Pojancoltiaisten päivyri

Tronic Okerben ja sairauden nimi

2011-12-01T17:26:00.001+02:00

Niin. Kuten otsikko kertoo, nyt me vihdoin tiedämme mikä Bennon ja sen siskon, Nastan, sairaus on. Se selvisi sittenkin. Ei jäänyt ikuisuusmysteeriksi!

Metabolinen myopatia. ts. aineenvaihdunnallinen lihassairaus. Se on rappeuttava sairaus, jonka etenemistä voidaan mahdollisesti hidastaa ravintolisillä ja vitamiineilla. Mutta sitä ei voida parantaa. Sairauden periytymiskaavaa ei tunneta, mutta eläinlääkärin mukaan yhdistelmää (Tronic Catarua X Eyespy Othello) ei tule uusia. Sairaita yksilöitä ei tule käyttää jalostukseen. Ja jos, joku käyttää lähisukulaisia kasvatukseen, hän ottaa tietoisen riskin.

Surullinen, mutta helpottava uutinen. Nyt tiedän, että mitään ei olisi Bennon sairauden estämiseksi voitu tehdä. Eikä Bennoa olisi mikään ihme parantanut. Tämän asian saan vihdoin nyt laittaa omassa sydämessäni lepoon.

Nastalle ja Nastan perheelle voin vain toivottaa kovasti jaksamista, paljon iloisia, ikimuistoisia hetkiä. Olette rakkaita! <3

Testejä ja tuloksia..

2011-11-01T23:30:00.002+02:00

Lillanin tulokset saapuivat: Felv ja FiV vapaa. Alustava sienitesti.. vapaa. Ja se kaikkein jännin.. PRA-- VAPAA!! Lillan ei siis edes kanna Pra:ta. Jo vain on hyvä fiilis. :) Syytä epäillä sientä ei ole, mutta ootellaan nyt vielä jännityksellä se varmentava testi siitäkin, ennen kuin nuolaistaan. Mutta toistaiseksi Lillan näyttää varsin jalostuskelpoiselta pikku-likalta! <3

Kissoista koiriin ja kaikkea siltä väliltä

2011-10-25T23:54:00.002+03:00

Mistä tässä aloittaisi?! Niin paljon hienoja juttuja on tapahtunut.

Aloitetaan vaikka uusista perheenjäsenistä (don't worry.. ei siis ole tullut uusia.. vaan kyse on ihan vain näistä viimeiseksi tulleista).

Käymme yhdessä ain, aina rinnakkain..

Isak on sopeutunut meille erinomaisesti! Mä olen head over heals in love iipanaan. Sen kanssa harrastukset ovat lähteneet sujumaan mallikkaasti. Hyvällä fiiliksellä voi mennä treeneihin ja hyvällä fiiliksellä sieltä tullaan poikkeen. Tällä hetkellä harrastuksiin kuuluu agility HSKH:n penturyhmässä ja ID-jälki Sipoossa. Molemmissa Isak pärjää hyvin ja sillä on intoa vaikka kuinka. Mutta mikä ihaninta... sen into ei kiehu yli kattiloista. Se tekee asiat maltilla ja keskittymiskyky on oiva.


Isakin korvat on iiiiisot ja tooosi lupat...

...mutta kas tarvittaessa hän on näin valpas!

Isak kävi kokeilemassa paimennusta Sikka-Talun tilalla sisarusten kanssa. Saivat ipanat paimentaa isänsä Maximuksen kanssa. Isak osoitti vahvaa paimennusviettiä ja Maximuksen ihminen kertoipi meille, että Isak paimentaa kuten isänsä. Ts. Vahvasti silmällä ja pysäyttäminen on vahvasti sillä verissä. Oli aivan mahtava päivä ja upea kokemus!


Raution Sannan ottama kuva Isakista paimentamassa (tässä tapauksessa tosin sisaruksiaan-ei lampaita ;))

Mää pitkään toivoin, että saisin semmoisen olkapääkissan. Afi ei ole sellainen, vaikka kaikin puolin muuten ihanuus onkin. Vaan Lillana on juurikin sellainen! Lilliputti on ensinnäkin varsinainen sylimyyry, mutta olkapäällä se keikkuu aina silloin kun se ei ole Afin kanssa sykkyrällä tai minulla sylissä. Se on hurjan suloinen pikku kisu, aina kehrääväinen. Käytiin eilen sen kanssa eläinlääkärillä testeissä. Felvit, fivit, sieni, Pra ja napatyrättömyys-todistus. Nyt sit jännäillään. Pra:ta Lillan voin 25% tod.näköisyydellä kantaa, mutta sairas se ei voi olla. Toivotaan kuitenkin, ettei edes kanna!! :) Lillan käyttäytyi aivan käsittämättömän hyvin lääkärillä. Siltä suorastaan joutui kiskomaan karvaa (se on niin sileä ja hyväkuntoinen, ettei sitä liiemmin kiskomatta lähde) ja vertakin jouduttiin nuita testejä varten jos jonkin verrran valuttamaan. Pikkuisen surkeana sanoi, että sattuu. Mutta voi miten hienosti se käyttäytyikään. Heti kun kidutus oli ohi ja tassut hyi-aineista nuoltu, se kävi tutustumaan toimenpidepöytään ja kehräsi minun sitä siinä samalla silittäessä.

Lillan on niiiiin kaunis! <3

Lillanin pikkiriikkililliputti-projektikin on edistynyt niin paljon, että sulhoa on jo kosittu. Ja sulhon suunnassa ollaan myöntyväisiä. Mutta siitä enemmän sitten, kun nähdään että onko kohtalolla jotain nokan koputtamista näille suunnitelmille! ;) Mutta jos kaikki menee kuten tässä alustavasti toivotaan, niin pikkuisiä itämaisia on tiedossa ensi keväälle! <3

No sitten pitää vielä mainostaa, että Nomppu-poika on tätä kirjoittaessa käynyt neljissä kisoissa, suorittanut 8 agirataa ja tehnyt 5 radalla tulokset. Viimeisimmät kisat olivat Kotkassa muutama viikko sitten. Sieltä 2 vitosta (yksi rima ja toisella meinas kiertää kepeille väärältä puolelta, korjaamisesta tuli lisäksi pari sekkaa aikavirhettä) ja yksi 15. Nyt pidetään ehkä vähän kisataukoa. Jos vaikka jostain joskus irtoaisi meille treeniryhmä!! Olisi totisesti tarpeen semmoinen saada myös Noalle.

Noa- meidän harjakoiramme!

Tulevan syksyn aikana tiedossa on vielä jos sun sitä ja tätä. Mutta mainitakseni pari juttua, niin Noalla on ekat aikuisten oikeat näyttelyt 20.11 Jyväskylässä ja Lillanilla sen ekat näyttelyt 26.11.Turussa. Niitä odottaen ja hurjasti jännäten!!

Sitten vielä vähän kurjemmasta asiasta asiaa. Bennon sairaus taitaa sittenkin selvitä. Benin sisko on oli muutama viikko sitten laajoissa tutkimuksissa. Siellä selvisi jo kaikenlaista, mutta lähiaikoina pystyn ehkä päivittämään tänne oikeasti mistä oli kyse. Se tulee luultavasti olemaan hyvin surullinen päivitys! :(

Pieni/Iso muutos saattaa kyllä lauman kokoonpanossa vielä tapahtua. Kovasti olen päätäni vaivannut Tomon tulevaisuudella. Tomo on niin lutuinen pieni pupu-tyttö.


Tomo pieni murmelityttömme <3

Se sinällään varmaan pärjäisi yksinäänkin.. jos asuisi sellaisessa kodissa, missä jollakulla olisi sille tarjota lukuisia helliä hetkiä päivässä. Mä en pysty tarjoamaan sille puoliakaan siitä, mitä se mielestäni tarvitsisi. Toista kania en enää halua tähän laumaan sopeutumaan halua ottaa. Ja olenkin kovasti kahden vaiheilla josko pikkuiselle olisi etsittävä uusi koti. Sellainen missä ihanan pikkumurmelin olisi maailman parasta olla!

Mutta kaiken kaikkiaan pienessä punaisessa tuvassa voidaan hyvin ja ollaan onnellisia! :)

...ja surullista naamaa

2011-09-03T21:22:00.001+03:00

Yemi 18.10.2008-3.9.2011.

Yemi löytyi kuolleena häkistään. Aivan ennen aikojaan. Mikään ei viitannut huonoon vointiin tms. aiemmin. Äkkilähtö pienelle pojalle. :´C Voi YemYem-raukka, kumpa olisin voinut jotenkin auttaa.

Nyt on Tomo-pikkuinen yksin ja vailla kaltaistaan seuraa.

Pieni, keltainen luppapoikamme,
sinua jäätiin kaipaamaan...

Iloista naamaa

2011-09-03T21:16:00.000+03:00

Tänään oli Noan toiset agikisat. Otettiin tällä kertaa kaksi rataa. http://www.janakkalankoirakerho.net/?x103997=123318 .

Ja kas kummaa.. sieltähän tuli tulokset molemmista. Kieltoja tuli varsinkin pujottelusta. Mä pelkäsin niin kovasti, että se munaa sen pujottelun, että varmistin kauheasti ja liikaa. Olis pitänyt varmasti antaa sen vapaasti mennä. Mutta kyllä niihin täytyy vielä satsata. Sillä viisii, että lopputulos olisi se, että voin lähettää sen pujolle ja se tasan tietää mitä sen pitää silloin tehdä. Tylsäähän se olisi, jos ei olisi mitään mitä treenata.

Lieksassa seuraava yritys, jos ei tule mitään kurjuutta estämään. Eli pari viikkoa aikaa harjoitella pujoon edes lisää varmuutta tänhetkiseen verrattuna.

Isak oli mukana kisoissa ja menossa muutenkin. Se ei ollut moksikseenkaan. Ja varsinkin, kun oli leikkikaveri mukana. Dumf and Galwy Inisheer for Tronic <3 Kisojen jälkeen oli pentutreffit ja voi pojat, että nyt väsyttää.

Uusia perheenjäsenia ja muuta hauskaa

2011-08-29T01:49:00.002+03:00

Niin kuin otsikko kertoo, on laumamme laajentunut. Kauan odotettu ja monen mutkan kautta saatu pieni bordercollie-mies on täyttänyt tupamme toiminnalla ja arkemme naurulla ja "ai, ei saa"-huudoilla. ;) Kyseessä on Tronic Jax, lyhytkarvainen tricolour-poika tickedillä out of Felltop Maximus ja Rosmarinus Gin Dash. Benno jätti ammottavan aukon laumaamme ja olihan se sitten kysyttävä Pirjolta (http://kenneltronic.fi), josko hän voisi edes ajatella antaa minulle uutta pentua. Näimpä alkoi mielenkiintoinen matka tähän päivään. Ginda (Rosmarinus Gin Dash) on aivan mahtava <3. Olen ihaillut sitä siitä, kun sen ensi kerran näin. Se on valtaisan miellyttävä narttu! Sillä on upeat liikkeet (näkisittepä miten se loikkii ja juoksee!) ja arjessa se on ihanan uskollinen ja rauhallinen.

Maximukseen (http://castamir.blogit.fi/) pääsin tutustumaan, kun Pirjo vielä mietti josko siinä olisi Gindalle sopiva puoliso. Ja Max-man teki kyllä lähtemättömän vaikutuksen ihan heti ensi silmäyksestä. Kultaiset silmät katsoivat autosta tiukasti ja peräänantamattomasti. Ja tätä kohtaamishetkeä seuraava treenituokio Tokoa ja Agilitya vain paransi ensivaikutelmaa entisestään. Erittäin kovasti kuumuvan Mion jälkeen oli mahtava nähdä bordercollie, joka toimii täydellä draivilla tasaisesti, kiehumatta lainkaan yli.

Kun aika koitti, Ginda ja Maximus valloittivat toisensa saman tein ja pentuja päästiin odottelemaan kesäkuun alulle. Kovalla jännityksellä ja malttamattomuudella meni päiviä 60 ja risat. Sitten lopulta ja vihdoin tuli se päivä, jona Pirjo ilmoitti, että nyt vois lähteä tulemaan. Synnytys oli pitkä ja ei aivan mutkaton, mutta 11.6.11 launtaina syntyi Seitsemän oikein pennut. 4 tyttöä ja 3 poikaa. 5tricolouria ja 2 mvtä. 3 medium/pitkäkarvaista ja 4 lyhytkarvaista/sileää. Työnimiltään tytöt: Kymppi, Femma, 34 ja Ysi, pojat: Kasi, 13 ja 22.

Noh.. tässä kohtaa lienee hyvä sanoa, että etukäteen toivoin ruskeaa pentua. Se väri on vain niin <3 ja olin tietoinen, että tästä yhdistelmästä sellaista ei voisi oikeastaan tulla (tod.näk. taisi olla 1%). Ja olin päättänyt, että trikkiä en ottaisi. Sellainen kun kotona jo on. TS. ajatuksena oli että täysi mustavalkoinen koiruus tulisi, jos pennuista meille joku tulisi. Mutta yläkerta totisesti päätti toisin. Kaikki kolme poikaa olivat trikkejä. :D Yhteen niistä leimaannuin heti. Huutava, kauheasti touhottava uskomattomat merkit omaava poju, jolla oli täplä otsassa. Siihen, josta Pirjo totesi nauraen: "tämä on ihan kauhea". :D Mun mielestä se oli kauhean ihana.

Sitten alkoi uusi odotus. Kesän työt pitivät minut tehokkaasti pois pentulaatikon äärestä. Ja siinä sitten tuli puhelinhäiriköityä Pirjoa oikein olan takaa: mitä pennuille kuuluu, joko luonteista on jotain selvinnyt?! Samalla sain käydä valtaisat tunnekuohut ja myrskyt ja epäilyn hetket. Lähes tulkoon joka ilta meni kyynelehtien. Bennoa oli kauhea ikävä.. on yhäkin. Ja tuntui monesti siltä, että en voi ottaa pentua. Että en ole valmis.. etten enää koskaan pysty käymään sitä kaikkea läpi. Koko odotusaika oli aikamoista vuoristorataa. Enemmän epäilin kuin uskoin. Eikä muutamat ulkoiset asiat, kuten koiriin iskenyt kapi ja sen tuomat käytännön ongelmat auttaneet.

Lopulta tuli heinäkuun viimeinen lauantai ja pääsin 7-viikkoisia pentuja katsomaan. Vihdoin selvittämään, josko Kasi (vauhdikas täpläpää) tosiaan olisi mun pieni surunmurhaaja. Hurjasti sitä oli kehuttu ja toisaalta aika paljon riiviöksi haukuttu. Lukuisien Pirjon kanssa käytyjen keskustelujen perusteella minulle oli selvinnyt, että poju olisi just passeli meille. Aktiivinen, iloinen, taisteluhaluinen muttei dominoiva ja hermojakin sille tuli, vaikka hetken pahalta näytti. Nyt vihdoin pääsisin itse varmistamaan, että meillä synkkaisi. Olin kuintenkin nukkunut järjettömän huonosti yön ja aamulla tuntui aivan hirveältä. Oli aivan hilkulla, etten laittanut Pirjolle viestiä, että en tule. Että anti olla. Ja huono fiilis vain jatkui, kun pääsin perille. Päällimmäisenä tunteena oli hirveä pelko ja väsymys. Ja siihen päälle Kasin ensireaktio minuun oli väistöliike. Tuota ihmistä en ainakaan huomaa! Se oli kiinnostunut kaikesta muusta paitsi minusta. Ja suoraan sanottuna minusta alkoi tuntua vahvasti siltä, että tämä ei nyt ole tarkoitettu. UPEA pentu, mutta meillä ei mätsää. Kun toivo alkoi olla menetetty ja useampi tuntikin taisi vierähtää, Kasi-poika yhtäkkiä heräsi huomaamaan minut. Se alkoi kulkea mukanani ja nukkua jalkani päällä. Lopulta päätös tehtiin, eikä se sitten enää ollut vaikeata. Viikko vielä pistettiin odotuslistalle. Kunnes sunnuntaina 7.8.2011, minä kävin hakemassa Kasi-pojan kotiin. Silloin oli aamulla valtavan helpottunut ja iloinen olo. Ja samassa olotilassa olen saanut kuluneet kolme viikkoa viettää.

Nimen mietinnässä olin viettänyt tovin jos toisenkin. Mikään ei napannut. Halusin jotain yksinkertaista ja selkeää. Lopulta se iski. Kasi on toistepäin Isak. Isak tarkoittaa naurua ja sitä, joka nauraa. Kasi puolestaan numerona tarkoittaa uutta alkua. Pirjon antama virallinen nimi tuli olemaan Tronic Jax. Mielestäni mahtinimi. Jax=>hän, joka syrjäyttää. Just sellainen nopea, ytimekäs ja selkeä. Näimpä perheeseen tuli maailman kaunein bordercollie poika, joka syrjäyttää kaiken surun naurulla ja on samalla kaivattu uusi alku. En voi tarpeeksi kiittää Pirjoa <3 tästä mahdollisuudesta ja kokemuksista myös matkan varrella. Isak on ihana! <3

Noh.. tarkkasilmäinen ehkä huomasi, että otsakkeessa lukee perheenjäseniä monikossa. Näimpä.. ei yhtä ilman toista ja toista ilman kolmatta ja niin edespäin. Alkukesästä meille tuli nimittäin myös toinen ihana perheenjäsen. Pitkään harkittu ja lopulta toteutettu. Afi viihtyi niin erinomaisen hyvin ystäväni siamilaisen kanssa. Niiden touhuja pitkään seuranneena mieltäni vaivasi, josko se todella on niin, että nämä itämaiset lepakkokorvat lopulta aina ovat onnellisimpia kaltaisessaan seurassa. Mietin josko se ois otettava vielä yks kissapoju Afille kainaloiseksi. Seurailin kasvattajien sivuja ja itämaisia ja simskuja kovasti viime kesältä asti. Hautasin ajatuksen välillä ja otin sitten taas haudottavaksi. Lopulta rupesin harkitsemaan tytön ottoa. Itämaiset ovat niin upeita kissoja, että kaikilla pitäisi olla oma. :D ja se, että Afin pennuttamis-yritykset jäivät niin huono-onnisiksi kaiveli myös. Ja sitten se ajatus kypsyi. Päätin ottaa tytön. Ja vieläpä sellaisen tytön, jota olin jo pitkään seurannut. Mutta kas.. sehän olikin sitten juuri varattu. Rupesin harkitsemaan itämaistytön tuontia ulkomailta. Voisin tuoda samalla vähän uutta verta ja perustella muhinutta kasvatusintoani. Kyselin Englannin suunnalta ja Ruotsista. Lopulta löytyi mieluisa kasvattaja (http://chamytas.se/) ja erittäin mieluisa kissa. Chamytas Purple Rain.

Pitkään kirjoiteltiin Ingridin kanssa ja jokaisen mailin pohjalta itsevarmuus kasvoi. Täältä minä tytön haluan ja tästä kasvattajasta pidän. Pikkaisen oli mutkia matkassa, mutta melko helposti se tuonti lopulta kävi. Laivalla ja omalla autolla mentiin parin veljeni ja ystävän kanssa Etelä-Ruotsiin Chamytas-kissalaan. Ja käytiinpä sitten samalla Ruotsin suurimmassa eläinkaupassa. Sinne täytyy kyllä mennä uudestaankin! Esim. aivan mahtava leluvalikoima. :D Oli kyllä aivan mahtava reissu! Kiitos siitä kanssamatkalaisille!! <3 Itse kissala kissoineen oli valtavan ihana! Talo oli pienessä kylässä ja koti itsessään ihanan maalaisromanttinen. Ja ne kissat!! Miten kauniita ja ihmisläheisiä. Meihin aivan vieraisiin tulivat avoimesti tutustumaan ja kehräilemään. Erittäin hyvillä mielin lähti pieni kissatyttönen mukaamme. Reippaasti se matkasi meren yli ja autossakin vielä Turusta aina Sipooseen asti. Kotona se hyväksyttiin laumanjäseneksi heti. Ja se itse otti Afin kaverikseen ekana päivänä, Simkan toisena päivänä ja muutaman päivän päälle se jo hyväksyi koiratkin. Siitä tuli Lillan. Olin jo joskus kauan aiemmin naurahtanut ystävälleni, että jos joskus mulle tulis kissatyttö, sen nimeksi tulisi Lillan. No.. tämä tyttö on Ruotsista, se on pieni ja väriltään lila=> sen enempää hyviä syitä ei tuon nimenannolle tarvi varmaan keksiä. Lillan on varsinainen purrurrr-maskin eli oikea kehruukone. Se on kaunis, rohkea ja nopeasti sopeutuva, suloinen sylivaavi. Oikea mamman pikkukulta. <3 ;) Kiitos vielä isosti Ingridille luottamuksesta ja chäänssistä!

Noh, tulihan tässä sitten kevään ja kesän aikana käytyä kasvajan peruskurssilla ja haettua kasvattajanimi. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, keväällä 2012 syntyy itämaispentuja kasvattajanimen Fi*Benjin alle. Niitä innolla odotellessa! :)

Muutoinkin kuuluu ihan hyvää meidän pieneen punaiseen tupaan. Kodin remppa alkaa olla valmis. Ja on sanomattoman ihanaa asua maalla. Tämä on parasta mitä on! Just mun juttu. :)

Agilityn saralla ollaan treenailtu ihan mahottomasti ja sitten tehtiin se ihan ihmeellinenkin juttu. Korkattiin kisaura virallisesti. Käytiin Kotkassa Noan kanssa lauantaina 20.8. Tehokas hylly sieltä tuli. Noa otti kunnon listan kieltoja ja lopulta se sai muurin edessä puput pöksyyn ja karkas hetkeks radalta (kuva kun poju on saatu takaisin radalle ja se aivan hirveä muuri on jo takana). Radalle paluun jälkeen loppurata meni moitteettomasti. Eli ei mikään tyylikäs aloitus. Mutta toisaalta, mä tiedän miten taitava se on ja mihin se pystyy. Joten kisoja on tiedossa lisää. Nyt ollaan tehokkaasti yritettyä hakea itseluottamusta eri harjoitteluhalleista ja treenaamalla maxi-korkuisia esteitä. Ongelma on kuitenkin pohjimmiltaan se, että Noa vastikään tippui puomilta ja vähän aiemmin kevemmällä se sai keinutrauman. Nämä tekevät tehtävänsä, kun puhutaan herkästä koirasta. Kun se näkeekin puomin, se alkaa jo valmiiksi vähän hermoilla. Äänenkäytön suhteen on tapahtunut ihan hirveästi edistystä! Noan kanssa on jo tosi mukava liikkua treenipaikoilla ja siellä kisoissakin. Se malttaa paremmin ja osaa odotella ihan hiljaakin! :) Se on aivan erinomainen juttu.

Tokoilukin tuli alotettua Noan kanssa ja kaikenlaista muutakin on tiedossa. Näyttelyissä pitäisi käydä, jos ei muuten niin jalostuskäyttöä ajatellen.

Isakille on suunnitteilla jälkeä ja pentu-tokoa/agia. Sen kanssa touhutaan kyllä ihan mahdottomasti täällä kotona. Ja on ollut sellaista menoa ja meininkiä nämä kolme viikkoa että! Olen loman myötä käyttänyt kaiken aikani koiruuksien kanssa, ja Isak on päässyt jos sun sinne ja tänne harjoittelemaan sosiaalistumista. Pentutreffit muunmuassa ovat olleet mahtavia! Siitä kiitos kuuluu kaikille pentuetovereille ja kasvattajalle!

Josko tässä olisi nyt ne akuuteimmat uutiset! :D Laitetaas tähän vielä kuvat uusista vahvistuksistamme.

Lillan pieni Lilliputti

Isak-Iikki Piikki Iisakkilainen

Uusi ilme

2011-08-26T23:42:00.000+03:00

Niin paljon on tapahtunut, että oli aika uusia blogin ilme. Mutta hah.. Ilmeen uusiminen ei ollut ilmaista. Vanhat tekstit ovat nyt vähän osittain kummallisia. Kuvat miten sattuu ja näin päin pois. Noh.. jääkööt niin. Enemmän uutisia päivittelen kunhan saan uudet kotisivut valmiiksi ja tätäkin blogia muokattua vielä mieluisammaksi. PAAAAALJON uutisia kuitenkin tiedossa! :)

Tronic Okerben

2011-07-12T23:19:00.000+03:00

Koska näyttää siltä, että ei milloinkaan lähitulevaisuudessa tule Bennon sairaus selviämään laitan tähän blogiin kuvauksen Bennon oireista. Bennon sisaruksista (Tronic Catarua x Eyespy Othello - yhdistelmä) ainakin kolmella (Benno mukaan lukien) on ollut jonkinlaisia oireita. Bennolla oli pahimmat. Kaikki tiedustelut, mahdolliset kokemukset jostakin vastaavasta jne. otetaan vastaan((dondotin(miukulimaukuli) gmail.com)). Kaikki mikä auttaisi selvittämään tämän sairauden nimen ja ehkä estämään sen ilmenemisen tulevaisuudessa olisi tervetullutta.

Videoita, joista toivottavasti saa edes hienoisen käsityksen Bennon olemuksesta ja huonosta liikkeestä löytyy tuolta: http://dondotin.galleria.fi/kuvat/Bennon%20videot/

Ja Piiiiiitkä surullinen sepostus löytyy tästä:

Pikkupentu-Aika:

Benno kehittyi kasvattajan mukaan liikunnallisesti ehkä vähän jäljessä muihin pentuihin verrattuna. Benno oli muutaman ensimmäisen päivän iässä(muok. 18.7.2011) kuitenkin se, josta toinen kasvattaja laittoi blogiin, että: ” Värin lisäksi se on tällä hetkellä se, johon kiinnittää helposti huomiota, koska se kiipeilee ja vaeltelee ympäriinsä.”

Kävin ennen luovutusta sitä useamman kerran katsomassa. Ja ei siitä silloin huomannut mitään erityistä. Sitä me kasvattajan kanssa katseltiin, että se ei ravannut ollenkaan. Se joko käveli tai meni pupulaukalla. Mutta toisaalta niin pennut usein tekevät. Se ei silloin vielä herättänyt mitään huolta.

8vkoa- 3kk:

Benno oli valtavan helppo pentu. Se oppi käskyt ja arjen asiat normaalisti. Ainoa asia, johon kiinnitin toisinaan tällöin huomiota, oli se, että Bennolta tuntui puhti loppuvan jopa ihan lyhyillä korttelin kierto lenkeillä. Asia, jota en muista, että muilla koirillani olisi ollut pentunakaan. Että ne ei jaksais kävellä. Se rupesi siis vain hidastelemaan tai saattoi pysähdelläkin ilman mitään ilmeistä syytä. Sen olemuksesta tuli vaikutelma, että se ei vain jaksaisi. Mutta tämäkään ei ollut niin selvä oire, että siitä olisin mitään vielä ajatellut. Ajattelin vain, että se on pentu.. että se nyt ei vain jaksa ja etten ehkä muista vanhempien koirieni pentuaikaa niin hyvin. Jälkikäteen olen kuitenkin ajatellut, että se saattoi olla alkava oire siitä mikä sillä nyt ikinä olikin.

3kk-6kk

Kesällä matkustimme paljon pitkin poikin Suomea koirieni kanssa. Olen ollut töissä Metsähallituksella tutkijana kesät ja siihen sisältyy paljon metsäilyä. Toisin sanoen koirat saivat kulkea koko kesän vapaana metsässä ja uidakin paljon. Benno ei yhäkään käyttänyt liikkumiseen ravia. Se meni pääsääntöisesti aina pupulaukalla. Tällöin aloin jo hieman olla huolestunut. Bennolla oli tässä kohtaa jo valtavan vahvat ja suuret reisi- ja olkapään lihakset. Se näytti suoraan sanottuna ihan ”kaapilta”. Niska oli hurjan vahva ja jalat suhteessa vähän lyhyetkin ehkä. Se oli vähän kuin tankki. Vein Bennon ihan peruseläinlääkärille katsottavaksi. Eläinlääkäri sanoi tällöin, että joo, se kävelee kummasti, mutta ei sitä asiaa voi tarkemmin selvittää ennen kuin puolen vuoden iässä, kun voi ottaa välikuvat. Joten ei kun odottamaan puolen vuoden ikää. Noin 4kk:den iässä kuitenkin tuli ensimmäinen oire, josta lopulta tiesin että asiat oli oikeasti huonosti. Bennon takajalat alkoivat täristä aina kun se seisoi. Tällöin otin yhteyttä kasvattajaan huolestuneena. Rupesimme kasvattajan kanssa käymään läpi eri vaihtoehtoja ja mietimme, että mille asiantuntijalle meidän kannattaisi mennä Bennon kanssa. Ensiavuksi päätimme kokeilla saada Bennon kulkemaan myös ravilla ja syöttää sille magnesiumia, koska sen lihakset olivat niin jäykän oloiset. Benno oppi kulkemaan kyllä hihnassa ravillakin, mutta pupulaukka ei hävinnyt mihinkään. Olimme osteopaatille jonossa ja odotimme puolen vuoden ikää, jolloin olimme menossa Aistiin ortopedin tutkimuksiin.

Elokuussa maastotyöni loppui ja palasimme takaisin kaupunkimaastoon. Pari viikkoa maastotöiden loputtua, Bennon ollessa n. 6kk, Benno sai aamulenkillä hirveän näköisen tärinäkohtauksen. Se alkoi kävellä ensin valtavan jäykästi, niin kuin se ei olisi saanut raajaa liikutettua eteenpäin, ja sitten se jämähti, pysähtyi ja rupesi tärisemään. Kaikki lihakset värisivät. En muista otinko sen lopulta syliin vai ehtikö kohtaus loppua ennen kuin tein mitään, mutta muistan ajatelleeni, että nyt on mentävä eläinlääkäriin saman tein. Kohtaus meni kuitenkin nopeasti ohi. Sen jälkeen Benno palautui ja lenkki jatkui normaalisti. Meille oli tosiaan ortopediaika varattuna ja El.asema Aistin Mikael Morelius tutki Bennon.

Laitan tähän kopion mailista, jonka kirjoitin tuolloin kasvattajille. Siinä on aika hyvin kuvattu Bennon tuolloinen tila.

_________________________________

” Moikka!

Käytiin tänään Bennon kanssa ortopedilla niiden jalkojen vuoksi.

Bennon takajalathan on tärränneet nyt jonkin aikaa ja se on pahentunut siten, että välillä tärinä ulottuu koko koiraan. Se on kasvanut hitaasti mutta varmasti, painaa tällä erää 12.6kg. Myös sen rakenne on keventynyt vähäsen. Sille on tullut korkeutta ja pituutta, joten sen lihaksisto on nyt paremmin suhteessa sen koko kroppaan. Liikuntaa on vähennetty. Eli käydään muutaman kerran päivässä 15-30min lenkeillä, joilla se useimmiten kulkee vapaana. Ja lenkkien tahti on hyvin rauhallinen. Siirryttiin barffiin koko joukon kanssa viikko sitten ja hyvin on ruoka maittanut.

Olemukseltaan se on aivan sama iloinen pikku mieskin kuin tähän mennessä. Se oppii nopeasti uudet asiat ja tykkää tehdä.

Ja sitten tähän eläinlääkärikäyntiin. Eläinlääkäri kävi Bennon tunnustellen läpi ja katsoi sen liikeradat. Benno arasteli lonkkiin liittyvää tunnustelua ja lonkat muljahtivat/naksahtivat pahannäköisesti paikoiltaan, kun ortopedi niitä kokeili. Tämä eläinlääkäri oli kovasti huolissaan Bennon olemuksesta. Kyseli, että onko sillä minkäänlaisia kohtauksia kotona esim. syömisen jälkeen. (No ei ole.. pikemminkin ennen syömistä, kun pitää ajaa mokomat kissat pois ruokakupilta). Eläinlääkärin mielestä Benno ei vaikuttanut normaalilta pennulta. Se oli sen mielestä poissaoleva. Lisäksi Bennon alati ulkona roikkuva kieli kiinnitti ell huomion. (Johon minä kommentoin, että Benno EI ole niin vajaa miltä se näyttää (toinen korva pystyssä, toinen lurpassa, kieli ulkona)). Lonkkakuvien perusteella eläinlääkäri totesi saman minkä palpaationkin perusteella: lonkat ovat voimakkaasti löysät. Lisäksi reisiluiden asento oli hieman normaalista poikkeava. Ne olivat nivelkuoppiin nähden vähän liian suorassa kulmassa. Nivelkuoppa ja luiden päät näyttivät normaaleilta.

Eläinlääkäri totesi, että löysyydelle ei ole mitään tehtävissä, esim. leikkaus ei auta ja että lihaskunnon ylläpito on tässä tilanteessa luonnollisesti tärkeää. Mutta koska Benno on yhä kasvava, eläinlääkäri sanoi, että pientä muutosta tilaan voi vielä tulla. Liikuntakieltoa hän ei Bennolle laittanut, sen sijaan tavoitteelliset remmilenkit hän tuomitsi ja kaiken ylimääräisen urheilun. Ainoastaan pennuille ominaista liikuntaa siinä määrin mitä se itse haluaa liikkua.
Ainoa varsinainen hoito-ohje, jonka sain oli ruokavalion muutos pikimmiten takaisin nappulaan. No, näin sitten teen.

Eläinlääkäri sanoi, että seuraava askel tilanteen tutkimisessa on neurologi ja verinäytteet, jotta voidaan selvittää josko aineenvaihdunnassa tai hermostossa on jotain. Neurologi meillä on nyt sitten 15.9. Bennon tärinän aiheuttajaan ortopedi ei osannut sanoa muuta, kuin että voi olla neurologista tai aineenvaihdunnallista. Huono askellus kuitenkin ilmeisesti johtuu lonkista.

Mitä tämä kaikki tarkoittaa pitkällä tähtäimellä.. en tiedä. Surkeata yhtä kaikki! Ne muutaman kertaa mitä tässa aamulenkeillä Benno on lakannut hetkeksi kävelemästä, kun se näyttää menevän niin jumiin ja tärrää koko pentu.. on sydäntä kylmännyt. Ei kait se oikeasti voi mennä näin! Tai ne pari kertaa, kun minulla on ollut niin paljon tavaraa käsissä, että olen antanut sen kävellä rappuset itse.. ja joutunut kiireellä viemään tavarat ensin ja sitten hakemaan Bennon syliin, koska Bennon askel rappusissa on hyytynyt askel askeleelta. Se ei pysty hyppäämään sohvalle, se kiskoo itsensä sinne etujalkojen avulla. Nää viimeksi mainitut selittyy kyllä ehkä tuolla lonkkien löysyydellä. Mutta jumiutuuko sillä lihakset noiden lonkkien takia niin pahasti, että siitä seuraa tärinää...
Niin paljon kysymyksiä...
Toivottavasti kaikkiin löytyy vastaus! Ja toivottavasti jotain on oikeasti tehtävissä!!

Tällaisia surullisia uutisia.

Palailen asiaan kunhan ollaan käyty osteopaatilla ja siellä neurologilla. Ehkä sitten ollaan taas vähän viisaampia.”

7-11kk

No, emme me sitten menneetkään neurologille, koska osteopaatti Maaria Kaiperlan aika Bennolle oli ensin. Ja Maaria sanoi tietävänsä mistä on kyse, ja pystyvänsä hoitamaan sen. Itse en työmatkani vuoksi päässyt tuolle ekalle osteopaattikäynnille, mutta Bennon kasvattaja meni sinne Benin kanssa. Näin hän kirjoitti minulle ekasta kerrasta.

Hei!

Tänään siis olin Bennon kanssa eläinosteopaatti Maaria "Maare" Kaiperlan vastaanotolla. Hän tunnisti Bennon oireet heti ja sanoi, että on hoitanut pahempiakin vastaavia tapauksia ja kaikista on "normikoira" saatu aikaiseksi. Ei ehkä agilityn maailmanmestareita, mutta koiria kuitenkin ;).

Maare puhui paljon ja käytti välillä vahvasti ammattisanastoa, mutta näin minä ymmärsin tämänpäiväiset:

Bennolla on ristiluu (tai joku risti-) jumiutunut. Ristin pitäisi säädellä selkäydinnesteen kulkua, mutta se siis Bennolla vain yhdessä asennossa eli ristin normaali liikkuminen puuttui. Bennon oudon liikkumisen aiheuttaa Maaren mukaan väärä toiminta, ei rakenteellinen vika. Sen hän toisti useamman kerran. Lonkat kuulemma hyvät, mutta löysänoloiset, ei nivelrikkoa. Takajalkojen luut eivät ole kasvaneet oikeassa tahdissa - paljon eroa luiden pituuksissa, jolloin niillä liikkuminen ei voi olla normaalinnäköistä. Myös etupäässä samaa selkäydinnesteen huonoa liikkuvuutta. Voi olla, että myös niveliä pois paikoiltaan, mutta hän ei tällä kertaa niihin puuttunut. Nivelet saattavat mennä itsestäänkin oikeille paikoilleen, kun saamme takapään luut oikeanmittaisiksi.

Hän epäili heti, että joku ulkopuolinen trauma on aiheuttanut tämän. Hän sai vahvistusta epäilylleen, koska lonkka on kokonaisuudessaan toispuoleinen. Isoimmaksi aiheuttajaksi hän nimesi pitkittyneen synnytyksen, mutta sanoi, että siihen on helppo takertua ja näin pitkän ajan jälkeen ei pysty sanomaan mistä tämä varmasti johtuu.

Tänään aloitettiin hoitokuuri, jolla olisi tarkoituksena saada risti liikkumaan ja luihin sisälle ravintoa/happea, jotta ne pääsisivät kasvamaan normaaleiksi. Maare käsitteli myös Bennon päätä ja sai virtauksiakin tuntumaan sormien alla ;) Hoito tapahtui siis käsillä painelemalla ja "rapsuttelemalla" koiraa. Hän ei käytä klassista osteopatiaa, vaan kraniaaliosteopatiaa.

Nyt Benno saa juoksennella vapaana metsässä ja se olisi kohtuumäärin suotavaakin. C-vitamiinia tulisi lisätä nyt ruokaan joka päivä. Myös homeopaattisia lääkkeitä otetaan käyttöön tukihoitona, mutta niitä emme vielä saaneet. Ja penturuokaa kannattaisi antaa ruuaksi. Pieniä määriä myös raakaruokaa saa antaa, mutta pääasiallinen ruoka olisi hyvä olla pentunappula. Nyt ensimmäisen hoidon jälkeen Benno saattaa olla väsynyt, mutta myös todella pirteä.

___________________________________________________________________________

Tässä kohtaa toiveet olivat korkealla, sillä ensimmäisen osteopaattikäynnin jälkeen Benno voi noin viikon verran paremmin. Sen jälkeen jatkoimme osteopaatilla käyntejä ensin vähän harvemmin sitten viikottain. Mutta käynneistä ei ollut tuon ensimmäisen kerran jälkeen mitään mainittavaa hyötyä. Ainoa positiivinen muutos Bennon tilassa oli se, että sen tärinä loppui. Mutta kun sen tärinä loppui, se lakkasi liikkumasta. Eli lenkeistä tuli pikku hiljaa mahdottomuus. Sillä käveltyään muutamasta kymmenestä metristä pariin sataan metriä, sen kävely muuttui hirveän näköiseksi. Se käveli ikään kuin sillä olisi ollut hädät housuissa, sellaisessa kykkivässä asennossa. Se pysähteli, kävi aina makaamaan, eikä seissyt kuin pienen hetken, jos oli pakko. Tähän vaikutti myös jonkin verran säät. Syksyn edetessä tuli pakkasaamuja, ne olivat pääsääntöisesti aina vähän hankalampia kuin ne plussan puolella aamut.

Tällöin myös tulivat ensimmäiset oireet syömisen kanssa. Vaikka kuinka liotin sen kuivaraksuja, se alkoi aina syötyään oksentaa. Lopulta näytti, että se ei saanut ruokaa ollenkaan alas, vaan se näytti siltä kuin se tukehtuisi ruokaan. Ruoka jäi jumiin heti nielun jälkeen, ruokamassa oli sormin tunnettavissa sen kurkussa. Tällöin siirryin Bennon kanssa barffiin, koska halusin kokeilla josko se saisi soseutettua liha/kasvista paremmin nieltyä. Barffiin siirtyminen auttoi alkuun. Sillä ei taas ollut mitään ongelmia syömisen kanssa. Pikku hiljaa niitä alkoi kuitenkin esiintyä uudestaan. Huomasin, että en voinut antaa sille enää nakkeja koulutusmakupaloina, tai niiden piti olla aivan pienen pieniä ripauksen kokoisia paloja. Muuten ne jäivät kurkkuun kiinni ja se sai sellaisen tukehtumiskohtaukselta näkyvän kohtauksen. Näissä kohtauksissa sen ilme paistoi hirveätä tuskaa ja se ulahteli. Rupesin olemaan valtavan tarkka siinä mitä Bennolle annoin. Kaiken piti olla huollella setvittyä. Ruoassa ei saanut olla mitään paakkuja! Ja jos kaikesta varovaisuudesta huolimatta Benno sai kohtauksen, annoin sille ruokaöljyä sellaisenaan. Se auttoi onneksi aina! Loppua kohti kuitenkin kaikki vatvominen muuttui turhaksi ja oksentelu alkoi olla melkein päivittäistä.

Sen liikkuminen muuttui yhä vaikeammaksi. Alkuun sisätiloissa sen liikkumisessa ei ollut ongelmaa. Eli liikkuminen tuotti sille vaikeutta vain ulkona. Sohvalle se ei yhäkään päässyt ja jos se rappusiin omaehtoisesti meni, se askelsi joitakin askeleita melko normaalisti, kunnes muuttui joka askeleella pikkaisen jäykemmäksi ja lopulta jumahti. Se saattoi jumahtaa ihan niinkin, että sillä yksi takajalka oli ilmassa. Eli ikään kuin jäätyi kesken liikkeen.

Siinä vaiheessa kun Bennon liike ensimmäisiä kertoja alkoi näyttää siltä kökkimiseltä, mä aloin kantaa sitä lenkeillä. Aina vähän aikaa, että se rentoutui siinä sylissä ja sitten se pystyi taas etenemään vähän aikaa melko normaalisti.

Pikku hiljaa sen liikkumisen vaikeudet tulivat myös oven sisälle. Eli ylösnousut, istuminen, askeleiden ottaminen..

Huomattavaa oli se, että se ei seissyt lainkaan, jos sen ei jostain syystä ollut pakko. Se kävi aina maate. Ja makuullakin se oli niin, että meni kyljelleen. Eli myös pää maata vasten. Se nosti pään vain jos se oli johonkin reagoimiseen välttämätöntä. Se ei myöskään istunut kuin lyhyitä tovia.

Bennon ominaispiirteisiin/kummallisuuksiin kuului myös vino alaleuka, jossa toinen alakulmuri sojoitti ulospäin. Lisäksi sillä oli aina kieli ulkona. Oli sitten kylmä/kuuma. Myös nukkuessa sillä oli kieli ulkona. Sen kieli näytti muutenkin aina vähän liian isolta sen suuhun. Bennolla oli myös vähän omalaatuinen tapa haukkua. Se saattoi ihan vain muuten vain pitää sellaista terävähköä häf häf häf tyyppistä ääntelyä.

Niin ja se oli n. 9kk vanha ennen kuin se oppi sisäsiistiksi. Eli se oli tosi hidas sen suhteen. Sitten kun se oppi, se oli kyllä kunnolla sisäsiisti.

Kun Benno oli n. 9kk aloin etsiä muita hoitokeinoja kuin osteopatia. Sillä aloin menettää toivoni sen suhteen, ja Bennon oireet olivat niin kovia, etten halunnut turhan toivon takia sitä kiduttaa. Sain selville, että toisin kuin Morelius oli sanonut, niitä lonkkia voisi sittenkin leikata. Menimme Turkuun koirakissaklinikalle, jossa ell Tarja Forelius tutki Bennon ja otti siitä kuvat. Tarja myöskin epäili, että kyseessä voisi olla jotain hermostollista. TPO leikkausta ei voinut Bennolle kuitenkaan voitu tehdä, sillä Jan Räihältä (Espoon el.sairaala) saadun konsultaation perusteella Bennolle oli tullut jo nivelrikkoa. Tällöin Bennolle ainoa mahdollinen leikkaus olisi ollut tekonivelleikkaus. Mutta sitäkään eläinlääkärit eivät suositelleet, koska Bennolla oli myös muita oireita kuin lonkkavika.

Kun eläinlääkärit olivat antaneet vaihtoehtonsa. Halusin saada toisen mielipiteen vielä osteopaatilta. Soitin Leena Piiralle, sillä luottamukseni oli Maare Kaiperlan menetelmiin oli tässä kohtaa rapissut. Sen puhelun jälkeen tiesin, että on aika luopua toivosta.

Koko elämänsä ajan Benno oli kaikista vaivoistaan huolimatta valtavan positiivinen, iloinen heppu. Se leikki mielellään (ilmeisesti adrenaliinin avulla se jaksoi kuitenkin leikkiessä liikkua), tykkäsi valtavasti ihmisistä ja oli mukana kaikessa mitä tehtiin.

Bennon oireet vielä tiivistettynä:

Vaikea lonkkanivelten löysyys, luusto kuitenkin normaali (malja+reisiluiden päät)
Syömisen ongelmat, oksentelu
Vino alaleuka, hammas
Liikkumisen vaikeus, kaikilla mahdollisilla tavoilla/pupuloikka
Alati roikkuva kieli
Alkuvaiheen tärinä
Epänormaalin isot lihakset, tosin loppua kohden ne rupesivat kyllä vähän pienenemään
Hidas sisäsiisteys

Bennon ruumiinavausraportti ei antanut mitään oleellista tietoa. Ja ainoa toivomme tällä hetkellä taudin ratkeamista ajatellen, on että jostain löytyy joku joka tietää mistä oikeasti on kyse tai että löytyy muita tautia sairastavia. Koirageeni-tutkimuksen puolesta tarvittaisiin lisää aineistoa (verinäyte) kaikilta mahdollisilta sukulaisilta ja muilta ko. sairautta sairastavilta.

Useiden eläinlääkäreiden kanssa asiasta keskusteltuani vahvimmin on kuitenkin syytä epäillä jotain perinnöllistä lihas- tai hermostollista sairautta!

Ja tähän lopuksi haluan sanoa Kiitos molemmille Bennon kasvattajille! He olivat mukana koko matkan ajan. Sain heiltä paljon tukea ja apua päätöksiin! <3

Tuloksia!

2011-05-15T15:15:00.000+03:00

Nonnis.. nyt on Noalta peilattu silmät ja käyty polvet, lonkat ja kyynärät läpi. Silmissä on lievä CRD, joka oli melkein peittynyt. Mutta sen tiesin jo pentupeilauksistakin. Lonkkia jännitin niin maan mahdottomasti, mutta heti kun näin kuvat edessäni tiesin, että ei paha. Reisiluunpäät olivat kauniisti maljoissaan, ne olivat hyvän muotoiset ja se seikka.. se mikä teki niistä B:t, oli lonkkamaljojen koko. Ne on vähän isohkot reisiluunpäihin verrattuna, joten siellä oli pikkasen enemmän tilaa kuin olisi tarvinnut olla. Kyynärät ja polvet olivat moitteettomat. Eli Noa on ok!! Ja minä Noan emännän roolissa nyt enemmän kuin ok! :D

No jos pilkkuja ruvetaan viilaamaan, niin Noa on tällä hetkellä vielä vähän tokkurainen ja sen oloinen, että sen on kurja olla. Lääkärin määräyksestä tänään otetaan ihan iisisti (me ihmiset tosin katsotaan Suomi-Ruotsi-matsi tänään ja ei sitten ihan iisisti otetakaan), ja huomenna pitäis olla jo normi koira.

Viikonloppuun ehti kuitenkin ex tempore mahtua muutakin kuin lekurilla juoksua. Päästiin nimittäin viime hetken peruutuspaikalla paimennusta kokeilemaan. Mion kanssa käytiin kaksi kertaa lampailla! Tiesin että Miolla on paimennusviettiä, ja totisesti sitä sillä on. Mio lähti oikein hyvin tekemään sitä mitä piti. Kohtuullisen rauhallisesti se teki töitä, eikä esim. harjoittanut "lampaiden räjäyttämistä". Eka rundi lampailla meni mielestäni oikein hyvin. Toisella rundilla mä rupesin kontrolloimaan ja antamaan käskyjä liikaa. Jos vielä lampaille päästään, täytyy antaa Mion tehdä ja keskittyä rauhassa, eikä liikaa kontrolloida pojua. Paremmin se kaiketi tietää miten paimennetaan! :D

Piikkejä

2011-05-10T20:00:00.001+03:00

Käytiin eilen koko lauma piikillä. Mie luovutin työtervatarkkia varten pari tuubia verta ja sain palkaksi kunnon mustelman. Pistäjä totes, että taitaa tehdä vähän kipeää, kun huomas että onnistui puhkasemaan suonen. Mjoo.. teki se, mutta ehkä mää selviän ;).
Karvasemmat lauman jäsenet puolestaan saivat rokotukset niskaan. Eläinlääkäri kuunteli samalla kaikkien keuhkot ja syämmet. Noan kohdalla se totes.. että ei oo ennen noin hidasta sykettä koiralla kuullut. Ja kysyi, että mitä me harrastetaan. Noh.. Mion kohdalla mä aloin jo itsekin huolestua, kun ell kuunteli niin kauan. Pelästyin jo, että nyt siellä on jotain oikeasti vialla. Heh.. siellä mitään vikaa.. Eläinlääkäri puuskahti, että kerrassaan.. jos Nompulla oli hidas pulssi niin Miolla vasta hidas onkin! Hyväkuntoisia poikia siis. Talven hiihdot ja kesien metsissä juoksut pitää syämmen kunnossa.

Näinhän ne kesän reissut on aloitettu. Viimeiset kolme viikonloppua on mennyt maastossa ja vielä yks keikka olis edessä tälle kuulle. Rankkaa, kun vapaapäivät ovat vähissä. Mutta aurinko, lämpö, vehreys, luonto.. kyllä ne pikkuhiljaa sulattavat pitkän talven jäljet minustakin. Koirilla on ainakin ihan mahdottoman kivaa. Saadaan mennä remmittömillä lenkeillä koko ajan. Ja remmilenkeistä on tullut sellaista eksotiikkaa, jota on joskus hauska mennä toteuttamaan vaikkapa Helsinkiin. Maalla asuminen on niin sitä parasta! :)

Treenailtu ollaan kovasti. Agilityä molempien kanssa ja Noan kanssa Tokoakin tavoitteellisesti. Kesällä tuskin saadaan tuloksia aikaiseksi reissujen vuoksi.. mutta josko elokuussa ehtisi?! (Elokuu saattaa tosin tuoda muassaan ihan uusia tuulia). Tälle vuodelle suunnitelmissa ehdottomasti Noalle ekat viralliset aksa-kisat ja vähintään yhdet näyttelyt.

Mutta ennen aksa-kisailua selvitetään Noan lonkkatilanne. Varsinainen tulosviikko pitäis olla, kun sunnuntaina mennään lonkkakuviin ja maanantaina mä saan tietää, mitä veri kertoo minun terveyden tilasta.

Olen kovasti miettinyt, että mitä sitten jos Nompun lonkat ei olisikaan sitä parasta priimaa. Sydämessäni kummittelee synkät ajatukset huonoista lonkista. Ja olen tullut siihen lopputulokseen, että jos Noan lonkat tulee heikompana kuin C niin en sen kanssa ala kilpailemaan agilityssä. Tiedän, että se ei sinällään ole este. Ettei se agility niinkään lonkkia rasita. Mutta se rasittaa kroppaa muuten. Ja jos se kuluu jostain muualta, niin lopputuloksena voi olla koira, jolla on sekä huonot lonkat, että rasitusvammaa agilityn takia. Ei näin! En halua ottaa sitä riskiä. Niinpä jännään hurjasti, että mitä sieltä tulee. Ihan jo tietty siksikin, että tässä tähdätään Nompun suhteen jalostuskelpoisuuteenkin. Se kun on niin hiano miäs.. Että kelpais tulla maailmaan joskus pikku nomparelleja. ;) Sunnuntaina tiedetään enemmän.. Siihen asti peukutetaan kovasti!

Vuosipäivä

2011-04-22T14:01:00.000+03:00

Reilu vuosi sitten elettiin näissä tunnelmissa: http://pojancoltiaiset.blogspot.com/2010/04/jotain-pienta-ja-punaista.html

Nyt kun on päivää vaille vuosi kulunut siitä, kun pieni punainen astui kotiovestamme sisään, on varmasti aika päivittää blogikin ajantasalle. Sopivasti Pitkänä Perjantaina.
Sillä tunnelmat ovat koko tämän vuoden olleet tällaiset:
http://okerben.blogspot.com/.

Bennolla oli toistaiseksi vielä tuntematon sairaus. Viime syksy kului surullisissa merkeissä, kun Bennon kunto tasaisesti heikkeni. Sillä oli lopulta vakavia ongelmia liikkumisessa, erittäin löysät lonkat ja sen oli vaikea syödä. Kun Joulun tienoilla kävi selväksi, että mitään sen auttamiseksi ei ollut tehtävissä, jouduin tekemään päätöksistä kaikkein vaikeimman. Ei ole sanoja, millä kertoa miten kipeää tekee luopua jostain niin rakkaasta.

Bennon sairautta tutkitaan tällä hetkellä perinnöllisenä lihassairautena, mutta mitään varmuutta sairaudesta ei vielä ole. Ja voi olla, että se ei koskaan selviä.

BenBen.. mulla on sua hirveä ikävä...................................

Kohti Uutta Uljasta Vuotta 2011

2010-12-30T14:26:00.001+02:00

Tässä vähän kuvaterveisiä meidän mökistä.. Jouluaaton ja Joulun ajan tunnelmia.

Simkasimsimsimsalabim ja Nomparelli taustalla.

Bortsukasa. <3

Pieni punainen pirpana ja muuttosekamelskaa.

Kolme koiraa ja ROTTA! :D

Karvakuonot saivat joululahjaksi reunallisen koiranpedin. Sen suosio on ollut suuri. Sitä käyttävät niin koirat kuin kissatkin ja pupusetkin ovat siellä pyörähtäneet. :) Kerrankin onnistunut lahja! :D

Nää kaks on kuin kaks marjaa. Leikkiivät, telmiivät, syövät, touhuavat YHDESSÄ. Ei riitasointuja vaikka ovatkin luonteeltaan melko erilaisia. Ihana pari.

Vuoden vimppoja päiviä viedään..

2010-12-22T23:51:00.001+02:00

Kovasti ja paljon on tapahtunut kuluneen vuoden aikana. Välillä niin kovasti, että on tehnyt kovasti myös kipeää. Mutta laitellaan tähän nyt kuulumisista parhain vuoden viimeisiä päiviä kun viedään..

Meidän lauma muutti Sipooseen, pieneen punaiseen "stuugaan". Lauma sai ison oman pihan ja paulen vapautta kesät/talvet. Mummon mökkimme oli kantovedellä ja ulkoweskillä varustettu, pieni tupa. Syksyn myötä sisään (ja ulos) on saatu vesi (toistaiseksi vain kylmä) ja alakerta valmiiksi. Eli keittiö sekä oh ovat nyt asumiskelpoiset. Yläkerta eli makkari/th ja kylpyhuone ovat vielä työn alla. Tänään eristeltiin yläpohjaa ja Joulun jälkeen jatketaan eristyksillä ja pikkuhiljaa kylppärin laatoituksella. Tammikuun loppuun mennessä pitäisi (jos suunnitelmia on uskominen) sisärempan olla melko valmis. Eli vielä kuukauden verran hyväksikäytetään ystävyyssuhteita (suihkutukset kaiffareilla) ja juostaan pikapikaa parinkympin pakkasilla ulkohuussissa.

Täytyykin yrittää napata huomenna aamusella vähän kuvia laumasta uudessa kodissa.. valosan aikaan. Niin voisin tänne laittaa. Kamerasta ei juuri nyt löydy mitään tuoretta.. Kuvausinspiraatio ja aika on ollut kuivissa, kun projekteja, töitä ja rakennushommia on ollut kiusaksi asti. ;)

Takana pitkä kuuma kesä

2010-08-10T23:17:00.000+03:00

...ja vaikka mitä häppeninkiä. Kesä vilahti töitä tehden. Kotona taidettiin nukkua peräti 5 yötä koko kesänä. Eli reissua pukkas.

Sen enempiä en tähän maailman aikaan kesästä latele, teen sen myöhemmin ja kuvien kera. Tähän väliin täytyy kuitenkin mainostaa sitä, mitä tänään 10.8.2010 tapahtui. Nimittäin Noa kävi nappasemassa luonnetestistä 140 pistettä ja laukausvarman! Ihan jees Colatsuksi. :) Tson niin hiano! Tuomareina olivat Tarja Matsuoi ja Anne Juppi.

Testi meni oikeastaan melko lailla oletetulla tavalla. Mää tunnen mun koirani niiiiiin hyvin. :D Nu juu.. Suuria yllätyksiä ei ollut, eikä tullut, mutta silti erittäin mielenkiintoinen ja kannattava kokemus! Noa oli muuten tän päivän ainoa laukausvarma, muut menivät laukauskokemattomalla läpi. Eli hieno homma sekin!! Mutta NuuNuu onkin sellainen, että uutena vuonna se voi olla vieressä, kun sytyttää raketin. Eli ei voisi olla paukkuvarmempi. Ja se jos mikä on hieno homma, kun puhutaan colliesta. Siitä SUURET kiitokset kasvattajalle Erätupaan. Mää totisesti sain mitä tahdoin, kun Nompun sain.

Noa oli erittäin vilkas. No totisesti se on tullut huomattua arkielämässäkin. Hieman rauhaton. Tämä yhdistettynä tuohon vilkkauteen ja hieman pehmeään, tekee Noasta joskus pikkaisen rasittavan. Mutta koska se on (erittäin) hyväntahtoinen, luoksepäästävä ja avoin, niin se on pääasiassa aina ihana! :D

Tässä tämä tarkempi pöytäkirja:
Toimintakyky: kohtuullinen +1
Terävyys:Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua +1
Puolustushalu: Pieni +1
Taisteluhalu: Kohtuullinen +2
Hermorakenne: Hieman rauhaton +1
Tempperamentti: Erittäin vilkas +1
Kovuus: Hieman pehmeä +1
Luoksepäästävyys: Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin +3
Laukauspelottomuus: Laukausvarma

Ja videota löytyypi täältä (Copyt on kuvaajalla; Raksu K:lla, jolle vielä ISO KIITOS kuvaamisesta!)
Pimeä huone (tietenkin!) sekä paukku-testi jäi kuvaamatta, kun loppui kammusta muisti. Mutta muuten tuossa on melko kattavasti testi nähtävissä.

Osa1
Osa2
Osa3
Osa4
Osa5

Väsyttää

2010-06-01T23:00:00.000+03:00

Olis vaikka mitä päivitettävää. Paljon on tapahtunut ja kivaakin on ehtinyt olla. Eilen tuli tehtyä 23h työpäivä. Aloitin eilen maastokeikalla Valtimossa kuuden jälkeen aamulla ja ennen kuin sain (aamu kuudelta tän vuorokauden puolella) painaa pään tyynyyn oli ajettuja kilometrejä kertynyt reilut 1100 ja työtunteja maastossa reilusti. Yhden tunnin verran käväisin sängyssä ja sitten kouluun opettajan hommiin. Niissä hommissa vedetään vielä lauantaille ja sitten maasto voittaa. Metsään hävitään koirien kanssa koko kesäksi.

Nurmes-Lieksa-akselilla tuli vettä ja paljon.. :/

No.. mikäs pointti tuossa nyt sitten oli.. No se, että kiire on ollut huikea. Viikot koululla ja viikonloput maastossa. Melkein joka arki-illalle jotain koiratreeniä. Telkkaria ei ole muutamaan viikkoon avattu lainkaan ja tietokonettakin lähinnä vain työn vuoksi. Eli väsyttää. ;) Mutta kyllä se tästä taas helpottaa.

Koirien kanssa on mennyt oikein mukavasti. Mion kanssa on käyty flyballaamassa. Se tekee sitä hommaa niiiiiin täysillä. Täytyypi palkata joku joskus kuvaamaan sinne. Treenikamu sanoi, että se iskee niin täysillä siihen lautaan, että siinä joutuu tekee töitä, ettei kaadu itsekin. :D No, sellainen Mio on. Sit ku tehdään ni tehdään kans.

Noa on niiiiiiin komea. Kunhan tässä ehtisi asiaan perehtyä,
niin näyttelyt-näyttelyt.. täältä tulemme.

Koirat on nauttinut tuosta maastoilusta. Niille tuntuu riittävän maastopäivinä virikettä ihan siinä, että me ollaan vaan ulkona, vapaana, koko ajan ja että ne saa olla mun kanssa. Frisbeen kopitusta olen treenaillut näiden isompien kanssa vaihtelevalla menestyksellä. Tykkäävät kyllä kovasti. Eräs pieni käy sitten välillä ottamassa (aivan.. ottamassa.. kävelee sinne isojen kundien keskelle ja ottaa suuhunsa sen frisbeen jolloin isommat vain simppelisti päästää irti) frisbeen ja ei sitä sitten hevillä annakaan takaisin.

Minä mitään sellaista kyllä tee, ku oon kiltti ja ihana aina vain...

Meidän pieni on saanut jo lukuisia lempinimiä kuten arvata saattaa. Mainittakoon niistä pari: Punainen kIRPPU eli Pirppu ja Red Devil, sillä pikku riiviön tuholista sisältää jo ainakin tusinan pykäliä ;D. Tänään se oli autossa tunkeutunut kauppakassiin ja tyhjentänyt creme bonjour-rasian. Saas nähdä onko huomenna vatsanpuruja.

Mun pikku touhu-ipana. lovee lovee lovee. Huom.. paimenen elkeet!

Mulla oli nyt tässä viimeisimmässä reissussa mukana myös kissat. Saivat kanssa totutella autoiluun pidemmän kaavan mukaan ja taukopaikoilla ulkoiluun. Hyvin meni. Afia pänni alkumatkasta ihan hirveästi, mutta sitten kun se hyväksy asian, loppumatka meni hyvin. Lue: hiljaisesti. Siamilainen rääkymässä korvan juuressa.. huoh.. nyt tiedän mitä se voi olla, kun se ei ole kivaa. :D Muuten ei voi kuin kehua poikia. Hyvin ovat voineet ja ihania ovat.

Simka kävi luopumassa perhekalleuksistaan, jotka ell mukaan olivat köhöm.. isot. Noh.. niin on Simkakin. Sim toipui kauheudesta todella nopiasti ja leikkauskin oli sujunut aivan nappiin. yksinkertainen operaatiohan se kyllä onkin. Afi oli tosiaan samalla keikalla mukana testeissä ja nyt se on todettu terveeksi. Ihailivat siellä Afia koko ell-asema. :D Sen safiirisilmiä ja luonnetta. Simka nyt ei luonnollisesti hirveästi unilääketuiterissa edustanut. ;)
Tsaash nährä että milloin Afi pääsee ensimmäisen kerran riiulle. Pian kaiketi. :) Jännää.

Komea kastraattikollimme.

Mutta koska mua yhäkin väsyttää ja huomenna on kaivariin picnikille oppilaiden ja BENNOn kanssa-päivä.. niin mää en tän enempää tähän laarittele.

Laitan tähän muutaman kuvan ja useamman Afista, kun jo aikaa sitten niitä lupailin laittaa. Kuviahan olis vaikka kui.. mut kattoo ny milloin sitä kerkiää katsella niitä läpi.

Aivan adorable Afi.

Jatkoa seuraa.......

Ekat agi-kisat!!!

2010-05-20T00:38:00.000+03:00

Oi, mikä kiire meillä onkaan ollut. Ollaan maastoiltu ja tehty töitä töitä töitä ja töitä. Ja kovasti ollaan treenailtu ja puuhailtu. Mutta koska kello on kauheasti ja pitäis ehtiä nukkua ennen huomisia töitä. Niin ihan pikainen päivitys tähän väliin.

Noam ja minä ollaan nyt startattu meidän ensimmäisissä agility-kisoissa. HSKH:n epävirallisissa Ojanko cup:seissa. Tuomarina Matti Levanto. Kisat alkoivat klo 18.00 medeillä jatkuivat mineillä ja vasta n. 21.00 päästiin me kehiin. Odottelua oli siis riittämiin, aurinko paahti täydeltä terältä ja Noalla oli kovasti kärsivällisyyden kanssa ongelmia. Siinä se tarvitsee kyllä yyberisti treeniä.

Mutta sitten itse asiaan. Hyllythän sieltä tuli. Vaan ei ollenkaan huonot hyllyt. Meidän ekoiks kisoiks, joissa kaikki olis voinut mennä päin honkia, tää oli loisto suoritus. Itse jännäsin lähinnä sitä, että pystynkö muistaan rataa ja Noan suhteen kaikki olisi varmaan ollut mahdollista. Mutta yksikään kauhuskenaario ei toteutunut. Rata oli itseasiassa melko helppo mielestäni. Tehtiin siis sama rata kahteen kertaan. Molemmissa napattiin hyllyt heti alusta. Ensimmäisellä radalla toiselle hypylle mennessä Nomppu lähti ohittamaan estettä, kutsuin sen takaisin ja pistin suorittamaan uudestaan ko. esteen, niin poika juoksi päin sitä estettä. :D Putos rima Noan pääosumasta. Toinen virhe tulikin sitten A:n jälkeisen hypyn kiertämisestä. Näitä kahta mokaa lukuunottamatta, meni hyvin. Toisella radalla tehtiin sama alkumogailu. Eli Noa sinkos ensimmäisen hypyn jälkeen suoraan A:lle ja juoksi siis kakkos hypyn ohi. Loppurata meni yhtä pudotusta lukuun ottamatta nappiin. Huomasin tosin siinä tehdessä toista rataa, että jätkä oli jo aivan rätti. Ei askel selkeästi enää kantanut.

Se oli vähän mietinnän alla, että miksi se niin järjestelmällisesti molemmilla kerroilla skippasi sen toisen hypyn. Vaihtoehdot on monet. Meidän viikkotreeneissä Noa hyppii vain mini korkeudella olevia esteitä. Suurin osa treenikumppaneista kun on minejä ja halli on sen verran pieni. Mielessä kävi, josko tämä kakkos este tuli niin nopeasti ykkösen perään, että tuolla korkeudella oleva este oli sitten Nompun mielestä liian pian. Noh.. mene ja tiedä. Treeniä siis tarvitaan vielä paaaaljon. Mutta loppusaldona: :) kivaa oli, TAHTOO LISÄÄ, PALJON TÄTÄ LISÄÄ. Täytyy saada keinu ja kepit täydellisesti haltuun ja sitten virallisiin.

Ystäväni oli mukana tsemppaamassa ja kuvaamassa, joten videotakin on molemmista radoista. Hassua nähdä itsensä tekemässä ohjausliikkeitä. Käsi sojossa. :D Näistäkin oppii.. omista mokista ja missä vois tehdä jotain paremmin. Se on omaks iloks todettava, että en hirveämmin jännittänyt. Odotin vain, että pääsen tekee rataa. Ainoa asia missä jännitys ehkä tuli ilmi, oli tuo alku. Jos ei olis jännänny olis varmaan pystynyt paremmin itse keskittyä ohjaamisen varmistamiseen. Siihen, että Noa olis pysynyt käsituntumalla ja mennyt sen toisenkin esteen kunnialla.

Tässä nämä videot:
RATA1.
http://www.youtube.com/watch?v=s5ACEoGZ8rE&feature=youtube_gdata
RATA2.
http://www.youtube.com/watch?v=k753nZZlaRU&feature=youtube_gdata

Huomenna onkin sitten taas agilityakatemialla treenit ja päästään tekee täysmittaista rataa hurrrjassa häiriössä hiekkapohjalla taasen.

Flyball-treeneissä käytiin muuten tiistai-iltana Mion kanssa heti Noan agiharkkojen jälkeen. Ne olikin tän vuoden ekat flyball-treenit (kynnen takia jouduttiin tosiaan jättää muutamat treenit väliin). Tähän kohtaan pitäis huutaa, että WUUHUUUU! Miolle tauko oli tehnyt tosi gutaa. Se paloi halusta(ei sillä etteikö aina ennenkin :D), kun se huomasi mitä se pääsee tekemään. Se teki täysmittaista rataa virheettä ja mielettömällä vauhdilla. Se oli kuin tykki. Ja vitsit miten hienosti se käyttäytyi siellä muutenkin. Kun olin itse pitämässä flyball-masiinaa toiselle treenikaverille, jätin Mion kentän laidalle. Ja mitä se tekee.. se kävi vain maate, oli hiljaa ja odotti. Että mä olin ylpeä. Se osaa tuon rauhoittumisen taidon. Sitä samaa pitäis kyl jotenkin saada Noallekin.

Bennolle kuuluu myöskin oikein hyvää. Sille on tiedossa kaikenlaista häslinkiä myös. Ensi viikolle on vuokrattu agihalli kavereiden kesken. Tällöin poju pääsee seuraamaan muiden menoa ja kokeileen itsekin. Ja sitten tänään kävi ilmi, että mää pääsen/joudun ;) kaivariin oppilaiden picnic-valvojaksi parin viikon kuluttua keskiviikkona. Mää otan Bennon mukaan. Se saa siinä totutella erilaisiin julkisiin kulkuneuvoihin sekä pariin sataan yläasteikäiseen nuoreen. :) Hieno sosiaalistamisen mahdollisuus.

Mutta koska kello lyö jo puolta kahta.. ja mul on täys päivä tiedos huomennakin töitä ja treeniä.. niin nyt meen nugguu.. ylpeänä ja iloisena koiruuksistani! :)

Benno 11vko

2010-05-15T19:35:00.000+03:00

Siis miten tää aika menee näin nopeasti? :D Benno mukamas vasta tuli ja nyt se on ollut meillä jo peräti 3viikkoa ja 1 päivän. Punnasin huvin vuoksi 11 viikkois painon: ruhtinaalliset 6,4kg. Eli hidasta, mutta varmaa kasvua on tapahtunut. Kyllä se vielä on semmoinen palleroinen, mutta kasvu näkyy mahan ja maan välisessä etäisyydessä. Eli jalat on kasvaneet korkeutta.

Käytiin tosiaan eläinlääkärillä eilen. Benno käyttäytyi loistavan hienosti!! Se ei osoittanut mitään jännittämisen merkkejä. Päinvastoin kävi tutkimassa koko aseman itsekseen. Ja sillä välin kun Mioon piikitettin rabiekset pikku poitsu kävi kaatamassa roskiksen. :D
Helsinkiläismaastoja ja kaupunkielämää ollaan käyty pojun kanssa ihmettelemässä. Mutta vielä ei olla ihan keskustan hulinoihin ehditty. Tosi hienosti se suhtautuu uusiin tilanteisiin. Ollaan harrastettu sitä, että mennään johonkin turvalliseen paikkaan istumaan ja katsellaan siitä ihmisten, pyörien ja autojen menoa. Benno makailee jossain lähettyvillä, saattaa välillä käydä moikkaamassa minua ja sitten haistelemassa ympäristöä. Mutta mitään se ei ole säikähdellyt ja se osaa hienosti rauhoittua ihan vain katselemaan ympäristöä.

Itse rokotukseen Benno ei reagoinut mitenkään. Istui vain ja katsoi minua silmiin. <3 Se on niin ihana pieni mies!

Hyviä uutisia saatiin eläinlääkäristä Mion suhteen. Kynsi-kammotus on nyt niin hyvässä kunnossa, että tossu saatiin laittaa eläkkeelle. Ollaan nyt nautittu hienoista keleistä ja viuhahdettu ulos ilman tossua. IIIIIHANAA! :) Siinä olikin aina operaatio jalan paketoiminen ja tossuttaminen ennen lenkkiä.

Huonoja uutisia puolestaan saatiin Bennon suhteen siinä, että eläinlääkäri ei löytänyt kuin yhden kiveksen. :( Mä oon kyl ollut tuntevinani niitä kaksi. Mutta ehkä se lääkäritäti kuitenkin oli Bennosta sen verran jännä, että tapahtui "plup"-ilmiö. ;D Noh.. toivotaan parasta, että ilmaantuisi toinenkin ajan myötä. Aikaahan tässä vielä kuitenkin on.

Niin.. kävin miekin sitten siellä lääkärissä eilen.. (ei tarvinnut edes kaveria lainata ääneksi, kun yksityiselle saa ajan varattua netissä.. WoW). Vielä pitää jatkaa 5 päivää hiljaisella linjalla. Lääkäritäti sanoi, että neitin pitää nyt harrastaa mykkäkoulua lääkärin määräyksestä. Lääkkeitäkin sain muutaman kymmenen euron edestä. Ja niitä popsiessa on röörit sen verran auenneet, että tänään pystyi sanomaan hyyyyvin hentoisella äänellä Bennolle "Hieno poika", kun se teki hienosti hätänsä ulkona. :D Jippii.. ehkä ensi viikolla olen taas äänekäs!

Kissoille on varattu aika viikon kuluttua perjantaiksi. Eli Simkasta tulee 21. päivä kastraatti. Käytinkin sen äsken ulkona, kun se aika selväelkeisesti on sitä tässä vaatinut.. ulos pääsyä. Partsilla tykkäävät olla molemmat kovasti.

Huomenna lähdetäänkin sitten kevään ensimmäisiin maastohommiin. Tän tauteilun vuoksi vähän lykkääntyneet alkuperäisistä aikatauluista maastoilut. Mutta nyt on yleiskunto jo sen verran pätevä, ettei maastoilulle ole estettä. Ja ääntähän siellä ei onneksi tarvi. Pääsee pojat kirmaamaan vapaana korpeen. Mä pääsen laukoo kameralla. Ja vihdoin vesilintuja bongaan. Kivaa. :)

Nyt täytyis tarkistella kevään viimeiset kokeet, antaa oppilaille numerot ja siivota. Onhan tuota pölyä tuottamassa (kuten veljeni lohkaisi) kaksi collia, yksi colli-ee ja kaksi bee-collia. :D Ihania ovat yhtäkaikki.

Vaikka mitä...

2010-05-13T23:37:00.000+03:00

Mun pikku hirmulisko kurittaa mun pikkuista veljeä <3

Tiedättekö mikä on kauheata?! Se, kun menettää jotain itselle tärkeätä, jotain mitä ei ole tajunnut omaavansa. Mulla on ollut inho räkätauti nyt muutaman viikkoa. Äitienpäivän iltana rupes tuntuu siltä, että nyt se lähtee. Ja sehän lähti. Maanantaina ei tullut enää pihaustakaan. Tiistaina pois töistä. Keskiviikko-- yhäkin hiljaista. Torstai.. no, nyt pihisee sentään vähäsen. Kyse on siis äänestä, mun rakkaasta, mulle niin tärkeästä äänestä. Olen ollut kohta siis viikon mykkä. Ja kas kummaa.. olen huomannut kuluneen viikon aikana, että käytän ääntäni paljon. Usein. Ja vaikka minkälaisissa tilanteissa. Olen huomannut sen siksi, että elettyäni viikon ilman, olen törmännyt erilaisiin haasteisiin, joista osan olen saanut ratkaistua... osaa en.

Iiik.. tota katsetta. Kuolettavan söpö, vai mitä?! :D

Ensinnäkin.. miten kutsua koiria metsässä ilman ääntä? Miten ohjastaa koiria lenkillä ilman ääntä? Miten kehua koiria ilman ääntä? Miten saada koirien huomio ilman ääntä? Miten vastata puhelimeen ilman ääntä? Miten soittaa tärkeitä työpuheluita ilman ääntä? Miten tilata itselle lääkäri ilman ääntä? Miten teettää temppuja koirille ilman ääntä ja käskysanoja? Miten opettaa oppilaita ilman ääntä? Miten harrastaa sosiaalisia kanssakäymisiä ilman ääntä?

Noh.. sosiaaliset kanssakäymiset-- niitä ei tällä viikolla ole ollut. Mykkänä ei pysty juttelee, vain kuuntelee. Ja on ahdistavaa, kun ei voi kommentoida tai ottaa osaa keskusteluun. Agility jäi väliin tällä viikolla. Ok. kyllä koiraa voi ohjata ilman ääntä, mutta on siinä monia tilanteita missä ääni on tarpeen. Koirien huomion saamiseksi rupesin tamppaamaan jalalla maata. Se toimii. Ne kääntyy silloin lenkillä katsomaan mua, jolloin voin antaa niille käsimerkeillä lisää ohjeistusta. Sen sijaan vapaana metsässä oloa ei voi harrastaa. Nimimerkillä kokemusta tuli. Milläs huudat "paikka".. kun tuskin pystyt edes kuiskaamaan. Muutaman tärkeää puhelua hoidettiin kaverivoimin. Lääkäriaikaa ei vielä varattu. Mutta jos ei mene ohi.. niin sitten kyllä (kaverivoimin). Koirien kehumista olen yrittänyt harrastaa ilmeillä ja silittelyllä.

Vanhempien partsilla on aika jännää.

Ja kyllä vain.. opeteltiin Bennon kanssa antamaan tassua, ilman että mää sanoin sanaakaan. Son fiksu mies. Kun se oli kaksi kertaa vahingossa antanut tassun minulle. Kolmannella kerralla se jo tiesi mitä pitää tehdä, kun laitan nyrkin sen eteen.

Pikku-Pirpana touhuaa.

Noan kanssa on treenailtu hiljaa olemista ja kärsivällisyyttä. Tänään käytettiin siihen paljon aikaa aamulenkillä. Ajatuksena tämä.. mitään kivaa ei tapahdu ennen kuin osataan odottaa maltillisesti ja hiljaa. Ja onnistuihan se. Noa oli lopulta hiljaa kaikissa kepin heiton vaiheissa. Se oli hiljaa myös silloin, kun sen piti odottaa vuoroa, kun tein Mion kanssa tokoa. Se oli hiljaa myös siinä kohtaa, kun palkkasin Mion kepillä. Tässä vaiheessahan se yleensä hajoaisi pöksyihinsä... "kääk kääk.. Miks Mio saa leikkii mut mä en!" Yesh!! Tätä treeniä täytyy kyllä tehdä sen kanssa ja paljon.

Mion jalka voi koko ajan paremmin. Kynsi on kamalan muhkurainen ja ruma. Mutta voidaan jo puhua kynnestä! :)

Tänään meillä on eläinlääkäri klo 8.30. Mennään päivittämään Mion rabies ja Bennolle mennään hakemaan ensimmäiset rokotukset. Täytyykin sitten kysäistä eläinlääkäriltä Mion kynnen tilasta, että kuinka kauan sitä pitää vielä suojella.

Meillä oli viime vloppu oikein yyber action viikonloppu. Oltiin koko vloppu menossa. Aloitettiin lauantaina Tuusulan metsissä pitkällä lenkillä ja makkarajäljillä. Tehtiin tosi helpot jäljet pitkän talven jäljiltä. Benno sai tehdä nyt ensimmäiset jälkensä. Kovasti oli poitsuille jäljen teko mieleen. Bennohan käyttää nenäänsä tosi paljon jo muutenkin. Enemmän kuin Mio ja Noa tuon ikäisenä. Joten ajattelin, että se saattais pitää jäljestä. Ja jo vain. Siinä se meni jälkiä kuin isotkin. Tein sille kaksi helppoa ja lyhyttä jälkeä.. ajatuksella sillä ettei noin pieneltä voi vielä paljoa odottaa.. Ja vielä mitä! Sehän teki huolellista nenätyötä häntä heiluen ja valtaisalla pitkäjänteisyydellä. Lopulta annoin sen tehdä yhden isoille poitsuille tarkoitetun jäljenkin. Ja menestyipä poika sielläkin. :) Mulla on pari videotakin jäljeltä. Tosin tuo Bennon video on siltä tosi lyhyeltä aloitusjäljeltä. Mutta näkee siinäkin vähän miten tarkkaa työtä poitsu tekee.

Otettiinpahan sitten kaveruksista ja ystäväni cavalierista Artusta yhteiskuva. Toisen kuvan copyt on RK:lla.

Yhteiskuvan saaminen näin monesta palikasta vaati ennakkotyötä.

Mutta kärsivällisyydellä saatiin kuva, jossa kaikki ovat a. paikalla, b. paikallaan, c. silmät auki, d. kielet suun sisällä, e. katse suurinpiirtein kameraan. :D

Noh.. kun jäljet oli saatu pussiin, mentiin Helsinkiin ja vietettiin yö siellä kaiffarin luona. Äitienpäivän aamuna käytiin nappaamassa velipojat kyytiin ja ajeltiin Porvooseen vanhempien luokse. Käytiin sukuloimassa vanhainkodissa Bennon kanssa ja vielä illan päätteeksi sedän luona Porvoon kirkon kupeessa.

Beni ja Porvoon kirkko.

Sai siinä Benno totisesti edustaa ja kovasti se oli kaikkien mieleen! Ihan loppuviimeksi käytiin vielä isojen poikien kanssa vetäseen pikaiset agitreenit Porvoonjoen varrella sijaitsevalla treenikentällä. Esteet on säänpieksemät, mutta sai siinä irtoamista ja ohjausta vähän treenata. Hyvin meni! Huomaa tosin, että Noa on treenannut agia enemmän. Se irtoaa tosi hienosti ja kestää takaaleikkaukset kuin mies. Mioa pitää ohjata lähempää.

Tarkoitus oli tällä viikolla viedä koko lauma treenaamaan agia meidän vuokrahalliin... vaan jäi nyt tämän äänettömyyden vuoksi väliin. Olis päässyt Bennokin kokeilemaan putkea yms. Mutta se siirtyypi nyt varmaan viikolla etiäppäin.

Kissakuulumisia:

Kissatappelu.

Afia on kyselty jalostukseen. Ja näinpä se taitaa olla, että sen pallosia ei vielä leikata poikkeen. Sen sijaan Simkalle olen ajatellut tilata leikkuriajan tänään, kun eläinlääkäriin mennään. Jos vaikka ensi viikolle sais ajat, niin vois viedä molemmat poitsut samalla iskulla. Toisen testeihin, joista selviää sen siitoskelpoisuus ja toisen mukkelit pois-operaatioon.

Poitsut, joiden päänmenoksi suunnitellaan vaikka mitä.

Nonnis.. tässähän sitä asiaa taas oli.

Kuulumisia ja kuvia

2010-05-03T20:07:00.001+03:00

Nonnis.. tässähän tää on aika mennyt kuin siivillä poitsujen kanssa leikkiessä ja touhutessa. Eipä tässä mitään kummempaa ole sattunut. Uudet perheenjäsenet on nyt selvästi sisäänajettu. Kissat että leikkivät keskenään myös nukkuvat ja harrastavat pitkiä, yhteisiä pesutuokioita.

Koirat tulevat hienosti toimeen keskenään. Noa ja Benno ovat leikkikumppaneita niin vetoleikeissä, juokse mun perässä- leikeissä kuin maataan selällään ja hamuillaan suulla ja painitaan-leikeissäkin. :D Noa on hauska leikkisetä Benin mielestä.

Benito on kokenut jos jonkinmoisia jänniäkin hetkiä tässä kuluneen reilun viikon aikana. Ollaan kuunneltu räyhääviä koiria, oltu kyläilemässä ja meillä on ollut jos jonkinmoisia vieraita. Käytiin muuten Tronicillakin vielä sanomassa pentu-siskolle ja veljelle hei hei ennen kuin sitten vappuna muuttivat nekin uuteen kotiin. Ja jos sieltä jotain jäi päällimmäiseksi mieleen, niin Mion !kummallinen kiintymys! talon poika-bortsuun Morrisiin. Mikä siellä Mion päässä kaihertaa? Tarjolla olisi ollut narttukin. :D Mio on yyber täydellinen koira kaikin puolin muuten, mutta suhteet toisiin koiriin sillä ei todella ole kohdallaan?

Kaikkein mielenkiintoisin suhde meidän taloudessa on kuitenkin Afilla ja Bennolla. Benno alkupäivinä astui Afia useita kertoja. Nyttemmin astumiset on jääneet ja kehiin on astunut leikkikuviot. Välillä näyttää siltä, että ei Afi millään voi pitää tuollaisesta meiningistä, mutta sitten se tarkoituksella kuitenkin menee Bennon luokse ja heittäytyy sen alle leikkimään. Noh.. kaipa se itse tietää mistä se pitää? Ihanan kärsivällinen se kuitenkin Bennon suhteen on.

Pistinpä vaihteeksi punnaten kundit. Tällaisia painoja tuli öökkösjärjestyksessä:
Afi: 3,7kg
Benno: 5,3kg
Mio: 18,6kg
Noa: 26,0kg
Simka: 5,3kg

Terveysuutisista hyvää päivää: Mion kynsi voi ailahtelevasti. Sanonta: "Ja kaikki meni hyvin kunnes..." osuu toistuvasti hyvin Mion kynnen tilaan. :/
Ostin sille sellaisen suojasaappaan. Se olikin sen verran hankalaa, että piti käydä useammassa e.kaupassa toteamassa, että Mion tassu osuu juuri kokojen väliin. Toinen koko on liian pieni ja toinen liian iso. Noh.. Isohan se oli ostettava ja sinne täytyy sitten laittaa ideaalisiteellä kunnon toppaukset, että pysyy saapas päällä. Noh.. saapas pysyy päällä ja tekee onneksi tehtävänsä. Mutta ei niin hyvin, että Mion kanssa mitään liian vauhdikasta voisi tehdä. Sekin tuli kantapään kautta koettua. Kynsi oli nimittäin taas vaihteeksi parempaan päin, kun ajattelin sitten, että täsähän vois mennä vaikka vähän riehuu metsään ja päästelees höyryi, ku ollaan niin iisisti otettu. Eikö mitä.. tassu oli aivan verinen, kun kotona siteet taasen purin. :( Nyt ollaan opittu ja tehty vain remmilenkkiä. Kumpa se paranisi pian.. tuntuu niiiiiiin pahalta, kun ei voi antaa sen toteuttaa itseään. Tynnyriä ei sentäs ole enää ollut tarpeen pitää. Yksi ikävä pois pelistä sentään.

Muuten meillä voidaan hyvin ja harmonia on keskuudessamme. :D

Videoleita touhuista näkeepi tuolta:
Tässä vähän yhteistreeniä lauman kanssa. Ei tehdä sinällään mitään tähdellistä, kunhan pyöritään. Silloin kun tosissaan opetellaan.. tehdään se toki häiriöttä (ts. muut odottelee sohvalla omaa vuoroaan).
http://www.youtube.com/watch?v=glKgCIWmSSg

Tässä yks juttu mikä ollaan täs joku aika sitten opeteltu miimun ja noomun kanssa.
http://www.youtube.com/watch?v=I7po5IxhS6I

Ja tässä sitä köh köh-meininkiä. Mun pieni pöver-män ja aina kärsivällinen Afi ;)
http://www.youtube.com/watch?v=BLNsh9zijk4

Uusia kuvia kissoista löytyypi tuolta: http://dondotin.galleria.fi/kuvat/Kissat/
Ja Bennosta muutamia löytyypi tuolta: http://dondotin.galleria.fi/kuvat/Benno/Bennon%20kasvukuvia/

Action Sunday

2010-04-25T23:49:00.001+03:00

Meidän pieni punainen tasamanian tuholainen on IIIHANA. Ensimmäinen tihutyö voidaan listata. Tapahtui tänään kyläreissulla. Tihutyö #1. Velipojan nettipiuhan rei'itys. :D

Pojassa on muuten potkua. Se ei turhia pehmoile ja on sen jo useampaan kertaan isoille pojuille näyttänyt. Tässä on ollut varsinainen kyläily ja menopäivä ja poitsu on pirteästi ja mitään pelkäämättä touhunnut koko päivän. Että mä ootan innolla mitä kaikkea me vielä päästään tekemään. Kun tietää, että tossa pojussa on ytyä ihan varmasti kaikkeen ja se on ihanan itsevarma ja itsenäinen.

Hauskahko yksityiskohta karvaisen perheemme elämästä lienee se, kun Bennolle sattuu vahinko tänne sisälle. Tällöin Afi on ensimmäisenä paikalla ja hurjasti touhottaen se yrittää peittää viereisillä sanomalehdillä vahinkoa ja kuultavissa on seuraavat ajatukset: Hei camoon voisko joku opettaa tolle uudelle tulokkaalle missä vessa on?!

Eräänlaisen liikenneonnettomuuden uhri. ;)

PetExpossa meni hyvin. Feel-X kissat menestyivät. Siitä voinee lukea pian tuolta--> http://www.stelmos.vuodatus.net/
Ja ystäväni kanit kääpiöluppa Esme ja oma kasvattini hermeliiniluppa Aiko menestyivät erittäin hyvin PET-näyttelyissä. Aiko sai 93p (pientä miinusta karvanlähdöstä), mikä on siis tosi hyvin. Ja mikä minut kasvattajana tekee erittäin iloiseksi.. Aiko sai KUMA:n (kunniamaininnan) käsiteltävyydestä. :) Jippei. Ne pentululluttelutunnit vuoden takaa olivat tosiaankin sen arvoisia.

Aiko.

Esmepä meni sitten olemaan paras baby-naaras 95:llä pisteellä ja koko näyttelyn 120:stä kanista toiseksi paras ansaiten siten PPK2:sen. Onnea sinne puppeloille vielä!

Esme.

Suuria ja pieniä asioita

2010-04-24T21:59:00.000+03:00

Uusi perheenjäsen on sävysävyyn emännän vaatekomeron kanssa. :)

Perjantai tuli ja vaihtui lauantaiksi. Nyt talomme on vallannut pieni punainen poika. :) Se on ollut niin tohinoissa kaikista uusista kavereistaan, että vasta nyt se sammahti. Yhdet päikkärit sentään malttoi ottaa päivällä. Ollaan rampattu ulkona, mutta hyytävän kylmä kun on niin eipä siellä hirveän pitkiä tovia kyllä olla vietetty pienen paljasmassun kanssa.

Tännekö mä nyt sit muutin?

Tässä alkutunnelmat:

Tavattiin ulkona metsässä ekan kerran koiruuksien kanssa. Avustajina toimi ystävä ja veli. Kiitos heille vielä! :) Oikea ensitapaaminen sujui mainiosti. Moikattiin iloisesti toinen toisiamme ja jatkettiin siitä yhdessä kotio.

Kotona sitten odottivat kissat. Kissojen kanssa kävikin sitten päinvastoin kuin mitä olin ajatellut. (Kuka ottaa kissoista selvää :D). Afi suhtautuu nimittäin pentuseen tosi avoimesti. Benno puolestaan on aivan ihastunut Afiin. Kipittää pikku tassusillaan sen perässä ja meinaa yrittää painia sen kanssa samaan malliin kuin sisaruspentujen kanssa. Afi ei oikein välillä tiedä, että miten päin olisi. Mutta tosi nätisti se on suhtautunut pennun välillä rajuihinkin leikkiyrityksiin. Näyttää itseasiassa välillä siltä, että Afi voisi ryhtyä sen kanssa leikkimäänkin, mutta toistaiseksi leikkiyritykset ovat kaatuneet kielivaikeuksiin. :) Ja tässä siis kissa, joka EI ole nähnyt koiraa ennen kuin tuli tähän taloon.

Simka onkin sitten perheessä ainoa, jolle pennun tulo on ollut vaikea pala. Ja se on näistä kissoista se, joka tykkää mennä nimenomaan koirien kanssa. Sen voi ottaa mukaan lenkillekin koirien kanssa, koska se menee pitkälti niiden tahdissa ja mukana terhakkaasti häntä pystyssä. (Käytiinkin tuossa muuten pari päivää sitten yhteislenkillä. Se on hauskaa miten päät ohiajavissa autoissa kääntyy. Voin oikein kuulla miten siellä raksuttaa 1 koira, 2 koiraa, 3 koiraa... eiku.. oliko se kissa? :D)
Noh.. Simka on lähinnä murjottanut jossain pennun ulottumattomissa ja jos pentu erehtyy haahuilemaan liian lähelle, niin alkaa kuulua armotonta mouruamista ja välillä vähän sähinääkin. Noh.. Benno on sen verran fiksu jäpikkä, ettei se kyllä pahemmin Simkan kiusoiksi kulkeudu. Ja ei sillä, uskon että tämäkin parivaljakko löytää yhteisen sävelen, kunhan arki asettuu ja hajuerot tasaantuu.

Isot koirat suhtautuu Bentuun juuri niin kuin arvelinkin. Noa on luottokoira. Se on kaikkien kaveri. Benno saa roikkua Noan villoista ja kävellä päältä. Näillä on ollut leikkielkeitäkin. Kiskottu samaa lelua. Eilen Noa kiskoi narua tapporavistuksella ja tiukasti. Mutta tänään on ilmeisesti huomannut, että vastus on vielä pieni kun vetovoima on kummasti hävinnyt ;). Ja tänään se antoi Bennon voittaa välillä ihan tarkoituksella. :D

Mio suhtautuu viileämmin, samalla tavalla kuin kaikkiin muihinkin talon karvaisiin asukkeihin. Ihan hauskoja ja mielenkiintoisia, kunhan eivät tule häiritsemään päiväunia. Mutta Mio tekee oman tilan tarpeensa nätisti selväksi. Pienesti murahtamalla, ja Benno uskoo senkin hienosti. Benno muuten idolisoi selkeästi Mioa. Suhtautuu Mioon selkeästi eri tavalla kuin Noaan. Perässä mennään ihailevalla meiningillä.

Miolla muuten onkin sitten pieni haaveri kestettävänään. Sillä tuli lenkillä haava toiseen takatassuun sillä seurauksella, että siltä lähti kynsi. Nyt on Mio-mies antibiooteilla ja kipulääkityksellä. Joutuu käyttämään kauluria, silloin kun en ole vahtimassa, ettei se nuole tassua. Ja ulkona tassu pitää suojata. Suhteellisen hankalaa muuten yrittää kehittää veden kestäviä ratkaisuja, jotka A. kestäisivät kulutuksen B. pysyisivät jalassa. Lisäksi kynnetöntä tynkää pitää huuhdella muutaman kertaa päivässä ja dessata. Kipeä on, sen näkee Mion ilmeestä ja olemuksesta. Eikä siinä.. Flyball olis alkanut ensi tiistaina ja ollaan jo korkattu canicross-kausi tältä kesältä muutamalla lenkillä. Nää vauhtiharrastukset, joissa kynteen saattaisi tulla rasitetta on nyt tauolla. Eläinlääkärin mukaan sitten kun tynkään alkaa muodostua sarveista menee vielä bouttiarallaa kuukausi ennen kuin se on taas kestävää. Eli reilun kuukauden verran pitää varoa sitä ainakin. :( :(
Benno (epä)onnistui tänään tallaamaan juuri sille tassulle, ja siinä kohtaa tuli kyllä Mion suunnalta vähän enemmän sanomista. :( Toivottavasti paranis mahdollisimman pikaisesti. Meillä kun alkaa noi maastoilutkin toukokuun tokalla viikonlopulla.

Miohan ei sitten yhtään ole kaulurista onnellinen. Ei se mitään sano tai tee, kun mokoman sille laittaa, mutta se ilme. :/ Jotkut muut taas perheessä ovat sitä mieltä, että aivan mahtava vekotin tuo on! Siitä on riittänyt iloa ja touhua. Toisen suru, toisen ilo.

Naksuteltiin tänään. Ja Bennokin sai tutustua naksutteluun juuston maistelun muodossa. Nyt se näyttää järsivän tuolla olkkarin puolella kenkää. :D

Huomenna menen pikaisesti käväisemään PetExpossa. Lupasin mennä kuvailemaan kissanäyttelyihin Feel-X-kissoja ja vielä mielenkiintoisempaa: mennä tsekkaan miten pieni pupupoika siellä pet-näyttelyissä pärjää. Nimittäin oma kasvattini. :D

Että sellaisia kuulumisia tällä kertaa. :)

Viimeisiä viedään...

2010-04-18T23:40:00.000+03:00

5 päivää vielä.. nyt vois aloittaa vaikka virallisen countdownin. :) Benno tulee perjantaina. Jännittää, mutta vain sillai mukavalla tavalla. Käytiin tänään velipoikien kanssa pentuja katsomassa ja ihailemassa. Että ne on itsenäisen oloisia pentuja. Ottavat hyvin kontaktia ihmiseen, mutta lähtevät varsin pelottomasti pidemmällekin taipaleelle metsässä aivan yksin. Tässä muutama maistiainen, mutta lisää kuvasatoa löytyy galleriasta. Lievän Benno- painotteisia kuvia (köh köh), mutta galleriassa tosiaan muistakin. Jäljellähän oli enää kolme pentua, ja kumman hiljaiselta se meno tuntui verrattuna viiden vipellykseen.

