2011) kuitenkin se, josta toinen kasvattaja laittoi blogiin, että: ” Värin lisäksi se on tällä hetkellä se, johon kiinnittää helposti huomiota, koska se kiipeilee ja vaeltelee ympäriinsä.”

Kävin ennen luovutusta sitä useamman kerran katsomassa. Ja ei siitä silloin huomannut mitään erityistä. Sitä me kasvattajan kanssa katseltiin, että se ei ravannut ollenkaan. Se joko käveli tai meni pupulaukalla. Mutta toisaalta niin pennut usein tekevät. Se ei silloin vielä herättänyt mitään huolta.

8vkoa- 3kk:

Benno oli valtavan helppo pentu. Se oppi käskyt ja arjen asiat normaalisti. Ainoa asia, johon kiinnitin toisinaan tällöin huomiota, oli se, että Bennolta tuntui puhti loppuvan jopa ihan lyhyillä korttelin kierto lenkeillä. Asia, jota en muista, että muilla koirillani olisi ollut pentunakaan. Että ne ei jaksais kävellä. Se rupesi siis vain hidastelemaan tai saattoi pysähdelläkin ilman mitään ilmeistä syytä. Sen olemuksesta tuli vaikutelma, että se ei vain jaksaisi. Mutta tämäkään ei ollut niin selvä oire, että siitä olisin mitään vielä ajatellut. Ajattelin vain, että se on pentu.. että se nyt ei vain jaksa ja etten ehkä muista vanhempien koirieni pentuaikaa niin hyvin. Jälkikäteen olen kuitenkin ajatellut, että se saattoi olla alkava oire siitä mikä sillä nyt ikinä olikin.

3kk-6kk

Kesällä matkustimme paljon pitkin poikin Suomea koirieni kanssa. Olen ollut töissä Metsähallituksella tutkijana kesät ja siihen sisältyy paljon metsäilyä. Toisin sanoen koirat saivat kulkea koko kesän vapaana metsässä ja uidakin paljon. Benno ei yhäkään käyttänyt liikkumiseen ravia. Se meni pääsääntöisesti aina pupulaukalla. Tällöin aloin jo hieman olla huolestunut. Bennolla oli tässä kohtaa jo valtavan vahvat ja suuret reisi- ja olkapään lihakset. Se näytti suoraan sanottuna ihan ”kaapilta”. Niska oli hurjan vahva ja jalat suhteessa vähän lyhyetkin ehkä. Se oli vähän kuin tankki. Vein Bennon ihan peruseläinlääkärille katsottavaksi. Eläinlääkäri sanoi tällöin, että joo, se kävelee kummasti, mutta ei sitä asiaa voi tarkemmin selvittää ennen kuin puolen vuoden iässä, kun voi ottaa välikuvat. Joten ei kun odottamaan puolen vuoden ikää. Noin 4kk:den iässä kuitenkin tuli ensimmäinen oire, josta lopulta tiesin että asiat oli oikeasti huonosti. Bennon takajalat alkoivat täristä aina kun se seisoi. Tällöin otin yhteyttä kasvattajaan huolestuneena. Rupesimme kasvattajan kanssa käymään läpi eri vaihtoehtoja ja mietimme, että mille asiantuntijalle meidän kannattaisi mennä Bennon kanssa. Ensiavuksi päätimme kokeilla saada Bennon kulkemaan myös ravilla ja syöttää sille magnesiumia, koska sen lihakset olivat niin jäykän oloiset. Benno oppi kulkemaan kyllä hihnassa ravillakin, mutta pupulaukka ei hävinnyt mihinkään. Olimme osteopaatille jonossa ja odotimme puolen vuoden ikää, jolloin olimme menossa Aistiin ortopedin tutkimuksiin.

Elokuussa maastotyöni loppui ja palasimme takaisin kaupunkimaastoon. Pari viikkoa maastotöiden loputtua, Bennon ollessa n. 6kk, Benno sai aamulenkillä hirveän näköisen tärinäkohtauksen. Se alkoi kävellä ensin valtavan jäykästi, niin kuin se ei olisi saanut raajaa liikutettua eteenpäin, ja sitten se jämähti, pysähtyi ja rupesi tärisemään. Kaikki lihakset värisivät. En muista otinko sen lopulta syliin vai ehtikö kohtaus loppua ennen kuin tein mitään, mutta muistan ajatelleeni, että nyt on mentävä eläinlääkäriin saman tein. Kohtaus meni kuitenkin nopeasti ohi. Sen jälkeen Benno palautui ja lenkki jatkui normaalisti. Meille oli tosiaan ortopediaika varattuna ja El.asema Aistin Mikael Morelius tutki Bennon.

Laitan tähän kopion mailista, jonka kirjoitin tuolloin kasvattajille. Siinä on aika hyvin kuvattu Bennon tuolloinen tila.

_________________________________

” Moikka!

Käytiin tänään Bennon kanssa ortopedilla niiden jalkojen vuoksi.

Bennon takajalathan on tärränneet nyt jonkin aikaa ja se on pahentunut siten, että välillä tärinä ulottuu koko koiraan. Se on kasvanut hitaasti mutta varmasti, painaa tällä erää 12.6kg. Myös sen rakenne on keventynyt vähäsen. Sille on tullut korkeutta ja pituutta, joten sen lihaksisto on nyt paremmin suhteessa sen koko kroppaan. Liikuntaa on vähennetty. Eli käydään muutaman kerran päivässä 15-30min lenkeillä, joilla se useimmiten kulkee vapaana. Ja lenkkien tahti on hyvin rauhallinen. Siirryttiin barffiin koko joukon kanssa viikko sitten ja hyvin on ruoka maittanut.

Olemukseltaan se on aivan sama iloinen pikku mieskin kuin tähän mennessä. Se oppii nopeasti uudet asiat ja tykkää tehdä.

Ja sitten tähän eläinlääkärikäyntiin. Eläinlääkäri kävi Bennon tunnustellen läpi ja katsoi sen liikeradat. Benno arasteli lonkkiin liittyvää tunnustelua ja lonkat muljahtivat/naksahtivat pahannäköisesti paikoiltaan, kun ortopedi niitä kokeili. Tämä eläinlääkäri oli kovasti huolissaan Bennon olemuksesta. Kyseli, että onko sillä minkäänlaisia kohtauksia kotona esim. syömisen jälkeen. (No ei ole.. pikemminkin ennen syömistä, kun pitää ajaa mokomat kissat pois ruokakupilta). Eläinlääkärin mielestä Benno ei vaikuttanut normaalilta pennulta. Se oli sen mielestä poissaoleva. Lisäksi Bennon alati ulkona roikkuva kieli kiinnitti ell huomion. (Johon minä kommentoin, että Benno EI ole niin vajaa miltä se näyttää (toinen korva pystyssä, toinen lurpassa, kieli ulkona)). Lonkkakuvien perusteella eläinlääkäri totesi saman minkä palpaationkin perusteella: lonkat ovat voimakkaasti löysät. Lisäksi reisiluiden asento oli hieman normaalista poikkeava. Ne olivat nivelkuoppiin nähden vähän liian suorassa kulmassa. Nivelkuoppa ja luiden päät näyttivät normaaleilta.

Eläinlääkäri totesi, että löysyydelle ei ole mitään tehtävissä, esim. leikkaus ei auta ja että lihaskunnon ylläpito on tässä tilanteessa luonnollisesti tärkeää. Mutta koska Benno on yhä kasvava, eläinlääkäri sanoi, että pientä muutosta tilaan voi vielä tulla. Liikuntakieltoa hän ei Bennolle laittanut, sen sijaan tavoitteelliset remmilenkit hän tuomitsi ja kaiken ylimääräisen urheilun. Ainoastaan pennuille ominaista liikuntaa siinä määrin mitä se itse haluaa liikkua.
Ainoa varsinainen hoito-ohje, jonka sain oli ruokavalion muutos pikimmiten takaisin nappulaan. No, näin sitten teen.

Eläinlääkäri sanoi, että seuraava askel tilanteen tutkimisessa on neurologi ja verinäytteet, jotta voidaan selvittää josko aineenvaihdunnassa tai hermostossa on jotain. Neurologi meillä on nyt sitten 15.9. Bennon tärinän aiheuttajaan ortopedi ei osannut sanoa muuta, kuin että voi olla neurologista tai aineenvaihdunnallista. Huono askellus kuitenkin ilmeisesti johtuu lonkista.

