Maximukseen (http://castamir.blogit.fi/) pääsin tutustumaan, kun Pirjo vielä mietti josko siinä olisi Gindalle sopiva puoliso. Ja Max-man teki kyllä lähtemättömän vaikutuksen ihan heti ensi silmäyksestä. Kultaiset silmät katsoivat autosta tiukasti ja peräänantamattomasti. Ja tätä kohtaamishetkeä seuraava treenituokio Tokoa ja Agilitya vain paransi ensivaikutelmaa entisestään. Erittäin kovasti kuumuvan Mion jälkeen oli mahtava nähdä bordercollie, joka toimii täydellä draivilla tasaisesti, kiehumatta lainkaan yli.
Kun aika koitti, Ginda ja Maximus valloittivat toisensa saman tein ja pentuja päästiin odottelemaan kesäkuun alulle. Kovalla jännityksellä ja malttamattomuudella meni päiviä 60 ja risat. Sitten lopulta ja vihdoin tuli se päivä, jona Pirjo ilmoitti, että nyt vois lähteä tulemaan. Synnytys oli pitkä ja ei aivan mutkaton, mutta 11.6.11 launtaina syntyi Seitsemän oikein pennut. 4 tyttöä ja 3 poikaa. 5tricolouria ja 2 mvtä. 3 medium/pitkäkarvaista ja 4 lyhytkarvaista/sileää. Työnimiltään tytöt: Kymppi, Femma, 34 ja Ysi, pojat: Kasi, 13 ja 22.
Noh.. tässä kohtaa lienee hyvä sanoa, että etukäteen toivoin ruskeaa pentua. Se väri on vain niin <3 ja olin tietoinen, että tästä yhdistelmästä sellaista ei voisi oikeastaan tulla (tod.näk. taisi olla 1%). Ja olin päättänyt, että trikkiä en ottaisi. Sellainen kun kotona jo on. TS. ajatuksena oli että täysi mustavalkoinen koiruus tulisi, jos pennuista meille joku tulisi. Mutta yläkerta totisesti päätti toisin. Kaikki kolme poikaa olivat trikkejä. :D Yhteen niistä leimaannuin heti. Huutava, kauheasti touhottava uskomattomat merkit omaava poju, jolla oli täplä otsassa. Siihen, josta Pirjo totesi nauraen: "tämä on ihan kauhea". :D Mun mielestä se oli kauhean ihana.
Sitten alkoi uusi odotus. Kesän työt pitivät minut tehokkaasti pois pentulaatikon äärestä. Ja siinä sitten tuli puhelinhäiriköityä Pirjoa oikein olan takaa: mitä pennuille kuuluu, joko luonteista on jotain selvinnyt?! Samalla sain käydä valtaisat tunnekuohut ja myrskyt ja epäilyn hetket. Lähes tulkoon joka ilta meni kyynelehtien. Bennoa oli kauhea ikävä.. on yhäkin. Ja tuntui monesti siltä, että en voi ottaa pentua. Että en ole valmis.. etten enää koskaan pysty käymään sitä kaikkea läpi. Koko odotusaika oli aikamoista vuoristorataa. Enemmän epäilin kuin uskoin. Eikä muutamat ulkoiset asiat, kuten koiriin iskenyt kapi ja sen tuomat käytännön ongelmat auttaneet.
Lopulta tuli heinäkuun viimeinen lauantai ja pääsin 7-viikkoisia pentuja katsomaan. Vihdoin selvittämään, josko Kasi (vauhdikas täpläpää) tosiaan olisi mun pieni surunmurhaaja. Hurjasti sitä oli kehuttu ja toisaalta aika paljon riiviöksi haukuttu. Lukuisien Pirjon kanssa käytyjen keskustelujen perusteella minulle oli selvinnyt, että poju olisi just passeli meille. Aktiivinen, iloinen, taisteluhaluinen muttei dominoiva ja hermojakin sille tuli, vaikka hetken pahalta näytti. Nyt vihdoin pääsisin itse varmistamaan, että meillä synkkaisi. Olin kuintenkin nukkunut järjettömän huonosti yön ja aamulla tuntui aivan hirveältä. Oli aivan hilkulla, etten laittanut Pirjolle viestiä, että en tule. Että anti olla. Ja huono fiilis vain jatkui, kun pääsin perille. Päällimmäisenä tunteena oli hirveä pelko ja väsymys. Ja siihen päälle Kasin ensireaktio minuun oli väistöliike. Tuota ihmistä en ainakaan huomaa! Se oli kiinnostunut kaikesta muusta paitsi minusta. Ja suoraan sanottuna minusta alkoi tuntua vahvasti siltä, että tämä ei nyt ole tarkoitettu. UPEA pentu, mutta meillä ei mätsää. Kun toivo alkoi olla menetetty ja useampi tuntikin taisi vierähtää, Kasi-poika yhtäkkiä heräsi huomaamaan minut. Se alkoi kulkea mukanani ja nukkua jalkani päällä. Lopulta päätös tehtiin, eikä se sitten enää ollut vaikeata. Viikko vielä pistettiin odotuslistalle. Kunnes sunnuntaina 7.8.2011, minä kävin hakemassa Kasi-pojan kotiin. Silloin oli aamulla valtavan helpottunut ja iloinen olo. Ja samassa olotilassa olen saanut kuluneet kolme viikkoa viettää.
