20.5.2010

Ekat agi-kisat!!!

Oi, mikä kiire meillä onkaan ollut. Ollaan maastoiltu ja tehty töitä töitä töitä ja töitä. Ja kovasti ollaan treenailtu ja puuhailtu. Mutta koska kello on kauheasti ja pitäis ehtiä nukkua ennen huomisia töitä. Niin ihan pikainen päivitys tähän väliin.

Noam ja minä ollaan nyt startattu meidän ensimmäisissä agility-kisoissa. HSKH:n epävirallisissa Ojanko cup:seissa. Tuomarina Matti Levanto. Kisat alkoivat klo 18.00 medeillä jatkuivat mineillä ja vasta n. 21.00 päästiin me kehiin. Odottelua oli siis riittämiin, aurinko paahti täydeltä terältä ja Noalla oli kovasti kärsivällisyyden kanssa ongelmia. Siinä se tarvitsee kyllä yyberisti treeniä.

Mutta sitten itse asiaan. Hyllythän sieltä tuli. Vaan ei ollenkaan huonot hyllyt. Meidän ekoiks kisoiks, joissa kaikki olis voinut mennä päin honkia, tää oli loisto suoritus. Itse jännäsin lähinnä sitä, että pystynkö muistaan rataa ja Noan suhteen kaikki olisi varmaan ollut mahdollista. Mutta yksikään kauhuskenaario ei toteutunut. Rata oli itseasiassa melko helppo mielestäni. Tehtiin siis sama rata kahteen kertaan. Molemmissa napattiin hyllyt heti alusta. Ensimmäisellä radalla toiselle hypylle mennessä Nomppu lähti ohittamaan estettä, kutsuin sen takaisin ja pistin suorittamaan uudestaan ko. esteen, niin poika juoksi päin sitä estettä. :D Putos rima Noan pääosumasta. Toinen virhe tulikin sitten A:n jälkeisen hypyn kiertämisestä. Näitä kahta mokaa lukuunottamatta, meni hyvin. Toisella radalla tehtiin sama alkumogailu. Eli Noa sinkos ensimmäisen hypyn jälkeen suoraan A:lle ja juoksi siis kakkos hypyn ohi. Loppurata meni yhtä pudotusta lukuun ottamatta nappiin. Huomasin tosin siinä tehdessä toista rataa, että jätkä oli jo aivan rätti. Ei askel selkeästi enää kantanut.

Se oli vähän mietinnän alla, että miksi se niin järjestelmällisesti molemmilla kerroilla skippasi sen toisen hypyn. Vaihtoehdot on monet. Meidän viikkotreeneissä Noa hyppii vain mini korkeudella olevia esteitä. Suurin osa treenikumppaneista kun on minejä ja halli on sen verran pieni. Mielessä kävi, josko tämä kakkos este tuli niin nopeasti ykkösen perään, että tuolla korkeudella oleva este oli sitten Nompun mielestä liian pian. Noh.. mene ja tiedä. Treeniä siis tarvitaan vielä paaaaljon. Mutta loppusaldona: :) kivaa oli, TAHTOO LISÄÄ, PALJON TÄTÄ LISÄÄ. Täytyy saada keinu ja kepit täydellisesti haltuun ja sitten virallisiin.

Ystäväni oli mukana tsemppaamassa ja kuvaamassa, joten videotakin on molemmista radoista. Hassua nähdä itsensä tekemässä ohjausliikkeitä. Käsi sojossa. :D Näistäkin oppii.. omista mokista ja missä vois tehdä jotain paremmin. Se on omaks iloks todettava, että en hirveämmin jännittänyt. Odotin vain, että pääsen tekee rataa. Ainoa asia missä jännitys ehkä tuli ilmi, oli tuo alku. Jos ei olis jännänny olis varmaan pystynyt paremmin itse keskittyä ohjaamisen varmistamiseen. Siihen, että Noa olis pysynyt käsituntumalla ja mennyt sen toisenkin esteen kunnialla.