Mitä tämä kaikki tarkoittaa pitkällä tähtäimellä.. en tiedä. Surkeata yhtä kaikki! Ne muutaman kertaa mitä tässa aamulenkeillä Benno on lakannut hetkeksi kävelemästä, kun se näyttää menevän niin jumiin ja tärrää koko pentu.. on sydäntä kylmännyt. Ei kait se oikeasti voi mennä näin! Tai ne pari kertaa, kun minulla on ollut niin paljon tavaraa käsissä, että olen antanut sen kävellä rappuset itse.. ja joutunut kiireellä viemään tavarat ensin ja sitten hakemaan Bennon syliin, koska Bennon askel rappusissa on hyytynyt askel askeleelta. Se ei pysty hyppäämään sohvalle, se kiskoo itsensä sinne etujalkojen avulla. Nää viimeksi mainitut selittyy kyllä ehkä tuolla lonkkien löysyydellä. Mutta jumiutuuko sillä lihakset noiden lonkkien takia niin pahasti, että siitä seuraa tärinää...
Niin paljon kysymyksiä...
Toivottavasti kaikkiin löytyy vastaus! Ja toivottavasti jotain on oikeasti tehtävissä!!

Tällaisia surullisia uutisia.

Palailen asiaan kunhan ollaan käyty osteopaatilla ja siellä neurologilla. Ehkä sitten ollaan taas vähän viisaampia.”

7-11kk

No, emme me sitten menneetkään neurologille, koska osteopaatti Maaria Kaiperlan aika Bennolle oli ensin. Ja Maaria sanoi tietävänsä mistä on kyse, ja pystyvänsä hoitamaan sen. Itse en työmatkani vuoksi päässyt tuolle ekalle osteopaattikäynnille, mutta Bennon kasvattaja meni sinne Benin kanssa. Näin hän kirjoitti minulle ekasta kerrasta.

Hei!

Tänään siis olin Bennon kanssa eläinosteopaatti Maaria "Maare" Kaiperlan vastaanotolla. Hän tunnisti Bennon oireet heti ja sanoi, että on hoitanut pahempiakin vastaavia tapauksia ja kaikista on "normikoira" saatu aikaiseksi. Ei ehkä agilityn maailmanmestareita, mutta koiria kuitenkin ;).

Maare puhui paljon ja käytti välillä vahvasti ammattisanastoa, mutta näin minä ymmärsin tämänpäiväiset:

Bennolla on ristiluu (tai joku risti-) jumiutunut. Ristin pitäisi säädellä selkäydinnesteen kulkua, mutta se siis Bennolla vain yhdessä asennossa eli ristin normaali liikkuminen puuttui. Bennon oudon liikkumisen aiheuttaa Maaren mukaan väärä toiminta, ei rakenteellinen vika. Sen hän toisti useamman kerran. Lonkat kuulemma hyvät, mutta löysänoloiset, ei nivelrikkoa. Takajalkojen luut eivät ole kasvaneet oikeassa tahdissa - paljon eroa luiden pituuksissa, jolloin niillä liikkuminen ei voi olla normaalinnäköistä. Myös etupäässä samaa selkäydinnesteen huonoa liikkuvuutta. Voi olla, että myös niveliä pois paikoiltaan, mutta hän ei tällä kertaa niihin puuttunut. Nivelet saattavat mennä itsestäänkin oikeille paikoilleen, kun saamme takapään luut oikeanmittaisiksi.

Hän epäili heti, että joku ulkopuolinen trauma on aiheuttanut tämän. Hän sai vahvistusta epäilylleen, koska lonkka on kokonaisuudessaan toispuoleinen. Isoimmaksi aiheuttajaksi hän nimesi pitkittyneen synnytyksen, mutta sanoi, että siihen on helppo takertua ja näin pitkän ajan jälkeen ei pysty sanomaan mistä tämä varmasti johtuu.

Tänään aloitettiin hoitokuuri, jolla olisi tarkoituksena saada risti liikkumaan ja luihin sisälle ravintoa/happea, jotta ne pääsisivät kasvamaan normaaleiksi. Maare käsitteli myös Bennon päätä ja sai virtauksiakin tuntumaan sormien alla ;) Hoito tapahtui siis käsillä painelemalla ja "rapsuttelemalla" koiraa. Hän ei käytä klassista osteopatiaa, vaan kraniaaliosteopatiaa.