Nimen mietinnässä olin viettänyt tovin jos toisenkin. Mikään ei napannut. Halusin jotain yksinkertaista ja selkeää. Lopulta se iski. Kasi on toistepäin Isak. Isak tarkoittaa naurua ja sitä, joka nauraa. Kasi puolestaan numerona tarkoittaa uutta alkua. Pirjon antama virallinen nimi tuli olemaan Tronic Jax. Mielestäni mahtinimi. Jax=>hän, joka syrjäyttää. Just sellainen nopea, ytimekäs ja selkeä. Näimpä perheeseen tuli maailman kaunein bordercollie poika, joka syrjäyttää kaiken surun naurulla ja on samalla kaivattu uusi alku. En voi tarpeeksi kiittää Pirjoa <3 tästä mahdollisuudesta ja kokemuksista myös matkan varrella. Isak on ihana! <3
Noh.. tarkkasilmäinen ehkä huomasi, että otsakkeessa lukee perheenjäseniä monikossa. Näimpä.. ei yhtä ilman toista ja toista ilman kolmatta ja niin edespäin. Alkukesästä meille tuli nimittäin myös toinen ihana perheenjäsen. Pitkään harkittu ja lopulta toteutettu. Afi viihtyi niin erinomaisen hyvin ystäväni siamilaisen kanssa. Niiden touhuja pitkään seuranneena mieltäni vaivasi, josko se todella on niin, että nämä itämaiset lepakkokorvat lopulta aina ovat onnellisimpia kaltaisessaan seurassa. Mietin josko se ois otettava vielä yks kissapoju Afille kainaloiseksi. Seurailin kasvattajien sivuja ja itämaisia ja simskuja kovasti viime kesältä asti. Hautasin ajatuksen välillä ja otin sitten taas haudottavaksi. Lopulta rupesin harkitsemaan tytön ottoa. Itämaiset ovat niin upeita kissoja, että kaikilla pitäisi olla oma. :D ja se, että Afin pennuttamis-yritykset jäivät niin huono-onnisiksi kaiveli myös. Ja sitten se ajatus kypsyi. Päätin ottaa tytön. Ja vieläpä sellaisen tytön, jota olin jo pitkään seurannut. Mutta kas.. sehän olikin sitten juuri varattu. Rupesin harkitsemaan itämaistytön tuontia ulkomailta. Voisin tuoda samalla vähän uutta verta ja perustella muhinutta kasvatusintoani. Kyselin Englannin suunnalta ja Ruotsista. Lopulta löytyi mieluisa kasvattaja (http://chamytas.se/) ja erittäin mieluisa kissa. Chamytas Purple Rain.
