Tuloksia!

Nonnis.. nyt on Noalta peilattu silmät ja käyty polvet, lonkat ja kyynärät läpi. Silmissä on lievä CRD, joka oli melkein peittynyt. Mutta sen tiesin jo pentupeilauksistakin. Lonkkia jännitin niin maan mahdottomasti, mutta heti kun näin kuvat edessäni tiesin, että ei paha. Reisiluunpäät olivat kauniisti maljoissaan, ne olivat hyvän muotoiset ja se seikka.. se mikä teki niistä B:t, oli lonkkamaljojen koko. Ne on vähän isohkot reisiluunpäihin verrattuna, joten siellä oli pikkasen enemmän tilaa kuin olisi tarvinnut olla. Kyynärät ja polvet olivat moitteettomat. Eli Noa on ok!! Ja minä Noan emännän roolissa nyt enemmän kuin ok! :D

No jos pilkkuja ruvetaan viilaamaan, niin Noa on tällä hetkellä vielä vähän tokkurainen ja sen oloinen, että sen on kurja olla. Lääkärin määräyksestä tänään otetaan ihan iisisti (me ihmiset tosin katsotaan Suomi-Ruotsi-matsi tänään ja ei sitten ihan iisisti otetakaan), ja huomenna pitäis olla jo normi koira.

Viikonloppuun ehti kuitenkin ex tempore mahtua muutakin kuin lekurilla juoksua. Päästiin nimittäin viime hetken peruutuspaikalla paimennusta kokeilemaan. Mion kanssa käytiin kaksi kertaa lampailla! Tiesin että Miolla on paimennusviettiä, ja totisesti sitä sillä on. Mio lähti oikein hyvin tekemään sitä mitä piti. Kohtuullisen rauhallisesti se teki töitä, eikä esim. harjoittanut "lampaiden räjäyttämistä". Eka rundi lampailla meni mielestäni oikein hyvin. Toisella rundilla mä rupesin kontrolloimaan ja antamaan käskyjä liikaa. Jos vielä lampaille päästään, täytyy antaa Mion tehdä ja keskittyä rauhassa, eikä liikaa kontrolloida pojua. Paremmin se kaiketi tietää miten paimennetaan! :D

Piikkejä

Käytiin eilen koko lauma piikillä. Mie luovutin työtervatarkkia varten pari tuubia verta ja sain palkaksi kunnon mustelman. Pistäjä totes, että taitaa tehdä vähän kipeää, kun huomas että onnistui puhkasemaan suonen. Mjoo.. teki se, mutta ehkä mää selviän ;).
Karvasemmat lauman jäsenet puolestaan saivat rokotukset niskaan. Eläinlääkäri kuunteli samalla kaikkien keuhkot ja syämmet. Noan kohdalla se totes.. että ei oo ennen noin hidasta sykettä koiralla kuullut. Ja kysyi, että mitä me harrastetaan. Noh.. Mion kohdalla mä aloin jo itsekin huolestua, kun ell kuunteli niin kauan. Pelästyin jo, että nyt siellä on jotain oikeasti vialla. Heh.. siellä mitään vikaa.. Eläinlääkäri puuskahti, että kerrassaan.. jos Nompulla oli hidas pulssi niin Miolla vasta hidas onkin! Hyväkuntoisia poikia siis. Talven hiihdot ja kesien metsissä juoksut pitää syämmen kunnossa.

Näinhän ne kesän reissut on aloitettu. Viimeiset kolme viikonloppua on mennyt maastossa ja vielä yks keikka olis edessä tälle kuulle. Rankkaa, kun vapaapäivät ovat vähissä. Mutta aurinko, lämpö, vehreys, luonto.. kyllä ne pikkuhiljaa sulattavat pitkän talven jäljet minustakin. Koirilla on ainakin ihan mahdottoman kivaa. Saadaan mennä remmittömillä lenkeillä koko ajan. Ja remmilenkeistä on tullut sellaista eksotiikkaa, jota on joskus hauska mennä toteuttamaan vaikkapa Helsinkiin. Maalla asuminen on niin sitä parasta! :)

Treenailtu ollaan kovasti. Agilityä molempien kanssa ja Noan kanssa Tokoakin tavoitteellisesti. Kesällä tuskin saadaan tuloksia aikaiseksi reissujen vuoksi.. mutta josko elokuussa ehtisi?! (Elokuu saattaa tosin tuoda muassaan ihan uusia tuulia). Tälle vuodelle suunnitelmissa ehdottomasti Noalle ekat viralliset aksa-kisat ja vähintään yhdet näyttelyt.