Nyt Benno saa juoksennella vapaana metsässä ja se olisi kohtuumäärin suotavaakin. C-vitamiinia tulisi lisätä nyt ruokaan joka päivä. Myös homeopaattisia lääkkeitä otetaan käyttöön tukihoitona, mutta niitä emme vielä saaneet. Ja penturuokaa kannattaisi antaa ruuaksi. Pieniä määriä myös raakaruokaa saa antaa, mutta pääasiallinen ruoka olisi hyvä olla pentunappula. Nyt ensimmäisen hoidon jälkeen Benno saattaa olla väsynyt, mutta myös todella pirteä.

___________________________________________________________________________

Tässä kohtaa toiveet olivat korkealla, sillä ensimmäisen osteopaattikäynnin jälkeen Benno voi noin viikon verran paremmin. Sen jälkeen jatkoimme osteopaatilla käyntejä ensin vähän harvemmin sitten viikottain. Mutta käynneistä ei ollut tuon ensimmäisen kerran jälkeen mitään mainittavaa hyötyä. Ainoa positiivinen muutos Bennon tilassa oli se, että sen tärinä loppui. Mutta kun sen tärinä loppui, se lakkasi liikkumasta. Eli lenkeistä tuli pikku hiljaa mahdottomuus. Sillä käveltyään muutamasta kymmenestä metristä pariin sataan metriä, sen kävely muuttui hirveän näköiseksi. Se käveli ikään kuin sillä olisi ollut hädät housuissa, sellaisessa kykkivässä asennossa. Se pysähteli, kävi aina makaamaan, eikä seissyt kuin pienen hetken, jos oli pakko. Tähän vaikutti myös jonkin verran säät. Syksyn edetessä tuli pakkasaamuja, ne olivat pääsääntöisesti aina vähän hankalampia kuin ne plussan puolella aamut.

Tällöin myös tulivat ensimmäiset oireet syömisen kanssa. Vaikka kuinka liotin sen kuivaraksuja, se alkoi aina syötyään oksentaa. Lopulta näytti, että se ei saanut ruokaa ollenkaan alas, vaan se näytti siltä kuin se tukehtuisi ruokaan. Ruoka jäi jumiin heti nielun jälkeen, ruokamassa oli sormin tunnettavissa sen kurkussa. Tällöin siirryin Bennon kanssa barffiin, koska halusin kokeilla josko se saisi soseutettua liha/kasvista paremmin nieltyä. Barffiin siirtyminen auttoi alkuun. Sillä ei taas ollut mitään ongelmia syömisen kanssa. Pikku hiljaa niitä alkoi kuitenkin esiintyä uudestaan. Huomasin, että en voinut antaa sille enää nakkeja koulutusmakupaloina, tai niiden piti olla aivan pienen pieniä ripauksen kokoisia paloja. Muuten ne jäivät kurkkuun kiinni ja se sai sellaisen tukehtumiskohtaukselta näkyvän kohtauksen. Näissä kohtauksissa sen ilme paistoi hirveätä tuskaa ja se ulahteli. Rupesin olemaan valtavan tarkka siinä mitä Bennolle annoin. Kaiken piti olla huollella setvittyä. Ruoassa ei saanut olla mitään paakkuja! Ja jos kaikesta varovaisuudesta huolimatta Benno sai kohtauksen, annoin sille ruokaöljyä sellaisenaan. Se auttoi onneksi aina! Loppua kohti kuitenkin kaikki vatvominen muuttui turhaksi ja oksentelu alkoi olla melkein päivittäistä.

Sen liikkuminen muuttui yhä vaikeammaksi. Alkuun sisätiloissa sen liikkumisessa ei ollut ongelmaa. Eli liikkuminen tuotti sille vaikeutta vain ulkona. Sohvalle se ei yhäkään päässyt ja jos se rappusiin omaehtoisesti meni, se askelsi joitakin askeleita melko normaalisti, kunnes muuttui joka askeleella pikkaisen jäykemmäksi ja lopulta jumahti. Se saattoi jumahtaa ihan niinkin, että sillä yksi takajalka oli ilmassa. Eli ikään kuin jäätyi kesken liikkeen.

Siinä vaiheessa kun Bennon liike ensimmäisiä kertoja alkoi näyttää siltä kökkimiseltä, mä aloin kantaa sitä lenkeillä. Aina vähän aikaa, että se rentoutui siinä sylissä ja sitten se pystyi taas etenemään vähän aikaa melko normaalisti.