Muutamia hurrrrjastelu-kuvia. Pieniä petoeläimiä. :)

Mutakuonojen taistelu.

Ja pikkuisen söpistelyä a'la Benno. :)

Kissojen yhteiselo on käynnistynyt oikein kunnolla viime aikoina. Riehuvat välillä niin että kolina käy. :D Ja tässä vähän maistiaisia siitä, miten meillä yhteiselo muuten sujuu.

Kuin kissa ja koira.. vai mitens se meni?!

Agilityn saralla semmoisia kuulumisia, että käytiin tosiaan kokeilemassa hiekkapohjaisella kentällä agia. Ja oli kyllä erilaista! Ensin hermoiltiin yhdessä Noan kanssa sitä melua (useita ryhmiä samaan aikaan), kun koko ajan joku haukkui jossain (Noa kyllä avitti omalta osaltaan siinä metelin luonnissa), ja pöhköiltiin sitten eka rata oikein kunnolla. "Ai mikä este, ai missä este, nyt meni kyl hermot, mää lähren ny..." Mut tokalle radalle rauhoituttiin. Kun startattiin rata, kaikki muu jäi ulkopuolelle ja molemmat keskittyi pelkästään rataan. Ja sitten se menikin täysin nappiin, samoin kuin kaikki muutkin radat. Täysmittaista rataa ei vielä tehty vaan pitäydyttiin möllimittaisessa. Itseasiassa, kunhan pari viimeistä estettä saadaan kunnolla haltuun (keinu ja kepit) niin voidaan ruveta harkitsemaan kisoja. Mutta sitä ennen pitkä, kuuma (toivottavasti) kesä täynnä treenin ja innon täyteisiä päiviä. :) Ja pennuntuoksuisia. Jippei.. perjantai......... :D

Jotain pientä ja punaista..

2010-04-12T00:36:00.001+03:00

Perjantai-iltana sain kuulla aivan mahtavan uutisen. Semmoisen, jota on odotettu jo vuosia. Ja semmoisen, josta alkoi tulla totta viime syksynä. Ja semmoisen, joka on nappiinsa sitä mitä toivoin. Ja semmoisen, jonka todennäköisyys oli kovin pieni. Semmoisen mikä pisti minut sittenkin hiljaiseksi. :)

Tämmöisen: "Jokerille on löytynyt koti."

Pirjon (Tronic Kennel) ja Hanna-Marin (emän Tronic Catarua omistaja) mielestä Jokeri osoittautui luonteeltaan juuri meidän perheeseen sopivaksi. Sopivasti ytyä, muttei liikaa päällepäsmäriä (tulee jätkälauman nuorimmaksi) ja sellainen iloinen luonne, joka palautuu nopeasti eikä säiky turhia. Toisin sanoen just sitä mitä minä hainkin! Miten voikin olla. Ja näinpä perjantaina 23.4.2010 matalaan majaamme ja pienen laumamme viimeiseksi jäseneksi tulee kauan odotettu bordercollie-pentu. Sen kanssa toteutetaan kaikki se mikä Mion kanssa jäi vain haaveeksi ja lähinnä kotiharrasteluksi. Tavoitellaan tähtiä, mutta pidetään jalat tukevasti suomalaisessa kangasturpeessa. Kävin tänään(tai oikeastaan eilen, kello näköjään jo seuraavan vuorokauden puolella) pentuja katsomassa. Ja kertakaikkiaan.. Ne ovat mahtavia. Jokerin kanssa touhuilin ja namipalkka oli mieleen. :D Niihin toistaiseksi vihreisiin silmiin katsoessa sydän kyllä pakahtui. Siinä se nyt on. Siinä se todellakin on.

Ei muuta lisättävää tähän väliin. :)

Tai on sittenkin. Lisää valokuvia sekä Jokerista, että muista pennuista ja kohta vuoden täyttävästä Morrisista sekä emästä Tarusta, että isoäidistä Stellasta ja "tädistä" Gindasta löytyypi täällä: http://dondotin.galleria.fi/kuvat/TarOt-pennut+6vko/?n=0

Huhtikuuta viedään..

2010-04-08T00:25:00.001+03:00

Olikin aikamoinen pääsiäinen. Riitti menoa ja meininkiä. Siitä, kun selvittiin alkoi seuraavan viikonlopun odotus. Pääsee nääs taas pentuja katsomaan. ;)

Koirien kanssa ollaan aloitettu kuulokoirailut. Eli opetan molemmille poitsuille nyt puhelimen ilmaisua. Sehän tapahtuu osissa. Eli opetetaan koira ilmaisemaan, opetetaan se reagoimaan toivottuun ääneen ja opetetaan näyttämään. Nämä kolme osiota yhdistetään sitten kun kukin osio on huippu hyvin hallussa. Ollaan edistytty sillä viisii.. että näytä-käsky osataan. Ilmaisu osataan. Ja ääneen reagointia harjoitellaan. Kohta voidaan ruveta yhdistämään nuo osiot. Ja Voilá mulla on kohta kaksi aktiivista kuulokoiraa täällä. :D Miollahan näitä oli hallussa jo ennestään, mutta Noalle nämä on ihan uutta. Ja tosi hyvin ja innolla se kyllä tekee tätäkin hommaa.

Agilityssä käydään vähintään kerta viikkoon. Ensi viikolla ehkä jopa kolmesti. Ollaan kavereiden kanssa vuokrattu hallia muutaman kerran kuussa ja käyty yhdessä vapaasti treenailemassa tuon kertaviikkoisen normiagivuoron lisäksi. Ensi viikon torstaina päästään tekee rataa vähän erilaiselle pohjalle (hiekka) Agilityakatemian hallille. Tulee olemaan erittäin mielenkiintoista. Viime treeneistä muuten tuli meille Nompun kanssa yks juttu treenattavaksi. Noa nimittäin kääntyy vähän heikosti oikeaan suuntaan. Vasemmalle päin menee kovin sutjakkaasti. Joten saadaan treenailla pyörimistä kumpaankin suuntaan. Noa taitaa olla "vasenkätinen" koira. :)

Afi puolestaan on kotiutunut meille loistavasti. Vaikka alkuun olikin tännäköistä naamaa. :O

Koirat se on hyväksynyt mainiosti laumansa jäseniksi, siihen nähden, että se ei ole ikänään nähnyt koiraa. Alkuunhan niitä piti vähän läpsiä ja juosta karkuun jos koira teki äkkinäisen liikkeen. Nyt ei enää koiruudet jännitä, vaan tuntuvat olevan mielenkiintoisia yhtä kaikki. Afi on aivan tykästynyt meidän isoon kissapuuhun ja jos luulin Simkan olevan aktiivisesti mukana kaikessa.. Afi on kymmenkertaisesti sitä.

Ja sitten kun touhut on touhuttu, hypätään syliin kehräämään. Käväistiin tänä iltana vähän ulkonakin. Ja Afi oli hurrrjan kiinnostunut kaikesta ympäröivästä. Viluhan molemmille tuli nopiasti ja Simka varsinkin oli sitä mieltä, että vois jo mennä sisälle. (huom. Simka oli se joka ulos alunperin tahtoi :) Noh.. antaas olla ku kelit muuttuu oikeasti lämpimiksi.. kyllä poitsut varmaan sitten on yyber innoissaan ulkoiluista. Simka ja Afi tulevat myös toimeen keskenään mainiosti. Jotain leikin yritystäkin on ollut jo havaittavissa. :)

Nyt taitais olla järkee mennä nukkuu.. töitäkin huomenna olis.

Vaaveja ikäluokkaa 5veekoo

2010-04-04T12:38:00.000+03:00

Tällaisia käytiin eilen katsastamassa. Että nuo pienet (ja isot) osaa olla suloisia. Kiitos Pirjolle ja Hanna-M:lle niin mukavasta illasta!! :) Toivottavasti pääsee piakkoin taas pikkunaskaleita tapaamaan.

Tosi katselee tosissaan pikkuisten menoa.

Taru on niiiin kaunis ja niin ihanan luonteinen maamu. <3>

Ja sitten pentusia..

Maitobaari auki. (Juo, kun vielä voit. ;)

Pikku-Pasi

Herttainen Hertta

Vai onko herttainen? Tässä kuritetaan Tosia.

Ahkera-Anssi käväisi ulkona ja velipoek läx mukaan.

Kaunis Akka ja kaverina Anssi

Vihoviimeisenä vaan EI vähäisimpänä, vaikka näistä pikkuisin onkin,
pikku-kettu,
Jokeri. <3.

Letkajenkkaa a'la TarOts

Ei ole pentutuoksun voittanutta. Pikkutassut.

Nomppu 2vee

2010-04-03T12:24:00.000+03:00

Eilen Noam Nomparelli Noppana täytti 2 vuotta. Komean pojan pään menoks on kovasti suunnitelmia tälle alkaneelle kolmannelle elinvuodelle. Jos sais käytyä lonkka- yms kuvissa, luonnetestiäkin on pohdittu ja agilityssä mennään varmaan kilpailemaan (jos hihnan toinen pää oppii ohjaamaan). Näyttelyissäkin meitä tullaan varmaan näkemään.

Toinen iso uutinen on se, että vihdoin ja viimein aiemmin mainittu pikkuveli Simkalle laskeutui meidän pienelle planeetalle. Eli talossa on nyt ihka oikea Siamilainen. Zezen Addictive Affair (Kasvattajan antama lempinimi: Aku).

Ja Addictive se oikeasti on! Se on niin kaunis, että sitä voisi katsella vaikka kuinka. Meillä ensimmäinen päivä meni hajunvaihdossa. Nyt ollaan sitten oltu jo tekemisissä koko lauman kanssa. Vielä ei kukaan pääse kosketusetäisyydelle. Mutta Simka näyttää jo täysin hyväksyneen uuden tulokkaan. Kovasti haluais mennä tutustumaan. Affair puolestaan tekee varsin topakalla sähähdyksellä selvää, että ei ole vielä valmis lähikontakteihin. Eikä siinä, hyvin nää poitsut uskoo ja antaa sen olla.

Nyt olis nimi hakusessa. Jotain mikä sopii Simkaan ja sitten kuitenkin myös Akun luonteeseen.

Tänään on merkittävä päivä myös yhdestä toisesta syystä. Siitä en kerro kuitenkaan vielä tämän enempää. Se on jotain punaista, pehmeää ja suloista. ;)

Isot onnittelut vielä kaikille Nompun sisaruksille!!

Säätiedotus tänään: talvi jatkuu...

2010-03-11T18:33:00.000+02:00

Niin se vaan on, että puhtaan valkoinen hanki is gone. Tältä näytti lumipeite tänään lenkillä. Kyllähän se, ehkä vähän on haikeata, että lumi lähtee.. mutta ei niin haikeata, etteikö sydän sykkisi jo kevään tulolle ja lintujen laululle. Ihanaa, että kevät tulee!!! (Toivottavasti se tulee, eikä tämä talvi ole tullut jäädäkseen.. uusi jääkausi tai jotain :=)

Riehuttiin tänään lenkillä oikein kunnolla. Polulta kun astuu ulos, on hankea vielä haaroihin asti (siis minulla, koirat pysyy hangen päällä). Miimu odottaa, että keppi lentää.

Miimun ilme. :D Miimu viestittää Noalle, et on turha tulla ottaa Miimun keppiä.

Mutta kuten tavallista. Noa ei usko. ;) Sitten mietitään, että kenen se keppi oikeasti on.

Niin usein siinä käy lopulta näin. Vastaus edelliseen kysymykseen siis on, kuten Noa sen itse ilmaisee: Kaikki mulle, heti mulle, heti tänne ja nyt. Mä en jaksa odottaa. Kaikki mikä on sun, on oikeasti mun. Sä voit ottaa mun kepin, se on ihan tylsä keppi. Sun keppi on parempi. Mä huudan vaikka suoraan sun korvaan ja kovaa, että sä ihan varmasti tajuut, et heti mulle tänne ja nyt. ;)

Tässä sitä agiliidetään. Noan kanssa ollaan harjoiteltu irtoamista. Ja koko ajanhan se irtoaa paremmin. Putkeen lähtee jo vaikkei suu oliskaan tarjolla, vaan sinne pitää kiertää. Ja "kasirata", jossa harjoitellaan ohjaamista sekä irtoamista sujuu hienosti.

Alkuun kummasteltiin ja ihmeteltiin jonnin verran toisia koiria ja koko touhua tuommoisessa ihmeellisessä hallissa. Mutta nyt on kontaktit kohdillaan. Ihan sama mitä muut tekee.. maamulta saa namia, Noa tietää. :D Sitä paitti myö ei meinata pysyä edes pöxyissä, kun autossa huomataan, että minne ollaan matkalla.

Simka sai tosiaan uuden lattiasta kattoon kissapuun. Se tykkää siitä kovasti.
Ja varsin näppärästi/vauhdilla se kipuaa tuonne katon rajaan saakka. Kerran itse asiassa oli kovasti menossa vieläkin korkeammalle, kunnes totesi, että ei se katto väistä vaikka kuinka kovaa päällä työntäis. :D

Antaiskohan toi maamu kohta mäymöriii.. ku olis jo vähän nälkä?

Pupsit voi oikein hyvin. Ei ole varmaankas mitään niin harmonista, kuin kaksi hyvin toimeentulevaa pupua. Ei avioriitoja, pelkkää hellyyttä ja yhteenkuuluvuutta.

Tässä potrettia komeista koiranpojista. Tossa Nompun kuvassa näkyy, jos tarkkaan katsoo vasemmassa silmässä alanurkassa oleva vaaleansininen täplä. Nompun Alli-siskollahan on koko toinen silmä sininen (http://www.eratuvankennel.com).

Kauhukseni tajusin, että Miimu täyttää tänä vuonna 6 vuotta. Vastahan se oli pentu. :0 Noh.. ei sitä ikä paina vielä lainkaan!

Siinä on JÄRRRRRJETÖN draivi, kun se pääsee töihin. Hyvässä kuin pahassa. Nopeutta riittää, mutta agissa se kuumenee, ehkä vähän liikaakin. Kun se on poppana, se ei keskity, vaan menee
vaikka esteiden läpi, kunhan se saa mennä. Mutta eipä siinä, kunhan on hauskaa.

Noa ottaa ikäänkuin rennosti. :D

Simka kävi vähän partsilla kokeilees, miltä lumi tuntuu.

Se on tehnyt niin monta kertaa.

Ja joka kerta se tulee sieltä myrtyneenä. Lumi on kuulemma märkää ja kylmää. ;D

Käytiin muuten eläinlääkärillä eilen Simkan kanssa, kun olen jo jonkin aikaa epäillyt, että sillä on napatyrä. Ja näinhän se on: Simkalla todettiin eilen (10.3) pieni napatyrä (tyräportti 0,5cm). Ei ole lainkaan haitallinen, koska se on niin pieni. MUTTA jalostuskäytön se estää. Eli Simkasta tulee meidän kissa ja siitä ei tule raggis-pappaa. :(

Harmillista. Muuten koltsu voi hyvin, elopainoa oli toissapäivänä 4.9kg ja se on semmoinen touho ja kaikessa mukana koko ajan. Ihana! :) So What pienet napatyrät.. son meiän pallero-lemmikki aniwei. <3

Juoksemaan pitäis päästä Miimun kanssa, ja kohta mennäänkin. Flunssaa ollut nyt pari viikkoa ja nyt siellä on toooosi liukasta. mutta mutta mutta.. pian! Että sellaista tällä kertaa. :)

uutisia..

2010-02-27T17:29:00.000+02:00

Kamera voi taas hyvin ja kotiutui eilen. Kissalle tuli iiiiiiso, uusi raapimapuu. Koirien kans on pidetty kivaa. Käytiin laskemassa mäkeä, juoksemassa Porvoonjoen jäällä. Uutena hauskuutena kokeiltiin velipoikien kanssa laittaa Mio pulkan eteen. Eli vetovaljaat päälle ja menox. Ihmeex pistää että, miten se jaksaa???? Minunkin reiluhkoa elopainoa veti ihan kevyesti. :D Vitsit, että oli kivaa!!! Kaikilla.