Mutta ennen aksa-kisailua selvitetään Noan lonkkatilanne. Varsinainen tulosviikko pitäis olla, kun sunnuntaina mennään lonkkakuviin ja maanantaina mä saan tietää, mitä veri kertoo minun terveyden tilasta.

Olen kovasti miettinyt, että mitä sitten jos Nompun lonkat ei olisikaan sitä parasta priimaa. Sydämessäni kummittelee synkät ajatukset huonoista lonkista. Ja olen tullut siihen lopputulokseen, että jos Noan lonkat tulee heikompana kuin C niin en sen kanssa ala kilpailemaan agilityssä. Tiedän, että se ei sinällään ole este. Ettei se agility niinkään lonkkia rasita. Mutta se rasittaa kroppaa muuten. Ja jos se kuluu jostain muualta, niin lopputuloksena voi olla koira, jolla on sekä huonot lonkat, että rasitusvammaa agilityn takia. Ei näin! En halua ottaa sitä riskiä. Niinpä jännään hurjasti, että mitä sieltä tulee. Ihan jo tietty siksikin, että tässä tähdätään Nompun suhteen jalostuskelpoisuuteenkin. Se kun on niin hiano miäs.. Että kelpais tulla maailmaan joskus pikku nomparelleja. ;) Sunnuntaina tiedetään enemmän.. Siihen asti peukutetaan kovasti!

Vuosipäivä

Reilu vuosi sitten elettiin näissä tunnelmissa: http://pojancoltiaiset.blogspot.com/2010/04/jotain-pienta-ja-punaista.html

Nyt kun on päivää vaille vuosi kulunut siitä, kun pieni punainen astui kotiovestamme sisään, on varmasti aika päivittää blogikin ajantasalle. Sopivasti Pitkänä Perjantaina.
Sillä tunnelmat ovat koko tämän vuoden olleet tällaiset:
http://okerben.blogspot.com/.

Bennolla oli toistaiseksi vielä tuntematon sairaus. Viime syksy kului surullisissa merkeissä, kun Bennon kunto tasaisesti heikkeni. Sillä oli lopulta vakavia ongelmia liikkumisessa, erittäin löysät lonkat ja sen oli vaikea syödä. Kun Joulun tienoilla kävi selväksi, että mitään sen auttamiseksi ei ollut tehtävissä, jouduin tekemään päätöksistä kaikkein vaikeimman. Ei ole sanoja, millä kertoa miten kipeää tekee luopua jostain niin rakkaasta.

Bennon sairautta tutkitaan tällä hetkellä perinnöllisenä lihassairautena, mutta mitään varmuutta sairaudesta ei vielä ole. Ja voi olla, että se ei koskaan selviä.


BenBen.. mulla on sua hirveä ikävä...................................

Kohti Uutta Uljasta Vuotta 2011

Tässä vähän kuvaterveisiä meidän mökistä.. Jouluaaton ja Joulun ajan tunnelmia.



Simkasimsimsimsalabim ja Nomparelli taustalla.



Bortsukasa. <3



Pieni punainen pirpana ja muuttosekamelskaa.



Kolme koiraa ja ROTTA! :D





Karvakuonot saivat joululahjaksi reunallisen koiranpedin. Sen suosio on ollut suuri. Sitä käyttävät niin koirat kuin kissatkin ja pupusetkin ovat siellä pyörähtäneet. :) Kerrankin onnistunut lahja! :D



Nää kaks on kuin kaks marjaa. Leikkiivät, telmiivät, syövät, touhuavat YHDESSÄ. Ei riitasointuja vaikka ovatkin luonteeltaan melko erilaisia. Ihana pari.

Vuoden vimppoja päiviä viedään..

Kovasti ja paljon on tapahtunut kuluneen vuoden aikana. Välillä niin kovasti, että on tehnyt kovasti myös kipeää. Mutta laitellaan tähän nyt kuulumisista parhain vuoden viimeisiä päiviä kun viedään..