Pikku hiljaa sen liikkumisen vaikeudet tulivat myös oven sisälle. Eli ylösnousut, istuminen, askeleiden ottaminen..

Huomattavaa oli se, että se ei seissyt lainkaan, jos sen ei jostain syystä ollut pakko. Se kävi aina maate. Ja makuullakin se oli niin, että meni kyljelleen. Eli myös pää maata vasten. Se nosti pään vain jos se oli johonkin reagoimiseen välttämätöntä. Se ei myöskään istunut kuin lyhyitä tovia.

Bennon ominaispiirteisiin/kummallisuuksiin kuului myös vino alaleuka, jossa toinen alakulmuri sojoitti ulospäin. Lisäksi sillä oli aina kieli ulkona. Oli sitten kylmä/kuuma. Myös nukkuessa sillä oli kieli ulkona. Sen kieli näytti muutenkin aina vähän liian isolta sen suuhun. Bennolla oli myös vähän omalaatuinen tapa haukkua. Se saattoi ihan vain muuten vain pitää sellaista terävähköä häf häf häf tyyppistä ääntelyä.

Niin ja se oli n. 9kk vanha ennen kuin se oppi sisäsiistiksi. Eli se oli tosi hidas sen suhteen. Sitten kun se oppi, se oli kyllä kunnolla sisäsiisti.

Kun Benno oli n. 9kk aloin etsiä muita hoitokeinoja kuin osteopatia. Sillä aloin menettää toivoni sen suhteen, ja Bennon oireet olivat niin kovia, etten halunnut turhan toivon takia sitä kiduttaa. Sain selville, että toisin kuin Morelius oli sanonut, niitä lonkkia voisi sittenkin leikata. Menimme Turkuun koirakissaklinikalle, jossa ell Tarja Forelius tutki Bennon ja otti siitä kuvat. Tarja myöskin epäili, että kyseessä voisi olla jotain hermostollista. TPO leikkausta ei voinut Bennolle kuitenkaan voitu tehdä, sillä Jan Räihältä (Espoon el.sairaala) saadun konsultaation perusteella Bennolle oli tullut jo nivelrikkoa. Tällöin Bennolle ainoa mahdollinen leikkaus olisi ollut tekonivelleikkaus. Mutta sitäkään eläinlääkärit eivät suositelleet, koska Bennolla oli myös muita oireita kuin lonkkavika.

Kun eläinlääkärit olivat antaneet vaihtoehtonsa. Halusin saada toisen mielipiteen vielä osteopaatilta. Soitin Leena Piiralle, sillä luottamukseni oli Maare Kaiperlan menetelmiin oli tässä kohtaa rapissut. Sen puhelun jälkeen tiesin, että on aika luopua toivosta.

Koko elämänsä ajan Benno oli kaikista vaivoistaan huolimatta valtavan positiivinen, iloinen heppu. Se leikki mielellään (ilmeisesti adrenaliinin avulla se jaksoi kuitenkin leikkiessä liikkua), tykkäsi valtavasti ihmisistä ja oli mukana kaikessa mitä tehtiin.

Bennon oireet vielä tiivistettynä:

Vaikea lonkkanivelten löysyys, luusto kuitenkin normaali (malja+reisiluiden päät)
Syömisen ongelmat, oksentelu
Vino alaleuka, hammas
Liikkumisen vaikeus, kaikilla mahdollisilla tavoilla/pupuloikka
Alati roikkuva kieli
Alkuvaiheen tärinä
Epänormaalin isot lihakset, tosin loppua kohden ne rupesivat kyllä vähän pienenemään
Hidas sisäsiisteys

Bennon ruumiinavausraportti ei antanut mitään oleellista tietoa. Ja ainoa toivomme tällä hetkellä taudin ratkeamista ajatellen, on että jostain löytyy joku joka tietää mistä oikeasti on kyse tai että löytyy muita tautia sairastavia. Koirageeni-tutkimuksen puolesta tarvittaisiin lisää aineistoa (verinäyte) kaikilta mahdollisilta sukulaisilta ja muilta ko. sairautta sairastavilta.

Useiden eläinlääkäreiden kanssa asiasta keskusteltuani vahvimmin on kuitenkin syytä epäillä jotain perinnöllistä lihas- tai hermostollista sairautta!

Ja tähän lopuksi haluan sanoa Kiitos molemmille Bennon kasvattajille! He olivat mukana koko matkan ajan. Sain heiltä paljon tukea ja apua päätöksiin! <3

Tuloksia!

Nonnis.. nyt on Noalta peilattu silmät ja käyty polvet, lonkat ja kyynärät läpi. Silmissä on lievä CRD, joka oli melkein peittynyt. Mutta sen tiesin jo pentupeilauksistakin. Lonkkia jännitin niin maan mahdottomasti, mutta heti kun näin kuvat edessäni tiesin, että ei paha. Reisiluunpäät olivat kauniisti maljoissaan, ne olivat hyvän muotoiset ja se seikka.. se mikä teki niistä B:t, oli lonkkamaljojen koko. Ne on vähän isohkot reisiluunpäihin verrattuna, joten siellä oli pikkasen enemmän tilaa kuin olisi tarvinnut olla. Kyynärät ja polvet olivat moitteettomat. Eli Noa on ok!! Ja minä Noan emännän roolissa nyt enemmän kuin ok! :D

No jos pilkkuja ruvetaan viilaamaan, niin Noa on tällä hetkellä vielä vähän tokkurainen ja sen oloinen, että sen on kurja olla. Lääkärin määräyksestä tänään otetaan ihan iisisti (me ihmiset tosin katsotaan Suomi-Ruotsi-matsi tänään ja ei sitten ihan iisisti otetakaan), ja huomenna pitäis olla jo normi koira.

Viikonloppuun ehti kuitenkin ex tempore mahtua muutakin kuin lekurilla juoksua. Päästiin nimittäin viime hetken peruutuspaikalla paimennusta kokeilemaan. Mion kanssa käytiin kaksi kertaa lampailla! Tiesin että Miolla on paimennusviettiä, ja totisesti sitä sillä on. Mio lähti oikein hyvin tekemään sitä mitä piti. Kohtuullisen rauhallisesti se teki töitä, eikä esim. harjoittanut "lampaiden räjäyttämistä". Eka rundi lampailla meni mielestäni oikein hyvin. Toisella rundilla mä rupesin kontrolloimaan ja antamaan käskyjä liikaa. Jos vielä lampaille päästään, täytyy antaa Mion tehdä ja keskittyä rauhassa, eikä liikaa kontrolloida pojua. Paremmin se kaiketi tietää miten paimennetaan! :D

Piikkejä

Käytiin eilen koko lauma piikillä. Mie luovutin työtervatarkkia varten pari tuubia verta ja sain palkaksi kunnon mustelman. Pistäjä totes, että taitaa tehdä vähän kipeää, kun huomas että onnistui puhkasemaan suonen. Mjoo.. teki se, mutta ehkä mää selviän ;).
Karvasemmat lauman jäsenet puolestaan saivat rokotukset niskaan. Eläinlääkäri kuunteli samalla kaikkien keuhkot ja syämmet. Noan kohdalla se totes.. että ei oo ennen noin hidasta sykettä koiralla kuullut. Ja kysyi, että mitä me harrastetaan. Noh.. Mion kohdalla mä aloin jo itsekin huolestua, kun ell kuunteli niin kauan. Pelästyin jo, että nyt siellä on jotain oikeasti vialla. Heh.. siellä mitään vikaa.. Eläinlääkäri puuskahti, että kerrassaan.. jos Nompulla oli hidas pulssi niin Miolla vasta hidas onkin! Hyväkuntoisia poikia siis. Talven hiihdot ja kesien metsissä juoksut pitää syämmen kunnossa.

Näinhän ne kesän reissut on aloitettu. Viimeiset kolme viikonloppua on mennyt maastossa ja vielä yks keikka olis edessä tälle kuulle. Rankkaa, kun vapaapäivät ovat vähissä. Mutta aurinko, lämpö, vehreys, luonto.. kyllä ne pikkuhiljaa sulattavat pitkän talven jäljet minustakin. Koirilla on ainakin ihan mahdottoman kivaa. Saadaan mennä remmittömillä lenkeillä koko ajan. Ja remmilenkeistä on tullut sellaista eksotiikkaa, jota on joskus hauska mennä toteuttamaan vaikkapa Helsinkiin. Maalla asuminen on niin sitä parasta! :)

Treenailtu ollaan kovasti. Agilityä molempien kanssa ja Noan kanssa Tokoakin tavoitteellisesti. Kesällä tuskin saadaan tuloksia aikaiseksi reissujen vuoksi.. mutta josko elokuussa ehtisi?! (Elokuu saattaa tosin tuoda muassaan ihan uusia tuulia). Tälle vuodelle suunnitelmissa ehdottomasti Noalle ekat viralliset aksa-kisat ja vähintään yhdet näyttelyt.

Mutta ennen aksa-kisailua selvitetään Noan lonkkatilanne. Varsinainen tulosviikko pitäis olla, kun sunnuntaina mennään lonkkakuviin ja maanantaina mä saan tietää, mitä veri kertoo minun terveyden tilasta.

Olen kovasti miettinyt, että mitä sitten jos Nompun lonkat ei olisikaan sitä parasta priimaa. Sydämessäni kummittelee synkät ajatukset huonoista lonkista. Ja olen tullut siihen lopputulokseen, että jos Noan lonkat tulee heikompana kuin C niin en sen kanssa ala kilpailemaan agilityssä. Tiedän, että se ei sinällään ole este. Ettei se agility niinkään lonkkia rasita. Mutta se rasittaa kroppaa muuten. Ja jos se kuluu jostain muualta, niin lopputuloksena voi olla koira, jolla on sekä huonot lonkat, että rasitusvammaa agilityn takia. Ei näin! En halua ottaa sitä riskiä. Niinpä jännään hurjasti, että mitä sieltä tulee. Ihan jo tietty siksikin, että tässä tähdätään Nompun suhteen jalostuskelpoisuuteenkin. Se kun on niin hiano miäs.. Että kelpais tulla maailmaan joskus pikku nomparelleja. ;) Sunnuntaina tiedetään enemmän.. Siihen asti peukutetaan kovasti!

Vuosipäivä

Reilu vuosi sitten elettiin näissä tunnelmissa: http://pojancoltiaiset.blogspot.com/2010/04/jotain-pienta-ja-punaista.html

Nyt kun on päivää vaille vuosi kulunut siitä, kun pieni punainen astui kotiovestamme sisään, on varmasti aika päivittää blogikin ajantasalle. Sopivasti Pitkänä Perjantaina.
Sillä tunnelmat ovat koko tämän vuoden olleet tällaiset:
http://okerben.blogspot.com/.

Bennolla oli toistaiseksi vielä tuntematon sairaus. Viime syksy kului surullisissa merkeissä, kun Bennon kunto tasaisesti heikkeni. Sillä oli lopulta vakavia ongelmia liikkumisessa, erittäin löysät lonkat ja sen oli vaikea syödä. Kun Joulun tienoilla kävi selväksi, että mitään sen auttamiseksi ei ollut tehtävissä, jouduin tekemään päätöksistä kaikkein vaikeimman. Ei ole sanoja, millä kertoa miten kipeää tekee luopua jostain niin rakkaasta.

Bennon sairautta tutkitaan tällä hetkellä perinnöllisenä lihassairautena, mutta mitään varmuutta sairaudesta ei vielä ole. Ja voi olla, että se ei koskaan selviä.


BenBen.. mulla on sua hirveä ikävä...................................

Kohti Uutta Uljasta Vuotta 2011

Tässä vähän kuvaterveisiä meidän mökistä.. Jouluaaton ja Joulun ajan tunnelmia.



Simkasimsimsimsalabim ja Nomparelli taustalla.



Bortsukasa. <3



Pieni punainen pirpana ja muuttosekamelskaa.



Kolme koiraa ja ROTTA! :D





Karvakuonot saivat joululahjaksi reunallisen koiranpedin. Sen suosio on ollut suuri. Sitä käyttävät niin koirat kuin kissatkin ja pupusetkin ovat siellä pyörähtäneet. :) Kerrankin onnistunut lahja! :D



Nää kaks on kuin kaks marjaa. Leikkiivät, telmiivät, syövät, touhuavat YHDESSÄ. Ei riitasointuja vaikka ovatkin luonteeltaan melko erilaisia. Ihana pari.

Vuoden vimppoja päiviä viedään..