Tässä nämä videot:
RATA1.
http://www.youtube.com/watch?v=s5ACEoGZ8rE&feature=youtube_gdata
RATA2.
http://www.youtube.com/watch?v=k753nZZlaRU&feature=youtube_gdata

Huomenna onkin sitten taas agilityakatemialla treenit ja päästään tekee täysmittaista rataa hurrrjassa häiriössä hiekkapohjalla taasen.

Flyball-treeneissä käytiin muuten tiistai-iltana Mion kanssa heti Noan agiharkkojen jälkeen. Ne olikin tän vuoden ekat flyball-treenit (kynnen takia jouduttiin tosiaan jättää muutamat treenit väliin). Tähän kohtaan pitäis huutaa, että WUUHUUUU! Miolle tauko oli tehnyt tosi gutaa. Se paloi halusta(ei sillä etteikö aina ennenkin :D), kun se huomasi mitä se pääsee tekemään. Se teki täysmittaista rataa virheettä ja mielettömällä vauhdilla. Se oli kuin tykki. Ja vitsit miten hienosti se käyttäytyi siellä muutenkin. Kun olin itse pitämässä flyball-masiinaa toiselle treenikaverille, jätin Mion kentän laidalle. Ja mitä se tekee.. se kävi vain maate, oli hiljaa ja odotti. Että mä olin ylpeä. Se osaa tuon rauhoittumisen taidon. Sitä samaa pitäis kyl jotenkin saada Noallekin.

Bennolle kuuluu myöskin oikein hyvää. Sille on tiedossa kaikenlaista häslinkiä myös. Ensi viikolle on vuokrattu agihalli kavereiden kesken. Tällöin poju pääsee seuraamaan muiden menoa ja kokeileen itsekin. Ja sitten tänään kävi ilmi, että mää pääsen/joudun ;) kaivariin oppilaiden picnic-valvojaksi parin viikon kuluttua keskiviikkona. Mää otan Bennon mukaan. Se saa siinä totutella erilaisiin julkisiin kulkuneuvoihin sekä pariin sataan yläasteikäiseen nuoreen. :) Hieno sosiaalistamisen mahdollisuus.

Mutta koska kello lyö jo puolta kahta.. ja mul on täys päivä tiedos huomennakin töitä ja treeniä.. niin nyt meen nugguu.. ylpeänä ja iloisena koiruuksistani! :)

15.5.2010

Benno 11vko

Siis miten tää aika menee näin nopeasti? :D Benno mukamas vasta tuli ja nyt se on ollut meillä jo peräti 3viikkoa ja 1 päivän. Punnasin huvin vuoksi 11 viikkois painon: ruhtinaalliset 6,4kg. Eli hidasta, mutta varmaa kasvua on tapahtunut. Kyllä se vielä on semmoinen palleroinen, mutta kasvu näkyy mahan ja maan välisessä etäisyydessä. Eli jalat on kasvaneet korkeutta.

Käytiin tosiaan eläinlääkärillä eilen. Benno käyttäytyi loistavan hienosti!! Se ei osoittanut mitään jännittämisen merkkejä. Päinvastoin kävi tutkimassa koko aseman itsekseen. Ja sillä välin kun Mioon piikitettin rabiekset pikku poitsu kävi kaatamassa roskiksen. :D
Helsinkiläismaastoja ja kaupunkielämää ollaan käyty pojun kanssa ihmettelemässä. Mutta vielä ei olla ihan keskustan hulinoihin ehditty. Tosi hienosti se suhtautuu uusiin tilanteisiin. Ollaan harrastettu sitä, että mennään johonkin turvalliseen paikkaan istumaan ja katsellaan siitä ihmisten, pyörien ja autojen menoa. Benno makailee jossain lähettyvillä, saattaa välillä käydä moikkaamassa minua ja sitten haistelemassa ympäristöä. Mutta mitään se ei ole säikähdellyt ja se osaa hienosti rauhoittua ihan vain katselemaan ympäristöä.

Itse rokotukseen Benno ei reagoinut mitenkään. Istui vain ja katsoi minua silmiin. <3 Se on niin ihana pieni mies!