Meidän lauma muutti Sipooseen, pieneen punaiseen "stuugaan". Lauma sai ison oman pihan ja paulen vapautta kesät/talvet. Mummon mökkimme oli kantovedellä ja ulkoweskillä varustettu, pieni tupa. Syksyn myötä sisään (ja ulos) on saatu vesi (toistaiseksi vain kylmä) ja alakerta valmiiksi. Eli keittiö sekä oh ovat nyt asumiskelpoiset. Yläkerta eli makkari/th ja kylpyhuone ovat vielä työn alla. Tänään eristeltiin yläpohjaa ja Joulun jälkeen jatketaan eristyksillä ja pikkuhiljaa kylppärin laatoituksella. Tammikuun loppuun mennessä pitäisi (jos suunnitelmia on uskominen) sisärempan olla melko valmis. Eli vielä kuukauden verran hyväksikäytetään ystävyyssuhteita (suihkutukset kaiffareilla) ja juostaan pikapikaa parinkympin pakkasilla ulkohuussissa.

Täytyykin yrittää napata huomenna aamusella vähän kuvia laumasta uudessa kodissa.. valosan aikaan. Niin voisin tänne laittaa. Kamerasta ei juuri nyt löydy mitään tuoretta.. Kuvausinspiraatio ja aika on ollut kuivissa, kun projekteja, töitä ja rakennushommia on ollut kiusaksi asti. ;)

Takana pitkä kuuma kesä

...ja vaikka mitä häppeninkiä. Kesä vilahti töitä tehden. Kotona taidettiin nukkua peräti 5 yötä koko kesänä. Eli reissua pukkas.

Sen enempiä en tähän maailman aikaan kesästä latele, teen sen myöhemmin ja kuvien kera. Tähän väliin täytyy kuitenkin mainostaa sitä, mitä tänään 10.8.2010 tapahtui. Nimittäin Noa kävi nappasemassa luonnetestistä 140 pistettä ja laukausvarman! Ihan jees Colatsuksi. :) Tson niin hiano! Tuomareina olivat Tarja Matsuoi ja Anne Juppi.

Testi meni oikeastaan melko lailla oletetulla tavalla. Mää tunnen mun koirani niiiiiin hyvin. :D Nu juu.. Suuria yllätyksiä ei ollut, eikä tullut, mutta silti erittäin mielenkiintoinen ja kannattava kokemus! Noa oli muuten tän päivän ainoa laukausvarma, muut menivät laukauskokemattomalla läpi. Eli hieno homma sekin!! Mutta NuuNuu onkin sellainen, että uutena vuonna se voi olla vieressä, kun sytyttää raketin. Eli ei voisi olla paukkuvarmempi. Ja se jos mikä on hieno homma, kun puhutaan colliesta. Siitä SUURET kiitokset kasvattajalle Erätupaan. Mää totisesti sain mitä tahdoin, kun Nompun sain.

Noa oli erittäin vilkas. No totisesti se on tullut huomattua arkielämässäkin. Hieman rauhaton. Tämä yhdistettynä tuohon vilkkauteen ja hieman pehmeään, tekee Noasta joskus pikkaisen rasittavan. Mutta koska se on (erittäin) hyväntahtoinen, luoksepäästävä ja avoin, niin se on pääasiassa aina ihana! :D

Tässä tämä tarkempi pöytäkirja:
Toimintakyky: kohtuullinen +1
Terävyys:Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua +1
Puolustushalu: Pieni +1
Taisteluhalu: Kohtuullinen +2
Hermorakenne: Hieman rauhaton +1
Tempperamentti: Erittäin vilkas +1
Kovuus: Hieman pehmeä +1
Luoksepäästävyys: Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin +3
Laukauspelottomuus: Laukausvarma

Ja videota löytyypi täältä (Copyt on kuvaajalla; Raksu K:lla, jolle vielä ISO KIITOS kuvaamisesta!)
Pimeä huone (tietenkin!) sekä paukku-testi jäi kuvaamatta, kun loppui kammusta muisti. Mutta muuten tuossa on melko kattavasti testi nähtävissä.

Osa1
Osa2
Osa3
Osa4
Osa5

Väsyttää

Olis vaikka mitä päivitettävää. Paljon on tapahtunut ja kivaakin on ehtinyt olla. Eilen tuli tehtyä 23h työpäivä. Aloitin eilen maastokeikalla Valtimossa kuuden jälkeen aamulla ja ennen kuin sain (aamu kuudelta tän vuorokauden puolella) painaa pään tyynyyn oli ajettuja kilometrejä kertynyt reilut 1100 ja työtunteja maastossa reilusti. Yhden tunnin verran käväisin sängyssä ja sitten kouluun opettajan hommiin. Niissä hommissa vedetään vielä lauantaille ja sitten maasto voittaa. Metsään hävitään koirien kanssa koko kesäksi.