Kovasti ja paljon on tapahtunut kuluneen vuoden aikana. Välillä niin kovasti, että on tehnyt kovasti myös kipeää. Mutta laitellaan tähän nyt kuulumisista parhain vuoden viimeisiä päiviä kun viedään..

Meidän lauma muutti Sipooseen, pieneen punaiseen "stuugaan". Lauma sai ison oman pihan ja paulen vapautta kesät/talvet. Mummon mökkimme oli kantovedellä ja ulkoweskillä varustettu, pieni tupa. Syksyn myötä sisään (ja ulos) on saatu vesi (toistaiseksi vain kylmä) ja alakerta valmiiksi. Eli keittiö sekä oh ovat nyt asumiskelpoiset. Yläkerta eli makkari/th ja kylpyhuone ovat vielä työn alla. Tänään eristeltiin yläpohjaa ja Joulun jälkeen jatketaan eristyksillä ja pikkuhiljaa kylppärin laatoituksella. Tammikuun loppuun mennessä pitäisi (jos suunnitelmia on uskominen) sisärempan olla melko valmis. Eli vielä kuukauden verran hyväksikäytetään ystävyyssuhteita (suihkutukset kaiffareilla) ja juostaan pikapikaa parinkympin pakkasilla ulkohuussissa.

Täytyykin yrittää napata huomenna aamusella vähän kuvia laumasta uudessa kodissa.. valosan aikaan. Niin voisin tänne laittaa. Kamerasta ei juuri nyt löydy mitään tuoretta.. Kuvausinspiraatio ja aika on ollut kuivissa, kun projekteja, töitä ja rakennushommia on ollut kiusaksi asti. ;)

Takana pitkä kuuma kesä

...ja vaikka mitä häppeninkiä. Kesä vilahti töitä tehden. Kotona taidettiin nukkua peräti 5 yötä koko kesänä. Eli reissua pukkas.

Sen enempiä en tähän maailman aikaan kesästä latele, teen sen myöhemmin ja kuvien kera. Tähän väliin täytyy kuitenkin mainostaa sitä, mitä tänään 10.8.2010 tapahtui. Nimittäin Noa kävi nappasemassa luonnetestistä 140 pistettä ja laukausvarman! Ihan jees Colatsuksi. :) Tson niin hiano! Tuomareina olivat Tarja Matsuoi ja Anne Juppi.

Testi meni oikeastaan melko lailla oletetulla tavalla. Mää tunnen mun koirani niiiiiin hyvin. :D Nu juu.. Suuria yllätyksiä ei ollut, eikä tullut, mutta silti erittäin mielenkiintoinen ja kannattava kokemus! Noa oli muuten tän päivän ainoa laukausvarma, muut menivät laukauskokemattomalla läpi. Eli hieno homma sekin!! Mutta NuuNuu onkin sellainen, että uutena vuonna se voi olla vieressä, kun sytyttää raketin. Eli ei voisi olla paukkuvarmempi. Ja se jos mikä on hieno homma, kun puhutaan colliesta. Siitä SUURET kiitokset kasvattajalle Erätupaan. Mää totisesti sain mitä tahdoin, kun Nompun sain.

Noa oli erittäin vilkas. No totisesti se on tullut huomattua arkielämässäkin. Hieman rauhaton. Tämä yhdistettynä tuohon vilkkauteen ja hieman pehmeään, tekee Noasta joskus pikkaisen rasittavan. Mutta koska se on (erittäin) hyväntahtoinen, luoksepäästävä ja avoin, niin se on pääasiassa aina ihana! :D

Tässä tämä tarkempi pöytäkirja:
Toimintakyky: kohtuullinen +1
Terävyys:Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua +1
Puolustushalu: Pieni +1
Taisteluhalu: Kohtuullinen +2
Hermorakenne: Hieman rauhaton +1
Tempperamentti: Erittäin vilkas +1
Kovuus: Hieman pehmeä +1
Luoksepäästävyys: Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin +3
Laukauspelottomuus: Laukausvarma

Ja videota löytyypi täältä (Copyt on kuvaajalla; Raksu K:lla, jolle vielä ISO KIITOS kuvaamisesta!)
Pimeä huone (tietenkin!) sekä paukku-testi jäi kuvaamatta, kun loppui kammusta muisti. Mutta muuten tuossa on melko kattavasti testi nähtävissä.

Osa1
Osa2
Osa3
Osa4
Osa5