Hyviä uutisia saatiin eläinlääkäristä Mion suhteen. Kynsi-kammotus on nyt niin hyvässä kunnossa, että tossu saatiin laittaa eläkkeelle. Ollaan nyt nautittu hienoista keleistä ja viuhahdettu ulos ilman tossua. IIIIIHANAA! :) Siinä olikin aina operaatio jalan paketoiminen ja tossuttaminen ennen lenkkiä.

Huonoja uutisia puolestaan saatiin Bennon suhteen siinä, että eläinlääkäri ei löytänyt kuin yhden kiveksen. :( Mä oon kyl ollut tuntevinani niitä kaksi. Mutta ehkä se lääkäritäti kuitenkin oli Bennosta sen verran jännä, että tapahtui "plup"-ilmiö. ;D Noh.. toivotaan parasta, että ilmaantuisi toinenkin ajan myötä. Aikaahan tässä vielä kuitenkin on.

Niin.. kävin miekin sitten siellä lääkärissä eilen.. (ei tarvinnut edes kaveria lainata ääneksi, kun yksityiselle saa ajan varattua netissä.. WoW). Vielä pitää jatkaa 5 päivää hiljaisella linjalla. Lääkäritäti sanoi, että neitin pitää nyt harrastaa mykkäkoulua lääkärin määräyksestä. Lääkkeitäkin sain muutaman kymmenen euron edestä. Ja niitä popsiessa on röörit sen verran auenneet, että tänään pystyi sanomaan hyyyyvin hentoisella äänellä Bennolle "Hieno poika", kun se teki hienosti hätänsä ulkona. :D Jippii.. ehkä ensi viikolla olen taas äänekäs!

Kissoille on varattu aika viikon kuluttua perjantaiksi. Eli Simkasta tulee 21. päivä kastraatti. Käytinkin sen äsken ulkona, kun se aika selväelkeisesti on sitä tässä vaatinut.. ulos pääsyä. Partsilla tykkäävät olla molemmat kovasti.

Huomenna lähdetäänkin sitten kevään ensimmäisiin maastohommiin. Tän tauteilun vuoksi vähän lykkääntyneet alkuperäisistä aikatauluista maastoilut. Mutta nyt on yleiskunto jo sen verran pätevä, ettei maastoilulle ole estettä. Ja ääntähän siellä ei onneksi tarvi. Pääsee pojat kirmaamaan vapaana korpeen. Mä pääsen laukoo kameralla. Ja vihdoin vesilintuja bongaan. Kivaa. :)

Nyt täytyis tarkistella kevään viimeiset kokeet, antaa oppilaille numerot ja siivota. Onhan tuota pölyä tuottamassa (kuten veljeni lohkaisi) kaksi collia, yksi colli-ee ja kaksi bee-collia. :D Ihania ovat yhtäkaikki.

13.5.2010

Vaikka mitä...


Mun pikku hirmulisko kurittaa mun pikkuista veljeä <3



Tiedättekö mikä on kauheata?! Se, kun menettää jotain itselle tärkeätä, jotain mitä ei ole tajunnut omaavansa. Mulla on ollut inho räkätauti nyt muutaman viikkoa. Äitienpäivän iltana rupes tuntuu siltä, että nyt se lähtee. Ja sehän lähti. Maanantaina ei tullut enää pihaustakaan. Tiistaina pois töistä. Keskiviikko-- yhäkin hiljaista. Torstai.. no, nyt pihisee sentään vähäsen. Kyse on siis äänestä, mun rakkaasta, mulle niin tärkeästä äänestä. Olen ollut kohta siis viikon mykkä. Ja kas kummaa.. olen huomannut kuluneen viikon aikana, että käytän ääntäni paljon. Usein. Ja vaikka minkälaisissa tilanteissa. Olen huomannut sen siksi, että elettyäni viikon ilman, olen törmännyt erilaisiin haasteisiin, joista osan olen saanut ratkaistua... osaa en.


Iiik.. tota katsetta. Kuolettavan söpö, vai mitä?! :D

Ensinnäkin.. miten kutsua koiria metsässä ilman ääntä? Miten ohjastaa koiria lenkillä ilman ääntä? Miten kehua koiria ilman ääntä? Miten saada koirien huomio ilman ääntä? Miten vastata puhelimeen ilman ääntä? Miten soittaa tärkeitä työpuheluita ilman ääntä? Miten tilata itselle lääkäri ilman ääntä? Miten teettää temppuja koirille ilman ääntä ja käskysanoja? Miten opettaa oppilaita ilman ääntä? Miten harrastaa sosiaalisia kanssakäymisiä ilman ääntä?

Noh.. sosiaaliset kanssakäymiset-- niitä ei tällä viikolla ole ollut. Mykkänä ei pysty juttelee, vain kuuntelee. Ja on ahdistavaa, kun ei voi kommentoida tai ottaa osaa keskusteluun. Agility jäi väliin tällä viikolla. Ok. kyllä koiraa voi ohjata ilman ääntä, mutta on siinä monia tilanteita missä ääni on tarpeen. Koirien huomion saamiseksi rupesin tamppaamaan jalalla maata. Se toimii. Ne kääntyy silloin lenkillä katsomaan mua, jolloin voin antaa niille käsimerkeillä lisää ohjeistusta. Sen sijaan vapaana metsässä oloa ei voi harrastaa. Nimimerkillä kokemusta tuli. Milläs huudat "paikka".. kun tuskin pystyt edes kuiskaamaan. Muutaman tärkeää puhelua hoidettiin kaverivoimin. Lääkäriaikaa ei vielä varattu. Mutta jos ei mene ohi.. niin sitten kyllä (kaverivoimin). Koirien kehumista olen yrittänyt harrastaa ilmeillä ja silittelyllä.


Vanhempien partsilla on aika jännää.

Ja kyllä vain.. opeteltiin Bennon kanssa antamaan tassua, ilman että mää sanoin sanaakaan. Son fiksu mies. Kun se oli kaksi kertaa vahingossa antanut tassun minulle. Kolmannella kerralla se jo tiesi mitä pitää tehdä, kun laitan nyrkin sen eteen.


Pikku-Pirpana touhuaa.

Noan kanssa on treenailtu hiljaa olemista ja kärsivällisyyttä. Tänään käytettiin siihen paljon aikaa aamulenkillä. Ajatuksena tämä.. mitään kivaa ei tapahdu ennen kuin osataan odottaa maltillisesti ja hiljaa. Ja onnistuihan se. Noa oli lopulta hiljaa kaikissa kepin heiton vaiheissa. Se oli hiljaa myös silloin, kun sen piti odottaa vuoroa, kun tein Mion kanssa tokoa. Se oli hiljaa myös siinä kohtaa, kun palkkasin Mion kepillä. Tässä vaiheessahan se yleensä hajoaisi pöksyihinsä... "kääk kääk.. Miks Mio saa leikkii mut mä en!" Yesh!! Tätä treeniä täytyy kyllä tehdä sen kanssa ja paljon.

Mion jalka voi koko ajan paremmin. Kynsi on kamalan muhkurainen ja ruma. Mutta voidaan jo puhua kynnestä! :)

Tänään meillä on eläinlääkäri klo 8.30. Mennään päivittämään Mion rabies ja Bennolle mennään hakemaan ensimmäiset rokotukset. Täytyykin sitten kysäistä eläinlääkäriltä Mion kynnen tilasta, että kuinka kauan sitä pitää vielä suojella.

Meillä oli viime vloppu oikein yyber action viikonloppu. Oltiin koko vloppu menossa. Aloitettiin lauantaina Tuusulan metsissä pitkällä lenkillä ja makkarajäljillä. Tehtiin tosi helpot jäljet pitkän talven jäljiltä. Benno sai tehdä nyt ensimmäiset jälkensä. Kovasti oli poitsuille jäljen teko mieleen. Bennohan käyttää nenäänsä tosi paljon jo muutenkin. Enemmän kuin Mio ja Noa tuon ikäisenä. Joten ajattelin, että se saattais pitää jäljestä. Ja jo vain. Siinä se meni jälkiä kuin isotkin. Tein sille kaksi helppoa ja lyhyttä jälkeä.. ajatuksella sillä ettei noin pieneltä voi vielä paljoa odottaa.. Ja vielä mitä! Sehän teki huolellista nenätyötä häntä heiluen ja valtaisalla pitkäjänteisyydellä. Lopulta annoin sen tehdä yhden isoille poitsuille tarkoitetun jäljenkin. Ja menestyipä poika sielläkin. :) Mulla on pari videotakin jäljeltä. Tosin tuo Bennon video on siltä tosi lyhyeltä aloitusjäljeltä. Mutta näkee siinäkin vähän miten tarkkaa työtä poitsu tekee.

Otettiinpahan sitten kaveruksista ja ystäväni cavalierista Artusta yhteiskuva. Toisen kuvan copyt on RK:lla.


Yhteiskuvan saaminen näin monesta palikasta vaati ennakkotyötä.


Mutta kärsivällisyydellä saatiin kuva, jossa kaikki ovat a. paikalla, b. paikallaan, c. silmät auki, d. kielet suun sisällä, e. katse suurinpiirtein kameraan. :D

Noh.. kun jäljet oli saatu pussiin, mentiin Helsinkiin ja vietettiin yö siellä kaiffarin luona. Äitienpäivän aamuna käytiin nappaamassa velipojat kyytiin ja ajeltiin Porvooseen vanhempien luokse. Käytiin sukuloimassa vanhainkodissa Bennon kanssa ja vielä illan päätteeksi sedän luona Porvoon kirkon kupeessa.




Beni ja Porvoon kirkko.


Sai siinä Benno totisesti edustaa ja kovasti se oli kaikkien mieleen! Ihan loppuviimeksi käytiin vielä isojen poikien kanssa vetäseen pikaiset agitreenit Porvoonjoen varrella sijaitsevalla treenikentällä. Esteet on säänpieksemät, mutta sai siinä irtoamista ja ohjausta vähän treenata. Hyvin meni! Huomaa tosin, että Noa on treenannut agia enemmän. Se irtoaa tosi hienosti ja kestää takaaleikkaukset kuin mies. Mioa pitää ohjata lähempää.

Tarkoitus oli tällä viikolla viedä koko lauma treenaamaan agia meidän vuokrahalliin... vaan jäi nyt tämän äänettömyyden vuoksi väliin. Olis päässyt Bennokin kokeilemaan putkea yms. Mutta se siirtyypi nyt varmaan viikolla etiäppäin.

Kissakuulumisia:


Kissatappelu.

Afia on kyselty jalostukseen. Ja näinpä se taitaa olla, että sen pallosia ei vielä leikata poikkeen. Sen sijaan Simkalle olen ajatellut tilata leikkuriajan tänään, kun eläinlääkäriin mennään. Jos vaikka ensi viikolle sais ajat, niin vois viedä molemmat poitsut samalla iskulla. Toisen testeihin, joista selviää sen siitoskelpoisuus ja toisen mukkelit pois-operaatioon.


Poitsut, joiden päänmenoksi suunnitellaan vaikka mitä.



Nonnis.. tässähän sitä asiaa taas oli.

3.5.2010

Kuulumisia ja kuvia

Nonnis.. tässähän tää on aika mennyt kuin siivillä poitsujen kanssa leikkiessä ja touhutessa. Eipä tässä mitään kummempaa ole sattunut. Uudet perheenjäsenet on nyt selvästi sisäänajettu. Kissat että leikkivät keskenään myös nukkuvat ja harrastavat pitkiä, yhteisiä pesutuokioita.



Koirat tulevat hienosti toimeen keskenään. Noa ja Benno ovat leikkikumppaneita niin vetoleikeissä, juokse mun perässä- leikeissä kuin maataan selällään ja hamuillaan suulla ja painitaan-leikeissäkin. :D Noa on hauska leikkisetä Benin mielestä.