Nurmes-Lieksa-akselilla tuli vettä ja paljon.. :/

No.. mikäs pointti tuossa nyt sitten oli.. No se, että kiire on ollut huikea. Viikot koululla ja viikonloput maastossa. Melkein joka arki-illalle jotain koiratreeniä. Telkkaria ei ole muutamaan viikkoon avattu lainkaan ja tietokonettakin lähinnä vain työn vuoksi. Eli väsyttää. ;) Mutta kyllä se tästä taas helpottaa.

Koirien kanssa on mennyt oikein mukavasti. Mion kanssa on käyty flyballaamassa. Se tekee sitä hommaa niiiiiin täysillä. Täytyypi palkata joku joskus kuvaamaan sinne. Treenikamu sanoi, että se iskee niin täysillä siihen lautaan, että siinä joutuu tekee töitä, ettei kaadu itsekin. :D No, sellainen Mio on. Sit ku tehdään ni tehdään kans.

Noa on niiiiiiin komea. Kunhan tässä ehtisi asiaan perehtyä,
niin näyttelyt-näyttelyt.. täältä tulemme.

Koirat on nauttinut tuosta maastoilusta. Niille tuntuu riittävän maastopäivinä virikettä ihan siinä, että me ollaan vaan ulkona, vapaana, koko ajan ja että ne saa olla mun kanssa. Frisbeen kopitusta olen treenaillut näiden isompien kanssa vaihtelevalla menestyksellä. Tykkäävät kyllä kovasti. Eräs pieni käy sitten välillä ottamassa (aivan.. ottamassa.. kävelee sinne isojen kundien keskelle ja ottaa suuhunsa sen frisbeen jolloin isommat vain simppelisti päästää irti) frisbeen ja ei sitä sitten hevillä annakaan takaisin.

Minä mitään sellaista kyllä tee, ku oon kiltti ja ihana aina vain...

Meidän pieni on saanut jo lukuisia lempinimiä kuten arvata saattaa. Mainittakoon niistä pari: Punainen kIRPPU eli Pirppu ja Red Devil, sillä pikku riiviön tuholista sisältää jo ainakin tusinan pykäliä ;D. Tänään se oli autossa tunkeutunut kauppakassiin ja tyhjentänyt creme bonjour-rasian. Saas nähdä onko huomenna vatsanpuruja.

Mun pikku touhu-ipana. lovee lovee lovee. Huom.. paimenen elkeet!

Mulla oli nyt tässä viimeisimmässä reissussa mukana myös kissat. Saivat kanssa totutella autoiluun pidemmän kaavan mukaan ja taukopaikoilla ulkoiluun. Hyvin meni. Afia pänni alkumatkasta ihan hirveästi, mutta sitten kun se hyväksy asian, loppumatka meni hyvin. Lue: hiljaisesti. Siamilainen rääkymässä korvan juuressa.. huoh.. nyt tiedän mitä se voi olla, kun se ei ole kivaa. :D Muuten ei voi kuin kehua poikia. Hyvin ovat voineet ja ihania ovat.

Simka kävi luopumassa perhekalleuksistaan, jotka ell mukaan olivat köhöm.. isot. Noh.. niin on Simkakin. Sim toipui kauheudesta todella nopiasti ja leikkauskin oli sujunut aivan nappiin. yksinkertainen operaatiohan se kyllä onkin. Afi oli tosiaan samalla keikalla mukana testeissä ja nyt se on todettu terveeksi. Ihailivat siellä Afia koko ell-asema. :D Sen safiirisilmiä ja luonnetta. Simka nyt ei luonnollisesti hirveästi unilääketuiterissa edustanut. ;)
Tsaash nährä että milloin Afi pääsee ensimmäisen kerran riiulle. Pian kaiketi. :) Jännää.

Komea kastraattikollimme.

Mutta koska mua yhäkin väsyttää ja huomenna on kaivariin picnikille oppilaiden ja BENNOn kanssa-päivä.. niin mää en tän enempää tähän laarittele.

Laitan tähän muutaman kuvan ja useamman Afista, kun jo aikaa sitten niitä lupailin laittaa. Kuviahan olis vaikka kui.. mut kattoo ny milloin sitä kerkiää katsella niitä läpi.

Aivan adorable Afi.

Jatkoa seuraa.......