Pitkään kirjoiteltiin Ingridin kanssa ja jokaisen mailin pohjalta itsevarmuus kasvoi. Täältä minä tytön haluan ja tästä kasvattajasta pidän. Pikkaisen oli mutkia matkassa, mutta melko helposti se tuonti lopulta kävi. Laivalla ja omalla autolla mentiin parin veljeni ja ystävän kanssa Etelä-Ruotsiin Chamytas-kissalaan. Ja käytiinpä sitten samalla Ruotsin suurimmassa eläinkaupassa. Sinne täytyy kyllä mennä uudestaankin! Esim. aivan mahtava leluvalikoima. :D Oli kyllä aivan mahtava reissu! Kiitos siitä kanssamatkalaisille!! <3 Itse kissala kissoineen oli valtavan ihana! Talo oli pienessä kylässä ja koti itsessään ihanan maalaisromanttinen. Ja ne kissat!! Miten kauniita ja ihmisläheisiä. Meihin aivan vieraisiin tulivat avoimesti tutustumaan ja kehräilemään. Erittäin hyvillä mielin lähti pieni kissatyttönen mukaamme. Reippaasti se matkasi meren yli ja autossakin vielä Turusta aina Sipooseen asti. Kotona se hyväksyttiin laumanjäseneksi heti. Ja se itse otti Afin kaverikseen ekana päivänä, Simkan toisena päivänä ja muutaman päivän päälle se jo hyväksyi koiratkin. Siitä tuli Lillan. Olin jo joskus kauan aiemmin naurahtanut ystävälleni, että jos joskus mulle tulis kissatyttö, sen nimeksi tulisi Lillan. No.. tämä tyttö on Ruotsista, se on pieni ja väriltään lila=> sen enempää hyviä syitä ei tuon nimenannolle tarvi varmaan keksiä. Lillan on varsinainen purrurrr-maskin eli oikea kehruukone. Se on kaunis, rohkea ja nopeasti sopeutuva, suloinen sylivaavi. Oikea mamman pikkukulta. <3 ;) Kiitos vielä isosti Ingridille luottamuksesta ja chäänssistä!
Noh, tulihan tässä sitten kevään ja kesän aikana käytyä kasvajan peruskurssilla ja haettua kasvattajanimi. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, keväällä 2012 syntyy itämaispentuja kasvattajanimen Fi*Benjin alle. Niitä innolla odotellessa! :)
Muutoinkin kuuluu ihan hyvää meidän pieneen punaiseen tupaan. Kodin remppa alkaa olla valmis. Ja on sanomattoman ihanaa asua maalla. Tämä on parasta mitä on! Just mun juttu. :)
Agilityn saralla ollaan treenailtu ihan mahottomasti ja sitten tehtiin se ihan ihmeellinenkin juttu. Korkattiin kisaura virallisesti. Käytiin Kotkassa Noan kanssa lauantaina 20.8. Tehokas hylly sieltä tuli. Noa otti kunnon listan kieltoja ja lopulta se sai muurin edessä puput pöksyyn ja karkas hetkeks radalta (kuva kun poju on saatu takaisin radalle ja se aivan hirveä muuri on jo takana). Radalle paluun jälkeen loppurata meni moitteettomasti. Eli ei mikään tyylikäs aloitus. Mutta toisaalta, mä tiedän miten taitava se on ja mihin se pystyy. Joten kisoja on tiedossa lisää. Nyt ollaan tehokkaasti yritettyä hakea itseluottamusta eri harjoitteluhalleista ja treenaamalla maxi-korkuisia esteitä. Ongelma on kuitenkin pohjimmiltaan se, että Noa vastikään tippui puomilta ja vähän aiemmin kevemmällä se sai keinutrauman. Nämä tekevät tehtävänsä, kun puhutaan herkästä koirasta. Kun se näkeekin puomin, se alkaa jo valmiiksi vähän hermoilla. Äänenkäytön suhteen on tapahtunut ihan hirveästi edistystä! Noan kanssa on jo tosi mukava liikkua treenipaikoilla ja siellä kisoissakin. Se malttaa paremmin ja osaa odotella ihan hiljaakin! :) Se on aivan erinomainen juttu.
Tokoilukin tuli alotettua Noan kanssa ja kaikenlaista muutakin on tiedossa. Näyttelyissä pitäisi käydä, jos ei muuten niin jalostuskäyttöä ajatellen.
Isakille on suunnitteilla jälkeä ja pentu-tokoa/agia. Sen kanssa touhutaan kyllä ihan mahdottomasti täällä kotona. Ja on ollut sellaista menoa ja meininkiä nämä kolme viikkoa että! Olen loman myötä käyttänyt kaiken aikani koiruuksien kanssa, ja Isak on päässyt jos sun sinne ja tänne harjoittelemaan sosiaalistumista. Pentutreffit muunmuassa ovat olleet mahtavia! Siitä kiitos kuuluu kaikille pentuetovereille ja kasvattajalle!
Josko tässä olisi nyt ne akuuteimmat uutiset! :D Laitetaas tähän vielä kuvat uusista vahvistuksistamme.
 |
| Lillan pieni Lilliputti |
 |
| Isak-Iikki Piikki Iisakkilainen |