Benito on kokenut jos jonkinmoisia jänniäkin hetkiä tässä kuluneen reilun viikon aikana. Ollaan kuunneltu räyhääviä koiria, oltu kyläilemässä ja meillä on ollut jos jonkinmoisia vieraita. Käytiin muuten Tronicillakin vielä sanomassa pentu-siskolle ja veljelle hei hei ennen kuin sitten vappuna muuttivat nekin uuteen kotiin. Ja jos sieltä jotain jäi päällimmäiseksi mieleen, niin Mion !kummallinen kiintymys! talon poika-bortsuun Morrisiin. Mikä siellä Mion päässä kaihertaa? Tarjolla olisi ollut narttukin. :D Mio on yyber täydellinen koira kaikin puolin muuten, mutta suhteet toisiin koiriin sillä ei todella ole kohdallaan?

Kaikkein mielenkiintoisin suhde meidän taloudessa on kuitenkin Afilla ja Bennolla. Benno alkupäivinä astui Afia useita kertoja. Nyttemmin astumiset on jääneet ja kehiin on astunut leikkikuviot. Välillä näyttää siltä, että ei Afi millään voi pitää tuollaisesta meiningistä, mutta sitten se tarkoituksella kuitenkin menee Bennon luokse ja heittäytyy sen alle leikkimään. Noh.. kaipa se itse tietää mistä se pitää? Ihanan kärsivällinen se kuitenkin Bennon suhteen on.



Pistinpä vaihteeksi punnaten kundit. Tällaisia painoja tuli öökkösjärjestyksessä:
Afi: 3,7kg
Benno: 5,3kg
Mio: 18,6kg
Noa: 26,0kg
Simka: 5,3kg

Terveysuutisista hyvää päivää: Mion kynsi voi ailahtelevasti. Sanonta: "Ja kaikki meni hyvin kunnes..." osuu toistuvasti hyvin Mion kynnen tilaan. :/
Ostin sille sellaisen suojasaappaan. Se olikin sen verran hankalaa, että piti käydä useammassa e.kaupassa toteamassa, että Mion tassu osuu juuri kokojen väliin. Toinen koko on liian pieni ja toinen liian iso. Noh.. Isohan se oli ostettava ja sinne täytyy sitten laittaa ideaalisiteellä kunnon toppaukset, että pysyy saapas päällä. Noh.. saapas pysyy päällä ja tekee onneksi tehtävänsä. Mutta ei niin hyvin, että Mion kanssa mitään liian vauhdikasta voisi tehdä. Sekin tuli kantapään kautta koettua. Kynsi oli nimittäin taas vaihteeksi parempaan päin, kun ajattelin sitten, että täsähän vois mennä vaikka vähän riehuu metsään ja päästelees höyryi, ku ollaan niin iisisti otettu. Eikö mitä.. tassu oli aivan verinen, kun kotona siteet taasen purin. :( Nyt ollaan opittu ja tehty vain remmilenkkiä. Kumpa se paranisi pian.. tuntuu niiiiiiin pahalta, kun ei voi antaa sen toteuttaa itseään. Tynnyriä ei sentäs ole enää ollut tarpeen pitää. Yksi ikävä pois pelistä sentään.

Muuten meillä voidaan hyvin ja harmonia on keskuudessamme. :D

Videoleita touhuista näkeepi tuolta:
Tässä vähän yhteistreeniä lauman kanssa. Ei tehdä sinällään mitään tähdellistä, kunhan pyöritään. Silloin kun tosissaan opetellaan.. tehdään se toki häiriöttä (ts. muut odottelee sohvalla omaa vuoroaan).
http://www.youtube.com/watch?v=glKgCIWmSSg

Tässä yks juttu mikä ollaan täs joku aika sitten opeteltu miimun ja noomun kanssa.
http://www.youtube.com/watch?v=I7po5IxhS6I

Ja tässä sitä köh köh-meininkiä. Mun pieni pöver-män ja aina kärsivällinen Afi ;)
http://www.youtube.com/watch?v=BLNsh9zijk4

Uusia kuvia kissoista löytyypi tuolta: http://dondotin.galleria.fi/kuvat/Kissat/
Ja Bennosta muutamia löytyypi tuolta: http://dondotin.galleria.fi/kuvat/Benno/Bennon%20kasvukuvia/