Nyt meinaa flunssa iskeä päälle.. taas. Mutta intoa ja jännitystä pitää yllä tämä: http://www.tosijataru.vuodatus.net/. ;-)

Tänään on ollut miltei sateinen!!! päivä. Niin harmaata, että kameralla ei ole ollut esiintymisvuoroa.. mutta, jos vaikka huomenna ottaisi testikuvia uudella peilimekanismin moottorilla. Huomenna päästään kelin puolesta varmaan vaihteeks tokoilemaankin. :) Jippei!

Ei tullu kesää... eikä kissaa

2010-02-22T21:44:00.000+02:00

Nuh.. nyt on joku vastoinkäymisten sarja käynnissä. Auto hajoilee, kamera hajoilee ja pikkuinen kisumisumme... ei varsinaisesti hajoile.. mutta kipuili kuitenkin sillai, että ei ainakaan toistaiseksi Simkan ja meidän muiden iloksi tule. :(

Nyt hiihtolomaillaan koirien kanssa. Ollaan vähän jumissa auton takia täällä kotona, mutta mikäs tässä. Ollaan treenailtu uusia temppuja ja lenkkeilty tuiskussa ja pakkasessa. Tokot on ollut peruutuksella tässä muutamaan otteeseen, kun pakkaset on paukkuneet liian kovana, mutta agiin sentään päästään huomenissa.

Talvilomaisin terkuin!
Meidän karvainen poppoo

Kamera riqqi :(

2010-02-18T15:08:00.000+02:00

Nyt ei tule ainakaan ajankohtaisia kuvapäivityksiä vähään aikaan! Kamera sanoi sopimuksen irti ja ompi "sairaalassa". Toivottavasti paranee pian.

Käytiinkin sitten viikonloppuna ihailemassa sekä pupuvaaveja että kissoja Jyskylän suunnalla. Noh.. niinhän siinä kävi, että mukaan tarttui pupuja ja kissakin.. tavallaan. :D

Eli kaverille tuli pupunpentu Aikolle tyttöystäväksi. Ja Kes-Kissin kissanäyttelyissä menestynyt Zezen Addictive Affair (http://www.zezen.kotisivukone.com) muuttaa sunnuntaina 21.2.10 meille. Aivan järrrrrjettömän kaunis kissapoika. Ja täällä ollaan ihan täpinöissä kun ootellaan. Sitten vain toivotaan, että muukin perhe hyväksyy uuden jäsenen mutkitta. Simkalle pikkuveli ja Akulle Simkasta isoveli. Ohukainen ja paksukainen. Ovat nääs samaa väriä, sinisiä colorpointteja molemmat. :)

Kumpa menis tutustuminen hyvin. Peukkuja sille ja päivityksiä tiedossa. Vaan ei kuvallisia... :'(

Mion tokomus

2010-02-07T17:23:00.000+02:00

Voihan että, kun meni hyvin Mion tokoilut. Se on niin taitava ja toisten koirien läheisyydessä toimiminen onnistui kuin onnistuikin ihan hyvin. Sillä on loistava kontakti ja kunhan ylläpidän sen kontaktin myös lähiohituksissa, kaikki sujuu mahtavasti. Olen niin iloinen, että vihdoin voidaan ruveta Mion kanssa treenaan tosissaan. Eipä sitä aikaa mennytkään hukkaan kuin reilut neljä vuotta. :D

Tässä mun ihana komio poikke on. :)

Helmikuun kuvakuulumisia

2010-02-06T21:08:00.000+02:00

Tässä olis helmikuun kunniaksi oikein kunnolla kuvapäivitystä meiän katraan elosta. Koirat olkoon tänään vähemmällä huomiolla ja laitetaan kissa ja kanit pöydälle.

Komea Simka-poikamme painaa tänä nimenomaisena päivänä jo 4,5 kiloa. Se on semmoinen pikkukissa ;D. Simkalle muuten on kaveri hakusessa. Ens lauaintaina pyörähdetään Jyskylässä näyttelyssä kurkkaamasa, josko sieltä löytyis vihoviimein joku semmoinen kaveri, joka jaksais halipusutella ja riehua Simkan kanssa silloin kun koiramainen muu perhe on menossa. Haluatteko muuten tietää miten jellonat nukkuu? No ne nukkuu näin:

Meilläpäin on ollut nyt aika hiljaista, kun flunssa iski ja kaikki sosiaaliset riennot tälle viikonlopulle jäivät vain aikeiksi. Noh.. ei aivan kaikki. Huomenna mennään ottamaan matsia Toko-kentälle Mion kanssa. Saas totisesti nähdä miten menee, kun ei Mio ole toisten koirien läsnäollessa tokoillut (siis sillai oikeasti) vuosiin. Varsinkin kun emännällä on pää täynnä räkää ja pitäis ainakin yrittää jaksaa näytellä iloista. :D

Kanirintamalla on ollut vipinää. Meidän pikkuisista kasvateistamme on tullut isoja miehiä. Käytiin moikkaamassa Yangoa ekaa kertaa pentuaikojen jälkeen. Komea mies siitä on tullut. Vähän heikkoja kuvia, mutta kyllä näistä näkee miten hienot raidat poika on itselleen kyhännyt.
Siirille iso kiitos, kun on pitänyt Yangoa niin hyvänä!!! <3 Se oli ihana!

Yangon velipoikaa taas ollaan nähty useinkin, hyvällä ystävälläni kun on. Siinä vasta vauhtiveikko onkin. Aiko muistuttaa niin paljon äippäänsä, Tomoa. Aiko oli muuten meillä pari päivää hoidossa, kun emännällään oli mökkiviikonloppu.

Tässä pari otosta niiltä päiviltä, perhetapaaminen ja Aiko Noan hellässä huomassa. :)

Siivosin tänään oikein olan takaa ja pieni Tombe-tyttöseni seurasi kovasti mukana. Ja niin teki myös vähemmän pieni Simppaseni. Simppa muuten yrittää kovasti aina kertoa minulle sitä kuinka tärkeätä myös hänen olisi saada oma kolmikerroksinen häkki. (Kolmikerroksinen raapimapuu ei oo yhtään niin kiva.) Mikä siinä onkin, että Simpasta on niiiiiiin kivaa mennä pupulaan???? Oli miten oli, tällee me katsotaan aina emäntää, joka meinaa tulla ottaan Simkan poies pupulasta. ;)

Sain mää tänään napattua Yempastakin pari otosta. Tässä meidän komea pupun jullikka.. joka ei rodunnimestään huolimatta ole erityisen KÄÄPIÖluppa.

Ja vihoviimeiseksi, se kaikkein pienin, kaikkein suloisin. Mun pikkutirppa, Tombe Tomoliini. Se on niin ihanan kiltti ja hellä, utelias ja seesteinen. Vihdoin ja viimein näin kolmen kuukauden jälkeen muutosta, Tomo on asettunut uuteen kotiimme ja on selkeästi oma menevä itsensä taas.

Röh röh..

2010-01-21T23:05:00.000+02:00

Sikaköhänuhaflunssalenssurokote hommattu ja siltä se tasan tuntuu, kun nousi kuume ja pää hajos. Iltaa kohti nyt parempi ja laitankin muutaman Noan agikuvan tänne (kuvien copyt on Raakel K.). Mio osaa kohta yhden uuden tempun. Noh.. niin osaa Noakin. Laitanpa kuvat niistäkin, kunhan saan kuvaajan. On nimittäin hienoja.

Agilityssa treenailtiin yksittäisiä esteitä ja parin esteen sarjoja. Pujottelua, pussia, rengasta ja A-estettä, aitoja ja putkea. Mistä lie johtuu, mutta sarjojen tekeminen on paaaaljoooon kivempaa kuin jyystää yhtä estettä. :D Tosin tokihan se on varman ja oikean suorituksen kannalta hyvä osata jokainen este hyvin, näin kun aloittelijoita vielä ollaan. Allekirjoittanut taitaa olla liikaa koiriensa kaltainen: tahtoo kaiken ja tahtoo heti ja WAUHTIA sen olla pitää. :D

Kissanäyttelyt ja agility

2010-01-15T20:38:00.000+02:00

Jeh.. Nyt on ollut kiirettä! Näyttelyt meni ja agilityt alkoi. Agility menee mahtavasti. Noa on nerokas, helppo ohjata ja varma suorittaja. :D

Kissanäyttelyt meni vähän vähemmän mahtavasti. Pikkuinen oli tosi stressaantunut, ja juuri ennen tuomarille vientiä sai aivan karmaisevan kammotuskohtauksen. Sen mouru kuului varmaan Rovaniemelle asti :O. Ei sitten voitu viedä tuomarille. Eli harmillista kyllä ei voitu arvostella :(. Sen sijaan Simpun sukulaisilla meni oikein hyvin. Sieltä tuli kotiin kaksi uutta Championia ja ex1:stä. Toivottavasti seuraavalla kerralla menee paremmin. Kuvassa meiän pikku stressipapana.

Käytiinpäs nyt sitten koikkujen kanssa juoksemassakin, näin kun pakkaset vähän notkahti. Hyvin kulki, mutta tänään on saanut kyllä totisesti irvistellä rappusissa ja tuolilta noustessa. :D Sitä se reilun kuukauden tauko tekee lihaksille.

Jiihai Jeijaa! :D

2010-01-06T18:03:00.000+02:00

Päästiin Mion kanssa Toko-ryhmään. Alkaapi helmikuun alussa Tuusulassa!

Tässä vähän kuvaa lentis-treeneistä. Copyright Anu Mustonen.

Kotisivut on nyt valmiit. Viime yönä neljän aikaan sain galleriat tehtyä. Ja homman pussitettua.

Mion kanssa ollaan treenailtu naksutellen takaperin liikkumista ja takajalkojen nostamista. Myös ohjausta ollaan harjoiteltu, Noankin kanssa. Tuolin kiertämistä yms. Huomenna alkaa duuuuuuuni taasen. Koirille varmaan kova rynnäys arkeen, mutta kyllä se siitä taas suttaantuu. Sunnuntaina kissanäyttelyt ja tiistaina agility.

Uusi vuosi

2010-01-03T15:21:00.000+02:00

Nonnih.. nyt sit kulutetaan kalenteria nollakymmenen. Ikuisuusprojekti nimeltä kotisivut on vihdoin ja viimein sillä mallilla, että minäkin uskon niiden valmistuvan. Lomaa on vielä muutama päivä. Joten eiköhän se siitä. :D

Koirien kanssa on lenkkeilty ja vietetty aikaa oikein tosissaan. Ollaan oltu menossa tai joku on ollut meillä koko kaksiviikkoisen Joulun ajan. Nyt onkin sitten oikein tosi lepsu sunnuntai meneillään. Ollaan vaan ihan keskenämme, saunottiin Simkan kanssa ;) ja koirat on syöneet poron luita ja nukkuneet entisten edestä.

Punnasin Simkan ja komeat 3,7kgtä se vaaka antoi pojalle painoa. Oli itsellekin köhm.. kertynyt muutama joulukilo. Noh.. pian alkaa Nompun agit ja jos nää pakkaset hellittäis niin pääsis taas kunnolla juoksemaan Mimpun kanssa.

Uudet kotisivut

2009-12-27T18:25:00.000+02:00

Jehei!

Vihdoin ja viimein ovat kotisivut kohta valmiit. Pikkaisen vielä mietin pieniä muotoseikkoja ja että minne mie gallerian laitan/miten sen toteutan. Sitten on VALMIS.

Muut uutiset kuulostaa tältä: Simppa menee näyttelemään Wanhaan satamaan 9-10.1. weekendinä. Viimeksi oltiin näyttelyissä Simkan ollessa vasta aivan vaavi (3kk) 11.10.09 Kirkkonummella. Sieltä tuomarilta Albert Kurkowski Simka sai EX1, tuomarin parhaan valinnassa jäätiin kakkoseksi, mutta saatiin sentään tuomarin lahja. Ja olihan Simcha myös II-kategorian ihanimmassa pentueessa :D.

Toinen hieno juttu on se, että Noan kanssa päästiin jatkuvaan agility-ryhmään. Tästä eespäin ollaan tiistaisin eka Vantaalla agiliitämässä Nompan kanssa ja sitten flyballeilemassa Mion kanssa.

Koirauutisia on tulossa lisää..... ;)

Hyvää Uutta Vuotta 2010 kaikille tänne eksyneille!!! :)

Näin se nyt on.. MEILLÄ ON KISSA! :D

2009-10-03T22:08:00.000+03:00

Torstaina 1.10.09 tuli meidän pieneen eläintalouteen kissa. Nimikin löytyi kovan etsinnän jälkeen. Pienen miehen nimeksi tuli Simcha. Son hepreaa ja tarkoittaa iloa ja onnea. Hyvä nimi, eikö!? :) Uuteen kotiin asettuminen tapahtui toooosi nopeasti. Se on nyt jo täysimääräinen perheenjäsen. Kanit olivat ensimmäisen yön (huom. YÖN) sitä mieltä, että taloon on pesiytynyt vaarallinen peto. Rummuttivat koko yön. Nyt pari päivää tutustuttuaan koko poppoo hyväksyy toisensa ja kellään ei ole toistensa suhteen pelkotiloja. Koirat olivat ekana iltana aivan mahdottoman kiinnostuneita tulokkaasta. Olis koko ajan tehnyt mieli saada haistella pikkumies läpikotaisin läpi. Pikku mies puolestaan oli sitä mieltä, että tunges ny vaan se kuono tänne nii tassua tulee. Ilmeestä huomasi, että koirankuonolaiset ärsyttivät sitä kovasti. Nätisti koirat tosin uskoivat minua, että ei saa kiusata pentua ja antoivat sille käskyllä rauhan.

Sittemmin on käynyt juuri niin kuin oletin. Noa ja Simcha ovat melkeinpäs kavereita. Seurailevat toisiaan ja kahteleevat ikkunasta yhdessä. Noa hoitaa pennun massua välillä ja huolehtii korvahygieniasta. Pentu puolestaan pitelee tassuilla hellästi kiinni Noan kuonoa tämän tehdessä hoitotoimiaan.

Mio suhtautuu Simchaan niin kuin muihinkin perheen karvaisiin jäseniin. Välinpitämättömästi. Kaikki hyvin, kunhan antaa mun olla rauhassa. Ja Simcha näyttää ymmärtävän Mion hienovaraiset elkeet eikä sen kummemmin itsekään piittaa Miosta. Tosin kun kaveri koirineen tuli käymään... Mio teki Arttu-koiruuvelle selväksi sen, että Simpsukka on meidän kissa ja sitä ei ahdistella. Eli kyllä Miokin on kissan laumaansa hyväksynyt.

Kaiken kaikkiaan olen aivan mahdottoman rakastunut kissaamme. Ja iloinen siitä, että sellainen meille tuli. Simcha vaikuttaa juuri oikealta yksilöltä meidän talouteen. Kiitos tästä kovasti Päiville ja Feel-xille. :D

KISSA

2009-09-14T21:33:00.000+03:00

Nyt se on sitten selvää. Meille tulee kissa. Eikä ihan mikä tahansa kissa vaan räggis eli ragdoll eli riepu eli räsynukke. Ihana pieni sininen colorpoint uros sijoitukseen. Poika on Feel-X Caesius (http://www.saunalahti.fi/felix3/kissat/index.html). Tänään kävin ostamassa kaiken mahdollisen, mitä pikkuinen tarvitsee uuden kodin valloittamisessa. Nyt pitää sitten vain malttaa odottaa luovutuspäivää. :) Ja keksiä nimi. Caesius on kasvattajan mukaan pentueensa vauhdikkain, se jolle sattuu ja tapahtuu. Ja siltähän se näytti minunkin silmiin aktiiviselta, reippaalta ja rohkealta.

Blogi käynnistetty

2009-09-13T14:55:00.000+03:00

Tästä se alkaa! Kuulumisten kirjoittelu. Lupaan, että täällä ei tapahdu mitään säännöllisesti ja samalla lupaan, että täällä varmasti kuitenkin aina silloin ja tällöin tapahtuu. Meidän karvaisen perheen elämässähän kyllä sattuu ja tapahtuu.. joka päivä. Tervetuloa lukemaan päivyriä ja tutustumaan meidän menoon.