Käytiin eilen koko lauma piikillä. Mie luovutin työtervatarkkia varten pari tuubia verta ja sain palkaksi kunnon mustelman. Pistäjä totes, että taitaa tehdä vähän kipeää, kun huomas että onnistui puhkasemaan suonen. Mjoo.. teki se, mutta ehkä mää selviän ;).
Karvasemmat lauman jäsenet puolestaan saivat rokotukset niskaan. Eläinlääkäri kuunteli samalla kaikkien keuhkot ja syämmet. Noan kohdalla se totes.. että ei oo ennen noin hidasta sykettä koiralla kuullut. Ja kysyi, että mitä me harrastetaan. Noh.. Mion kohdalla mä aloin jo itsekin huolestua, kun ell kuunteli niin kauan. Pelästyin jo, että nyt siellä on jotain oikeasti vialla. Heh.. siellä mitään vikaa.. Eläinlääkäri puuskahti, että kerrassaan.. jos Nompulla oli hidas pulssi niin Miolla vasta hidas onkin! Hyväkuntoisia poikia siis. Talven hiihdot ja kesien metsissä juoksut pitää syämmen kunnossa.
Näinhän ne kesän reissut on aloitettu. Viimeiset kolme viikonloppua on mennyt maastossa ja vielä yks keikka olis edessä tälle kuulle. Rankkaa, kun vapaapäivät ovat vähissä. Mutta aurinko, lämpö, vehreys, luonto.. kyllä ne pikkuhiljaa sulattavat pitkän talven jäljet minustakin. Koirilla on ainakin ihan mahdottoman kivaa. Saadaan mennä remmittömillä lenkeillä koko ajan. Ja remmilenkeistä on tullut sellaista eksotiikkaa, jota on joskus hauska mennä toteuttamaan vaikkapa Helsinkiin. Maalla asuminen on niin sitä parasta! :)
Treenailtu ollaan kovasti. Agilityä molempien kanssa ja Noan kanssa Tokoakin tavoitteellisesti. Kesällä tuskin saadaan tuloksia aikaiseksi reissujen vuoksi.. mutta josko elokuussa ehtisi?! (Elokuu saattaa tosin tuoda muassaan ihan uusia tuulia). Tälle vuodelle suunnitelmissa ehdottomasti Noalle ekat viralliset aksa-kisat ja vähintään yhdet näyttelyt.
Mutta ennen aksa-kisailua selvitetään Noan lonkkatilanne. Varsinainen tulosviikko pitäis olla, kun sunnuntaina mennään lonkkakuviin ja maanantaina mä saan tietää, mitä veri kertoo minun terveyden tilasta.
Olen kovasti miettinyt, että mitä sitten jos Nompun lonkat ei olisikaan sitä parasta priimaa. Sydämessäni kummittelee synkät ajatukset huonoista lonkista. Ja olen tullut siihen lopputulokseen, että jos Noan lonkat tulee heikompana kuin C niin en sen kanssa ala kilpailemaan agilityssä. Tiedän, että se ei sinällään ole este. Ettei se agility niinkään lonkkia rasita. Mutta se rasittaa kroppaa muuten. Ja jos se kuluu jostain muualta, niin lopputuloksena voi olla koira, jolla on sekä huonot lonkat, että rasitusvammaa agilityn takia. Ei näin! En halua ottaa sitä riskiä. Niinpä jännään hurjasti, että mitä sieltä tulee. Ihan jo tietty siksikin, että tässä tähdätään Nompun suhteen jalostuskelpoisuuteenkin. Se kun on niin hiano miäs.. Että kelpais tulla maailmaan joskus pikku nomparelleja. ;) Sunnuntaina tiedetään enemmän.. Siihen asti peukutetaan kovasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti